Keväiset siivousraivarit

homevialaura_4545
homevialaura_7848
homevialaura_4550
homevialaura_7862

Sain viikonloppuna pitkästä aikaa siivousraivarit. Siivousraivarit eivät tarkoita kepeää pyyhinpä nyt kirjahyllystä pölyt -tyypistä tekemistä, vaan aggressiivista tavaroiden kaapista alas repimistä, uudelleen järjestelemistä ja jokaisen turhan asian niskaperseotteella jätesäkkiin tai kirppiskassiin viskaamista. Jos joku tulisi meille kylään kesken operaation, hän luulisi, että hurrikaani Sandy on juuri ohittanut Länsi-Helsingin.

Painajaiseni on iso omakotitalo loputtomine autotalleineen ja varastoineen, jonne kertyy vuosikymmenien saatossa kymmeniä ja taas kymmeniä laatikoita tarpeetonta ja aikansa elänyttä tavaraa. Myöskään mökki ei mielestäni ansaitse olla kaatopaikka. Pienehkön kerrostaloasunnon eduksi voi kai tässä tapauksessa lukea sen, että kaappeja on yksinkertaisesti pakko käydä tasaisin väliajoin läpi.

Ihan kaikkea en saanut valmiiksi, joten jään odottamaan seuraavaa puuskaa, jonka toivon iskevän vielä alkukevään aikana. Sillä välin tuijottelen tyhjiä hyllyjä ja huokailen helpotuksesta. Pelkoa siitä, että juoksisin saman tien kaupoille hamstraamaan hyllyt takaisin täyteen, ei ole.

Joanna Laajiston Bar & Co

Bar&Co_Helsinki_01
Bar&Co_Helsinki_05
Bar&Co_Helsinki_08
Bar&Co_Helsinki_11
Bar&Co_Helsinki_02
Bar&Co_Helsinki_07
Bar&Co_Helsinki_03
Bar&Co_Helsinki_04
Käväistiin ravitsemassa itsemme vähän aika sitten Kitchen & Co -ravintolassa Helsingin Yrjönkadulla. Dinneri oli ainakin meillä oikein onnistunut ja paikka tunnelmallinen, joten suosittelen vapaaillan ratoksi.

Varsinainen asiani koskee kuitenkin raflan yhteydessä olevaa Bar & Co -kuppilaa, jonka tyylistä ollaan kohistu kiitettävästi alan forumeilla. Ilmeen on suunnitellut sisustuksen supernainen Joanna Laajisto.

Helsinki ja me helsinkiläiset tarvitsemme tällaisia über cooleja, Wallpaper-lehden uutiskynnyksen ylittäviä hip and trendy -paikkoja. Se ei ole tukholmalaisten ja berliiniläisten etuoikeus. Siksi olen fiiliksissä tulokkaasta, joka paikan päällä osoittautui yhtä persoonalliseksi, harkituksi ja eleettömän kauniiksi tilaksi kuin kuvissa.

En tosin voinut uskoa silmiäni kun näin, ettei trendikkään baarin puolella istunut lauantai-iltana ristin sielua, ei siis yhden yhtä ihmistä. Haloo hipsterit, antaas mennä niin kuin olis jo!

Kuvat täältä.

Kaunis Hotel Fabian

homevialaura_hotel_fabian_1
homevialaura_hotel_fabian_2
homevialaura_hotel_fabian_3
homevialaura_hotel_fabian_4
homevialaura_hotel_fabian_5
homevialaura_hotel_fabian_6
homevialaura_hotel_fabian_7
homevialaura_hotel_fabian_8
homevialaura_hotel_fabian_9
Täällä taas! En ole hautautunut lumikinoksen alle, ajatukset, ja vähän ruumiskin, ovat vain liidelleet muualla.

Eipä ole juuri tullut vietettyä öitä kotikaupungin hotelleissa – olisikohan tämä ollut toinen kerta elämässäni – mutta nyt buukkasimme huoneen Hotel Fabianista hyvällä tarjouksella ja spessusyystä.

Super kiva hotla! Symppis meininki, hyvä palvelu, kiireetön tunnelma, laadukas aamiainen ja tyylikäs sisustus.

