Portfoliopakertamista

Sammahdin lauantai-iltana kymmenen jälkeen ja nukuin pitkät unet, pylly hommees, niin kuin mummu sanoisi. Ja hyvä niin, sillä jaksoin pureutua tänään sisustuskurssin työhön heti aamusta.

Kurssilla jokaisella on yksi suunnittelukohde. Moni suunnittelee omaa kotiaan, mutta itse olen tyytyväinen, että saan suunnitella toiselle. Suunnittelen miespuoliselle kaverilleni poikamiesboksin sisustuksen, enkä voisi kuvitella hauskempaa kohdetta. Oman kotimme sisustusta pähkäilen joka tapauksessa aina muutenkin, joten on sangen virkistävää miettiä välillä muiden sivupöytiä ja kylpyhuoneen kaappeja.

Suunnitelmasta tehdään vapaamuotoinen portfolio, mikä tarkoittaa sitä, että pöydällä lojuvat silput pitää koota kokonaisuudeksi kuukauden sisään. Visiosta ei onneksi ole pulaa, vähempikin määrä ideoita riittäisi. Sen sijaan haasteena on aika ja päässä mylläävien ajatusten siirtäminen paperille järkevään esitysmuotoon.

Tähän mennessä suunnitelman tekemiseen on kuulunut mittaamista, pohjapiirustusten piirtämistä, luonnostelua, valokuvaamista, kuvien keräämistä, opettajan konsultoimista ja vaihtoehtojen selvittelyä – sekä leikkaamista ja liimaamista. Tämän päivän suosikkihomma oli moodboardin tekeminen. Ah, miksei kollaasintekijä voi olla ammatti?

Millimetripaperi, mittatikku, kuultopaperi ja muut apuvälineet on hankittu Rakennustiedosta Kampista. Putiikissa on muuten myynnissä komeita arkkitehtuuri-, design- ja sisustuskirjoja hyvänä vaihtoehtona Akateemiselle kirjakaupalle.

Kirjoista ja viineistä

Kävin tänään Messukeskuksessa, jossa oli neljä tapahtumaa saman katon alla: Kirjamessut, Viini, Ruoka & Hyvä elämä, Musiikkimessut ja Art Forum. Kävin, koska sain ilmaislipun. Muuten olen sitä mieltä, että messut ovat usein yhtä tyhjän kanssa.

Ruoka- ja viinipuolella vesi herahti kielelle tuoksuista, mutta sanoisin, että samat messut voi kokea joka viikonloppu Stokkan Herkussa. Viinien ja juustojen keskellä myytiin Black Horsen kalsareita ja TV-Shop-henkisiä kapistuksia niin kuin messuilla kai kuuluu.

Kirjamessut palvelevat varmasti himolukijoita, sillä romaaneita riitti ständi tolkulla ja joka suunnasta kuului kirjailijahaastatteluita. Vaikka rakastan kirjojen maailmaan uppoutumista, olen tällä hetkellä valitettavan huono lukija – siis kirjojen lukija, lehtiä plärään sitäkin enemmän. Yölaatikossa odottaa kaksi kirjaa, David Nichollsin Sinä Päivänä ja Paul Austerin Näkymätön. Ensimmäisen kanssa olen päässyt sivulle 21.

Romaanien rinnalle olisin kaivannut messuilla tieto- ja harrastekirjoja. Keittokirjoja oli sentään jonkin verran, mutta sisustus- ja muiden tyylikirjojen anti oli kerrassaan surkea.

Yhden tärkeän ostoksen tein, Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huhmon kirjan Viinistä viiniin 2013. Opus on jokavuotinen must, joka erottelee Alkon helmet hutiostoksista.

Kirjanmerkki on kotoisin Artekin Espan myymälästä, jossa vierailee tällä hetkellä berliiniläinen do you read me?! -kirjakauppa.

HotCoolien metsästys

Kävin alkusyksystä kahdessa eri seminaarissa. Molemmissa tarjoiltiin kahvi Iittalan mustista pienistä 27 senttilitran HotCool-laseista. Lasit näyttivät croissanttien ja hedelmälautasten vierellä niin hyviltä, että santsasin seissyttä myrkkyä vain saadakseni hypistellä laseja hetken pidempään.

Olen tiennyt HotCool-sarjasta iät ja ajat ja meillä on entuudestaan kuusi sarjan keskikokoista lasia hiekanvärisenä. Miksi ihastuin näihin kääpiöversioihin päätä pahkaa nyt? Ja miksi törmäsin niihin kaikkialla?

Menin muina naisina nettiin tilaamaan lasit, mutta kuinka ollakaan, pienen koon valmistus on lopetettu. No paniikkihan siitä syntyi! Selvittelyn jälkeen kourallinen laseja löytyi vielä Iittala Outlet Lappeenrannasta ja kiitos hyvän palvelun, lasit löysivät postiennakolla kotiin.

HotCoolien kotiutuminen sinetöi pitkäaikaisen kahvikuppipohdintani. Aikaisemmin pidin itsestään selvänä, että hankin tusinan perinteisiä kahvikuppipareja heti, kun keittiön kaapit antavat periksi. Sillä enhän ole aikuinen enkä mikään, jos en anna ikäihmisille mahdollisuutta ryystää sumppiaan tasseilta.

