Ihana joutilas pääsiäinen

TheWhiteCompany1
TheWhiteCompany2
TheWhiteCompany8
TheWhiteCompany5
TheWhiteCompany4Olen kuullut monesta suusta, kuinka tylsä juhla pääsiäinen on. Teininä saatoin ajatella samoin, koska silloin maalis-huhtikuun vaihde tarkoitti yleensä montaa verkkaista ja tylsää päivää erossa kavereista.

Nykyään oma käsitykseni tylsästä on jotain ihan muuta kuin ylimääräiset vapaapäivät pitkän talven jälkeen lampaalla ja punaviinillä sekä kevään auringonsäteillä höystettynä. Pääsiäinenhän on aivan mahtava juhla.

Tykkään pääsiäisestä siksikin, koska ainakin meillä siihen liittyy pelkää nautintoa, ei lainkaan velvollisuuksia. Ei ruuhkaisesta tavaratalosta viime hetkellä ostettuja lahjoja, ei pakollisia perinteitä tai sosiaalista painetta lähteä rilluttelemaan.

Pääsiäisenä voi vain olla ja se, hyvät ihmiset, on parasta, mitä tämä kolmeakymppiä uhkaavasti lähestyvä, henkisesti jo keski-ikäinen sisustusbloggaaja tietää.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää kiirastorstaita! Kuvat, joissa on juuri oikea rento ja keväinen pääsiäistunnelma, ovat The White Companyn.

OMG, nyt vielä Instagram

Näyttökuva 2013-03-27 kohteessa 12.13.04
Ihan kun en roikkuisi tarpeeksi Pinterestissä, lämpenin vihdoin myös hipsterineliökuville. Olin aluksi Instagramia vastaan juurikin tämän takia, mutta innostuinpa nyt sitten kuitenkin.

Ihan vekkuli matalan kynnyksen kanava napsia kivoja juttuja muistiin ja seurata ihmisten arkipäivää. En hirveästi jaksa kantaa järkkäriä mukanani, enkä ole muutenkaan sitä tyyppiä, joka ruoka-annoksen saapuessa pöytään keskittyisi mieluummin valotusasetuksiin kuin syömiseen.

Sisustusmielessä Instagram palvelee varmasti hyvin: jos näen jossain mageen yksityiskohdan, nerokkaan ratkaisun tai inspiroivan asetelman, saan sen iPuhelimella talteen nopeasti ja numeroa tekemättä.

Täällä mää ja mun kliseiset retrosävytteiset kuvat ollaan.

Raitoja ja pilkkuja kehyksissä

homevialaura_4510_2
homevialaura__4524_2
homevialaura__4490_2
homevialaura_4546_2
homevialaura__4548_2
Pistin taas taulunäyttelyä vähän uusiksi kevään (ai minkä kevään) kunniaksi. Voisikohan näitä nyt sitten kutsua DIY-jutuiksi? Ainakaan taiteeksi ei voi.

Raitapakkomiellettä hellittääkseni taion taulun S.A.L.I.:n jo hieman huonoon kuntoon menneen ison paperikassin sisäpuolesta. Pilkkutaulu taas syntyi askartelukaupan silkkipaperista.

En käy usein askartelukaupoissa ja muistin taas silkkipaperia ostaessani miksi. En ole mikään älytön askartelijapaskartelija muutenkaan, mutta kauniita pakkausmateriaaleja kiikuttaisin kyllä kassalle. Sen sijaan vaaleanlilasta tyllistä en innostu, enkä glittertarroista, ja niitähän ne sinellit ja sinooperit ovat pullollaan.

Missä on kaikki nykyaikainen askartelu- ja paketointikama?

Jotain superkivoja juttuja löytyy tietenkin Pinosta ja Papershopista. Tosiaan, yhden uuden taulun olen myös kyhännyt Pinosta ostetusta lahjapaperiarkista. Täytynee palata siihen myöhemmin.