Sisustuksessa oli yhdistelty mustavalkoista, konjakinruskeaa, puuta, kromia, nahkaa, raitaa ja ruutua. Huoneesta löytyi muun muassa lehmännahkakuvioinen Barcelona-tuoli, beach house -tyyliset kaapinovet nahkavetimillä, isoja peilejä, massiivisia pöytävalaisimia ja tietysti muhkea, pienen yksiön kokoinen sänky.

Asteen liian villiä ja amerikkalaista toteutettavaksi omassa kodissa, mutta inspiroivaa, viihtyisää ja äärimmäisen kaunista – hotellimaisuutta parhaimmillaan.

Erityisesti tykästyin eteisen mustavalkoruudulliseen lattiaan. Itse asiassa ruutulattia on yksiä niitä asioita Eamesin DSR-tuolien ohella, joista olen tykännyt ihan aina isossa hupparissa kulkevasta teinistä asti. Jos nyt remppaisin eteisen tai erilliskeittiön, luulen, että rohkaistuisin valitsemaan shakkia lattialle.

Katseenkestävä tiskirätti Nudgesta

homevialaura_4105_2
homevialaura_4112_2
homevialaura_4114_2
homevialaura_4120_2
homevialaura_4091_2
Pieni töytäisy kohti oikeudenmukaisempaa ja parempaa maailmaa. Näin kuvailee itseään Helsingin Yrjönkadulla sijaitseva Nudge, joka myy luonnonkosmetiikkaa sekä ekologista muotia ja sisustamista.

Olen tiennyt Nudgesta kauan, mutta poikkesin sisään vasta nyt. Tsekkasin putiikin annin, ja testasin samassa yhteydessä olevan ravintola Rullan, joka tarjoilee niin raikkaanmakuista vietnamilaistyyppistä sormiruokaa, että muutaman palan jälkeen tuntee olleensa viikon joogaretriitissä.

Tein Nudgesta myös yhden pienen, mutta sitäkin paremman ostoksen: löysin mustan pestävän bambuisen tiskirätin, made in Finland. Miten nerokas arkinen asia. En nimittäin ihan heti keksi mitään rumempaa kuin sinikuvioinen ruoantähteistä likaantunut riekale.

Mielestäni Zinotin tiskirättiä myy myös Sisustuksen Koodi Turuus. Siinä vasta kiva putiikki, on vaan väärässä kaupungissa.

Kompromissien ruokailuryhmä

homevialaura_4244_2
homevialaura_4225_2
homevialaura_4183_2
homevialaura_4152_2
This is were the magic happens, eli täällä me syödään.

Meidän avokeittiössä sijaitseva ruokailuryhmä on taloudellinen kompromissi: tuoleihin on panostettu, pöydässä on pihistetty. Tuolit ovat Eamesin DSR-klassikot, joista ehdin haaveilla puoli elämääni. Tilasin ne einrichten-design-verkkokaupasta. Myös AmbienteDirect toimittaa designia luotettavasti ja kotimaisiin liikkeisiin nähden edullisesti.

Ruokapöytänä on Ikean kahdeksan egen Vika Lerberg -pukkijalat ja parinkympin pöytälevy. Setti on ollut oiva ratkaisu tähän hätään ja mielestäni juuri tällaisissa asioissa ruotsalaislafka on korvaamaton.

Sanomattakin selvää, ettei halpispöytä ole ikuinen, mutta kaikkeen ei voi panostaa kerralla. Sinä päivänä, kun ostamme kunnon pöydän kuudelle hengelle, sille on oltava paitsi rahaa myös tilaa. Tällä mennään siihen asti.

Pöydän alla torkkuva ja tippuvia juustonpaloja kärkkyvä Sisustuskoira näyttää tällä hetkellä Sanna-Raipelta. Kaverin olisi syytä mennä parturiin.

Haaste: 8 asiaa minusta

Sain mahtavalta Inspired by love -blogin Sannalta 8 asiaa minusta -haasteen. Mielestäni on kiinnostavaa lukea muista, joten ajattelin, miksi en kertoisi satunnaisia juttuja myös itsestäni. Kiitos Sanna!

homevialaura_4269_2
1. Lähdin 18-vuotiaana Espanjaan au pairiksi kahdelle villille leikki-ikäiselle lapselle vailla minkäänlaista lastenhoitotaustaa. Reissusta tuli opettavin elämänkokemukseni ja pidän Espanjaa toisena kotimaanani.