Nyt olen tullut järkiini. Minä, moderni 2000-luvun nainen, en hanki kaappeihini yhtään turhaa astiaa vain vanhan tavan vuoksi. Meillä kaffet juodaan mukeista, pienistä ja isoista, arkena ja pyhänä, ilman aluslautasia. Kaiken lisäksi näistä samoista laseista voi tarjota smoothiet, glögit ja jälkiruoat. I rest my case.

Jessica Durrant

Etsy on veikeä ja nerokas paikka. Verkkokaupassa suunnittelijat ja sormistaan näppärät voivat kaupata omia, käsintehtyjä luomuksiaan sekä vintage-kamaa.

Tarjolla on kaikkea kalvosinnapeista koiranpeteihin ja leimasimista iPhone-kuoriin. Itse olen plärännyt enimmäkseen taidetta ja tyynynpäällisiä. Molempia kun vaihtelen kotona kiitettävään tahtiin.

Niin hauska kun konsepti onkin, törmään Etsyssä samaan haasteeseen kuin monessa muussakin verkkokaupassa: vaihtoehtoja on liikaa, eikä hakua pysty rajaamaan riittävästi. Siinä turhautuu ihminen.

Muutamia Etsy-helmiä olen kuitenkin onnistunut seulomaan ja yksi niistä on atlantalainen kuvittaja Jessica Durrant. Olen hullaantunut naisen vesivärimäiseen kädenjälkeen ja tyyliin, joka on samaan aikaan urbaani ja ah niin kovin chic. Mustavalkoisten töiden lisäksi Jessicalla on värikkäitä teoksia.

Happy Joe, Happy Friday

Mikä on viikon paras hetki? Se, kun tulee perjantaina työviikon jälkeen kotiin ja tietää, ettei ole kiire mihinkään. Se, kun ohjelmassa on ainoastaan villasukat ja viinipullo. Tähän yksimieliseen johtopäätökseen olen tullut itseni kanssa.

Tämän perjantain illallinen täytyi olosuhteiden pakosta taikoa lähi-Siwan antimista. Mies on poissa ja ravitsin itseni uudella Happy Joe Cloudy Apple -siiderillä ja omena-parmesaanisalaatilla.

Taustalla häröilee Riku ja Tunna. Bassoradion Truths & Rights -ohjelmassa on tänään aiheena psykedelia.

Ruska on kauneimmillaan. Uusi Glorian Ruoka&Viini odottaa lukemista. Oliivipuu sinnittelee parvekkeella. Mitenköhän se selviää talvesta?

Jos olisin manhattanilainen mies

Katseeni harhailee tällä hetkellä koteihin, joissa on klassinen, hotellimainen, jopa maskuliininen sisustus. Vähän sellaista Kelly Hoppen -meininkiä.

Tyylin tunnusmerkkejä ovat jykevät sohvapöydät ja kalusteiden symmetrinen sijoittelu. Yksityiskohtina taidetta, veistoksia, vaaseja, tuoksukynttilöitä, hurrikaanilyhtyjä, näyttäviä kukkapuskia ja coffee table bookseja (niille ei vaan ole järkevää suomennosta, eihän?).

Mutta joku roti tämänkin ihastuksen kanssa. Jos olisin manhattanilainen mies, voisin sisustaa juuri näin. Mutta koska olen skandinaavinen nainen, kaipaan rinnalle modernia, vaaleaa ja ilmavaa otetta. Best of both worlds, ja avot.

Kaikki kuvat: Slettvoll.

Kelly Kleinin parantola

Syysflunssa on hanurista. Sairastaminen huonon nettiyhteyden kanssa on vielä hermoja raastavampaa. En jaksa enää yhtäkään Panadol Hottia enkä sekuntiakaan pyörivää rantapalloa. Olen tällä hetkellä itsesäälissä kierivä, tekemättömistä töistään ahdistunut, hikoileva äkäpussi, joka on kasvanut sohvaansa kiinni.

Kelly Kleinin talo Palm Beachilla olisi parantola minun mieleeni. Hei Kelly, saanko tulla vaihteeksi sinun sohvallesi?

Kuvat on nyysitty Architectural Digest -lehden sivuilta.

Barcelonan tulkkarit

Tein Barcelonasta muutamia sisustuslöytöjä. Kertoisin mielelläni, että matkamuistot löytyivät uniikeista pikkuputiikeista, mutta Zara Homea, Mujia ja El Corte Inglésiä, paikallista Stokkaa, ei taida voida kutsua sellaisiksi parhaalla tahdollakaan.

Kolusin kyllä ahkerasti pikkuputiikkeja, mutta vain ikkunashoppailu- ja fiilistelymeiningillä. Ihailen peribarcelonalaista värikästä ja urbaania designia, mutta eihän sellainen meille sovi.

Torstaina olimme menossa antiikkimarkkinoille, mutta lounaan jälkeen unohdimme koko määränpään ja jatkoimme matkaa aivan muualle. Loma + aurinko = pehmeä pää.

Antiikkimarkkinoiden missaus harmittaa hieman, mutta ehkä ihan hyvä, että en löytänyt mitään enempää. Sain jo nyt väläyttää lentovirkailijalle aika kauniin hymyn, jotta saimme lisäkilot anteeksi.

El Corte Inglésistä löytyi pellavainen tyynynpäällinen, koristepallot ja veistos. Valokuvakehykset ovat Zara Homen ja korurasia Mujin. Toivoisin molempien suosikkiputiikkien rantautuvan Suomeen, mutta onneksi hätätapauksessa Mujia saa myös verkosta ja Zara Homea Ellokselta.