Mustavalkoista huomenta!

homevialaura_4935_2
homevialaura_4945_2
homevialaura_4963_2
homevialaura_4956_2
homevialaura_4944_2
homevialaura_4939_2

Titityy! Heräsin tänään, lauantaiaamuna, ilman herätyskelloa klo 6.20, minuutilleen samaan aikaan, kun kello soi työaamuina. Ensimmäinen ajatus: voi *****. Toinen ajatus: onpa todella kiehtova ilmiö, miten herätysaika voi jäädä näin tarkasti kropan muistiin.

Puoli kymmeneen mennessä olen syönyt aamiaisen, lukenut Hessun, piirtänyt silmät päähän, järjestellyt tavaroita, luukuttanut Bassoradiota, pessyt vessan (!) ja napsinut kuvia kaikista meiltä löytyvistä sateenkaaren väreistä. Tällaisia ovat Facebookin mukaan kaikkien pienten lasten äitien viikonloppuaamut.

Nyt lähden ihmisten ilmoille aurinkoon. Johan se on kohta lounasaika.

Kivaa lauantaita!

Oodi Pinterestille

homevialaura_Pinterest_2
homevialaura_Pinterest_1
homevialaura_Pinterest_4
Mietin aikoinaan jenkkien kiitospäivän aikaan, vaikken sitä mitenkään viettänyt, mistä asioista olen kiitollinen. Ensimmäisenä mieleen tuli – asiaa nyt yhtään kaunistelematta – Pinterest.

Niin pitkään kuin muistan olen kerännyt fiiliskuvia, leikannut niitä lehdistä tai tallentanut koneelle. Nykyään homma käy niin paljon helpommin, napin painalluksella. Mahtavaa on myös se, että siellä missä on internet, on Pinterest. Esimerkiksi rautakaupassa on kätsy tsekata mobiilisti kylpyhuoneen inspiskuvia.

Ja miten paljon olen inspiroitunut muista samanhenkisistä ihmisistä! Pinterest on visuaalisen ihmisen taivas ja kyllä, olen kiitollinen sen olemassaolosta.

Täytyy vain toivoa, etteivät tekijänoikeushommat koskaan sulje Pinterestiä, tai jos sulkevat, että meille palveluun koukuttuneille uhreille perustetaan kriisipuhelin.

Pääsiäisen tienoilla on minun ja Pinterestin ensimmäinen vuosipäivä, otetaan ehkä lasillinen sille. Tähän mennessä olen pinnannut 6036 kuvaa. Olisi se aikamoinen määrä silppua kansiossa. Olen myös usein pinnannut vimmatusti unissani. Silloin tietää, että homma on mennyt hitusen överiksi.

Pinnailen täällä, tervetuloa tsekkaamaan.

The Laundress New York

TheLaundress10
TheLaundress8
TheLaundress2
TheLaundress3
TheLaundress4
TheLaundress11
TheLaundress13
Taas viedään pässiä narussa. Löysin jotain niin ihanaa, että sydän heitti viisi volttia.

The Laundress New York.

Pesuaineita, siivousvälineitä, huonetuoksuja ja muita kodinhoitotavaraa pakattu mustavalkoisiin ja raidallisiin pakkauksiin. Ostaisin tuolla lailla brändättynä vaikka pilaantuneita kananmunia, mutta uskallan epäillä, että nämä Gwenin ja Lindseyn antaumuksella kehittämät myrkyttömät ja ekologiset tuotteet myös toimivat.

Siivoa tässä sitten jollain Pirkka-puhdistusaineella, kun kotityöt eivät ole muutenkaan viime aikoina kiinnostaneet.

Totaalisesti hämmästyin, kun huomasin, että tuotteita myydään myös Suomessa: nettisivujen mukaan ID The Boutiquessa ja M and M Designissa. Ensimmäinen on googlailun perusteella mystinen liikelahjakauppa, jolla ei ole nettisivuja. Jälkimmäinen tarkoittaa Mariankadun Olkkaria. Pahoin pelkään, että valikoima Olkkarissa on hyvin pieni. Hyvä – tai sitten huono – uutinen on se, että The Laundressin sivuilla on Worldwide Shipping.

Tuotevalikoima löytyy täältä ja merkin blogi täältä. Kuvat lainattu.