2. Aamurituaalini ovat vakiintuneemmat kuin buddhalaisilla munkeilla. Tarvitsen aamiaista, Hesarin ja rauhaa. Jos en saa aamukahvia suhteellisen pian heräämisen jälkeen, muutun ihmishirviöksi.

3. Pohdin aktiivisesti sitä, mitä haluan elämältäni ja pidän unelmien toteuttamista äärimmäisen tärkeänä.

4. Aloin seurata intohimoisesti jääkiekkoa pikkutyttönä ja olen monesti herännyt aamuyöllä katsomaan Suomen peliä, jos olympialaiset ovat Pohjois-Amerikassa. Nykyään olen vähän vähemmän fanaattinen.

5. Olen ainoa lapsi ja pidän hyvin loukkaavana ja ahdasmielisenä sitä, että sisaruksettomat ihmiset luokitellaan automaattisesti hemmotelluiksi itsekkäiksi kakaroiksi.

6. Maailman helpoin kysymys minulle on, minkä herkun valitsisin mukaani autiolle saarelle – jäätelön. Myös opinnäytetyöni liittyi jäätelöön. Tutkin erään jäätelöbrändin mielikuvia.

7. Olen suuri mustan musiikin ystävä, ja kuuntelin jo ala-asteella saparoissani Tupac Shakuria. New Yorkin reissulla halusin ehdottomasti vierailla Harlemissa.

8. Olen samaan aikaa hyvin herkkä ja tunteellinen, sekä voimakas ja vahvatahtoinen. Muuten kuvailisin itseäni ailahtelevaksi, järjestelmälliseksi, pohdiskelevaksi, huumorintajuiseksi, luotettavaksi ja empaattiseksi.

Koska tämäkin haaste on tainnut kiertää jo vaikka missä, en haasta erikseen kahdeksaa bloggaajaa, vaan toivon, että jokainen halukas poimii tämän haasteen itselleen. Tulen sitten mielelläni lukemaan!

Farewell Uten.Silo

homevialaura_764
Vitran Uten.Silo saapui Stokkan verkkokaupasta ja se on ihana ihana ihana. Mutta.

Olen tässä harrastanut muutaman päivän syvällistä itsetutkiskelua, ja miettinyt, onko seinälokerikko sittenkään oikea säilytysratkaisu meille.

Pidän juuri nyt siitä, että asiat saavat olla rennosti esillä. Mutta entä vuoden tai viiden vuoden kuluttua? Haluanko sittenkään pitkän päälle katsella laskuja, avaimia ja tilpehööriä seinällä? Olen kuitenkin nipo nainen, joka haluaa kirjansakin ovien taakse.

Tällaisista ostoksista täytyy olla pomminvarma, ja koska en selvästikään ole, Uten.Silo lähti palautukseen.

Keksin varmasti tilalle jonkun näppärän ja huokeamman ratkaisun, kunhan aikani ihmettelen. Ehkä laitan vain eteisen pöydälle korin, jonne kamat voi heittää.

Auttakaa naista hädässä. Mihin te laitatte pikkusälän tullessanne kotiin? Onko olemassa muita seinäratkaisuja kuin Uten.Silo? Avainsana tässä on helppous – säilytyssysteemin on oltava heti tyrkyllä.

Kollaasi  on jälleen tehty Polyvorella, ja lähes kaikki sen tuotteet ovat rakkauteni Mujin.

Olohuoneen afganistanilainen villamatto

homevialaura_3964_2
homevialaura_3975_2
homevialaura_3998_2
homevialaura_3978_2
Vihdoin meillä on olohuoneessa kunnon matto, Afganistanissa käsinkudottu villamatto, jolle Sisustuskoira on tassu Koiramme-lehdellä vannonut olla pissaamatta.

Tilasin maton CarpetVistalta, jossa on hyvä valikoima itämaisia ja persialaisia mattoja. Matto tuli nopeasti ja vastasi odotuksia, joten voin oman kokemukseni mukaan suositella puljua.

Halusin maton rikkovan olohuoneen modernin ja kliinisen valko-musta-harmaan ilmeen. Siksi päädyin lämpimän ruskeaan sävyyn ja yksilöön, jossa kuvio loppuu vintage-henkisesti kesken.