Ei osteta mitään tuoleja

homevialaura_4868_2
homevialaura_4914
homevialaura_4896_2
Blogi on ollut viime aikoina vähän hiljaisempi, pahoittelut. Mihinkään en kuitenkaan ole katoamassa, vaikka ajatukset täytyy nyt jakaa useamman asian kesken.

Meillä on tällä hetkellä meneillään eräs aikaa ja ennen kaikkea pätäkkää vaativa projekti. Miehen ensimmäinen kommentti tähän säästösuunnitelmaamme oli, että nyt ei sitten osteta mitään tuoleja.

No ei osteta mitään tuoleja.

On tässä muutama muukin asia nyt holdilla kuin tuolit. Koko koti, ja myös vaatekaappi, saa tällä hetkellä pärjätä hetken omillaan ilman heräteostoksia. Haaveilu ja inspiroituminen on onneksi ilmaista jatkossakin.

Säästäminen on kuitenkin ollut yllättävän helppoa, kun rahat eivät mene ikäviin välttämättömyyksiin, kuten taloyhtiön kellarin putkien uusimiseen, vaan omien unelmien toteuttamiseen.

Ihan kaikesta en kuitenkaan suostu luopumaan. Siinä vaiheessa, kun en voi mennä lorvimaan ystävän kanssa brunssille tai käydä parantamassa maailmaa pinchojen äärellä, minulle voi varata hautapaikan. Elämistä ei voi lopettaa, shoppailun voi – ainakin väliaikaisesti.

Ikean kesäkuvastosta ideoita parvekkeelle

Ikea_kesä_2013_1
Ikea_kesä_2013_03
Ikea_kesä_2013_2
Ikea_kesä_2013_4
ikea_kesä2013
Ulkona on pakkasta ja sataa räntää, toppatakkia ei tulisi vielä mieleenkään säilöä, Uggit hajoavat kovan käytön seurauksena liitoksistaan ja postiluukusta kolahti Ikean kesäkuvasto. Jokin yhtälössä mättää.

Kylmästä maaliskuusta huolimatta parvekesesonki ei enää ole kaukana. Ei varsinkaan, jos parveke on lasitettu ja etelään päin – siinä meillä kävi asuntokaupoissa tuuri.

Kalusteet hankimme viime keväänä, mutta parvekkeen muu viimeistely jäi remonttiväsymyksen jalkoihin. Tänä keväänä ajatus on näyttää lattian puulaatoille hiomapaperia ja pensseliä, tai jotenkin muuten kuurata ja kunnostaa pintoja kuntoon. Sisustamista, joka vaatii enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä kuin investointeja.

Ikean valikoimista kuolaan erityisesti paksuja mustavalkoisia raitoja, tai oikeastaan kuolaan niitä tällä hetkellä kaikkialla. Puuvillaiseen Sofia-kankaaseen olen totaalisen lääpälläni, ja yritän miettiä, mitä kivaa siitä keksisin ilman ompelemista. Eivor-huopa sopisi loistavasti lämmikkeeksi, vaan miksi materiaali on ällöakryyliä?

Eli hihat heilumaan, raitoja kehiin ja pari kasvia kuivahtaneen oliivipuun seuraksi. Siinä kai se.

Kaikki fotot: Ikea.

Kappas Marimekkoa!

marimekko_karakola

marimekko_korsi

marimekko_pyyhe
marimekko_muki

marimekko_tossut

marimekko_moreeni

marimekko_matkuri

marmekko_motti

Kuulkaas, olen ensimmäistä kertaa ikinä koskaan milloinkaan iskenyt silmäni Marimekkoon.

Ei saa käsittää väärin. Marimekko on mielestäni huikea, upeasti ajan saatossa kehittynyt brändi ja syystä meidän suomalaisten ylpeydenaihe. Mutta että Unikkoa omassa vaatekaapissa tai verhoissa, ei ikinä.

Nyt ihastuin Karakola-kuosiseen iPhone-koteloon, josta mieleen tulee pilkkuvillitykseni ja 10 Corso Como.

Selailin samalla koko valikoiman läpi, ja aloin nähdä merkin uudessa valossa. Korsi-kankaasta tulisi kivat tyynyt, Nimikko-pyyhe harmaana saisi heti paikan kylppäristä, Tasaraita-mukista aamukaffet maistuisi epäilemättä hyvälle, Ujo-tossuissa kipittäisin mielelläni saunaan, Moreeni-huivin voisin kehystää tauluksi, Mini Matkuri -laukkuun olisi kätsy heittää kyläilykamat ja Motti-huopaan kietoutumista en panisi pahakseni.

Tuskin minusta silti kantista tulee, mutta jos nyt saisin lahjaksi Marimekon lahjakortin, en antaisi sitä enää suoraan eteenpäin, vaan saattaisin jopa kokea myymälässä pientä valinnan vaikeutta. Harppaus on valtava ihmiselle, joka ei ole eläissään ostanut tai omistanut kirjavaa kansallistuotetta.

Niinhän ne sanovat, että 60-luku on tällä hetkellä todella hot. Ehkä siksi Marimekon tyyli tuntuu nyt ajankohtaiselta ja raikkaalta. Erityisesti paksut mustavalkoiset raidat aiheuttavat sydämentykytyksiä.

Parasta kotona juuri nyt vol. 2

homevialaura_4352_2
homevialaura_4376_2
homevialaura_4414_2
homevialaura_4454_2
homevialaura_4460_2
homevialaura_4371_2
homevialaura_4357_2
– rennon lauantain ainoa oikea asu: boyfriend-farkut ja valkoinen t-paita
– kevään auringonpaisteet, siitäkin huolimatta, että ne huutavat pesemään ikkunat
– cantuccinit vierasvarana ja omana hätävarana
– kraanaveden taikominen salonkikelpoiseksi SodaStreamilla ja sitruunatöräyksellä
– rillit, joilla saa silmät päähän ilman meikkaamistakin
– yhden kukan maljakko, jolla lähikukkakaupan lilja pysyy ryhdissään
– lahjaksi saatu valkoiselta teeltä ja inkivääriltä tuoksuva, korkkaamista odottava Tine K:n kynttilä

Naistenpäivää!

homevialaura_8374
Olen nainen, joka jaksoi tänään pitkästä aikaa siivota kunnolla kotinsa, jolla on aika kiva koira, joka saa huomenna brunssivieraan, jolla on uusimmat suosikkilehdet lukematta, joka saa luukuttaa yksin Angus & Julia Stonea ja Lana Del Reyta, jolla on lasissa punaviiniä ja lautasella avokado-pähkinä-parmesansalaattia.

Kaikki hyvin, toivottavasti sielläkin.

Hyvää naistenpäivää, leidit!

Paperikassien ihanuudesta

homevialaura_0661_2
homevialaura_3914_2
paperbags
Päässä soi Erykah Badun Bag Lady. Biisi kertoo toisenlaisesta laukkunaisesta, mutta tulipahan mieleen paperikassit.

Paperikassit ovat elämän pieniä suuria iloja. Siitä tietää usein hankkineensa jotain asteen parempaa ja harkitumpaa, kun ostoksen saa mukaan paperi- eikä muovikassissa. Paperikasseja ei myöskään tulisi mieleen heittää pois.

Kotona paperikasseissa on kätsy säilyttää kaikenlaista pikkusälää. Ne saavat olla rauhassa esillä ja pyöriä nurkissa. Esimerkiksi S.A.L.I.:n musta paperikassi on ehtinyt killua meillä vaikka missä, muun muassa eteisen naulassa ja olohuoneen nurkassa.

On tämä paperikassifani kerran jopa kehystänyt kauniin paperikassin tauluksi, enkä näemmä ole ainoa. Rykelmänä kehystetyt paperikassit toimivat erityisen kauniisti, vaikka voin kuvitella, että jonkun silmissä tuo alkaa näyttää kyseenalaiselta brändien palvomisen alttarilta. Kyllä Chanel kuitenkin perusjulisteen voittaa, eihän siitä ole kahta puhetta.

Viimeinen kuva on lainattu täältä.