Olen erittäin ihastunut mattoon, mutta sitä en kyllä tiedä, millaiselta ruskea villamatto tuntuu heinäkuun helteillä. Voikin olla, että joku kaunis päivä hankin toisen maton kesää varten. En ymmärrä, miksi se olisi vähemmän perusteltua sesonkisisustamista kuin joulupukkikappaverhojen vaihtaminen kukallisiin.

Marko Paananen palaa ruutuun Livin uudessa sisustusohjelmassa

homevialaura_4083_2
Olen vanha, näemmä todella vanha. Meillä oli eilen vieraita ja nautin muutaman lasin samppakaljaa ja punkkua, mutta vain muutaman. Tänään en ole muuta jaksanut kuin lorvia pyjamassa ja syödä lounaaksi vadelmasorbettia suoraan purkista. Kirjoitan nyt sitten päivän toisen postauksen.

Hyvä uutinen on se, että 7.3. alkaa Livillä Marko Paanasen uusi sisustusohjelma.

En kestä amerikkalaisia sisustusohjelmia, joissa meuhkataan, ja joissa huoneen yksi seinä maalataan oranssiksi, yksi seinä tapetoidaan limenvihreällä kukkatapetilla, kolmannelle liimataan sisustustarroja ja neljännelle ripustetaan seitsemäntoista erityylistä taulua.  I don’t go bananas.

Kaipaan televisiosta järkeviä, skandinaaviseen makuun sopivia sisustusohjelmia, joissa asialla ovat oikeat ammattilaiset (ei millään pahalla Saija Palin). Tätä aukkoa toivon uuden ohjelman paikkaavan.

Toivotaan, että Marko on sama vanha viehättävä itsensä, hyväntuulinen sisustusarkkitehtiguru, joka jakaa kuolemattomia oppeja, kuten ”sitä mitä et voi peittää, korosta”.

Sisäinen hippi minussa heräsi

SanFrancisco
Huomasin, että David Ehrenstråhlen karttajulisteiden sarja on kasvanut uudella tulokkaalla. New Yorkia, Pariisia ja Bombayta seuraa San Francisco. Sisäinen hippi minussa heräsi heti, ja jos ei helmikuun loska rajoittaisi menoa, lähtisin niitylle keräämään kukkasia hiuksiini ja tanssahtelemaan keveästi.

Olen kaikin puolin todella viehättänyt karttasarjaan. Edes julisteiden näkyminen joka toisessa sisustuskuvassa ei ole vähentänyt ihastustani tai aiheuttanut kyllästymistä. Pidän siitä, että kartoissa on hieman klassista kirjastohuonetunnelmaa, joka pehmentää modernia kotia.

Meillä on seinällä Pariisi, yhtä hyvin voisi olla New York, mutta ne ehtivät loppua kesken. Läheltä piti Pariisinkin kanssa,  mutta onneksi lopetin vatvomisen ja tein tilauksen ajoissa. Bombayhin en tunne minkäänlaista vetoa, mutta auta armias, jos sarja kasvaa Barcelonalla.

Kuva lainattu täältä.

Vitran Uten.Silo kesyttämään kaaos

UtenSilo
Huushollissa siellä täällä pyörivä jokapäiväinen pikkusälä on varmasti kaikille tuttua. Joillain pikkusälää varten on ratkaisu, esimerkiksi eteisen lipaston ylin vetolaatikko. Meillä ei ole. Meillä laskut tungetaan blenderin taakse keittiöön, avaimet raapivat korkeakiiltoista sivupöytää ja koirankakkapussirulla kieppuu lattialla. Toissa päivänä lähdin töihin ilman rillejä ja bussilippua en ole nähnyt sitten Lontoon reissun.

Kun näin vuonna 1969 suunnitellun Vitran Uten.Silo-klassikon Stokkan helmikuun kantistarjouksena, ajattelin, että rukouksiini on vastattu. Pistin tilauksen heti menemään, vaikka eihän tuo ilmainen ole nytkään. Nämä ovatkin näitä Buy now, keep forever -juttuja.

Uten.Silo on kuin tehty kokonsa puolesta eteisen oven viereen ja tietysti pidän kovasti lokerikon ajattomasta designista. Nämä kaupat ratkaisi kuitenkin ennen kaikkea käytännöllisyys.

Napsin kuvia, kun kaveri saapuu ja kun se saadaan paikoilleen. Kuva ja tarjous täällä.