Stop the water while using me!

homevialaura_5761
homevialuar_5741
homevialaura_5736
Eräs miespuoleinen ystävä kauhisteli kyläillessään, miksi meillä ei ole käsisaippuaa keittiössä. Siksi, koska pesemme kätemme iloisesti tiskiaineella. 2 in 1, kato.

Hiukkasen tarkemmin asiaa ajateltuani, ja punottavaa ärtynyttä ihoa tuijotellessani, tajusin, mitä hallaa myrkky on tehnyt muutenkin talvesta kuivuneille käsilleni.

Päivän ahaa-elämys: käsisaippua keittiössä ei ole tilaa vievä turhake, vaan normaali-ihmisten tapa pitää hellävaraista huolta käsihygieniastaan. Jopa miehet tietävät tämän, todennäköisesti lapsetkin.

Koska kyseessä on avokeittiön paraatipaikalle tuleva tuote, en suunnannut markettiin, vaan klikkasin itseni juuri avattuun & Other Stories -verkkokauppaan. Sieltä löytyi kaunis Stop the water while using me! -pumppupullo, joka hellii hipiää ensin sitruuna-hunajasaippualla ja myöhemmin täytän sen jollain muulla.

Varteenotettavia vaihtoehtoja olisivat olleet myös esimerkiksi The Laundressin raitapurnukka tai Nomess Copenhagenin läpinäkyvä pumppupullo, jonka löysin Zalandosta. No, onhan noita kivoja interwebbi täynnä.

Samaan syssyyn ostin käsirasvan, kylläkin tarpeeseen mutta kauniin pakkauksen viettelemänä.

Kylpyhuone remontin jälkeen

Ennen/before:

P1030671
Jälkeen/after:

homevialaura_5772
homevialaura_5855
homevialaura_5890
homevialaura_5861
homevialaura_5780
homevialaura_5768
homevialaura_5871
Sain vihdosta viimein aikaiseksi ottaa kuvia spa-osastosta. Remontoimme kylpyhuoneen muuton yhteydessä noin 1,5 vuotta sitten. Edellisten asukkaiden aikana kylpyhuoneessa oli 70-luvun alkuperäiset tummat laatat ja Yrjönkadun uimahallin kokoinen kylpyamme vei puolet tilasta. Remonttipäätös oli siis helppo tehdä.

Mitään über-remonttia emme kuitenkaan lähteneet tekemään, kuten siirtämään vesipisteiden paikkaa, vaan pinnat ja kalusteet vaihdettiin. Ilmeestä halusimme modernin, ajattoman ja simppelin.

Laatat ja kalusteet ovat Starkista lukuun ottamatta Ikean Godmorgon-peilikaappia, joka on mielestäni kaunein ja nykyaikaisin peilikaappi (markkinoilla on edelleen yllättävän paljon 90-luvusta muistuttavia kauhistuksia). Taso on laminaattia, koska kivi olisi tuntunut tässä kohtaa turhalta panostukselta.

Yksityiskohtina kylppärissä on mm. Woodnotesin koreja ja niissä pieniä valkoisia pyyhkeitä rullalla samaan tapaan kuin hyvien ravintoloiden vessoissa. Täysin turha, mutta meitä huvittava ja ilahduttava yksityiskohta.

Maailman kaunein esine: Bertoia Side Chair

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bertoia7
Bertoia5
Sisustusblogeissa on kiertänyt viime aikoina ihan hirveä haaste: Maailman kaunein esine. Miten kaikista maailman kauniista esineistä voi valita yhden ylitse muiden! Vähän sama asia kuin jos äitiysblogeissa kiertäisi haaste, jossa pitäisi valita omista lapsista mieluisin. Emmääpysty.

Olen yrittänyt vältellä katseita ja vihellellä hiljaa, ettei kukaan huomaisi haastaa minua, mutta IMAGE-pirulainen sen tietenkin teki. Nyt on pakko yrittää, ettei vaikuta päätöksentekokyvyttömältä nynnyltä.

Itsestään selvästi maailman kaunein esine on minulle tuoli, mutta mikä tuoli.

Eamesin DSR-tuolit valitsin yli 10 vuoden haaveilun jälkeen ruokapöydän tuoleiksi, mutta se olisi aika tylsä valinta. Yhtä pitkään olen haaveillut Bertoian kromisesta Side Chair -tuolista, ja koska sitä en (vielä) omista,  valitsen sen maailman kauneimmaksi esineeksi – kylläkin pienellä erolla muihin elämäni tuoleihin.

Huh, ottipa koville. Kuvien lähteet löytyvät täältä. Laitan vahingon kiertämään Valentine’s Afternoon -blogin Valentinelle, All you need is white -blogin S:lle ja Lisbet e:lle. Kivaa perjantaita, leidit!

DIY-tyyny Burberry-huivista

homevialaura_5916
homevialaura_05899
homevialaura_5908

Sain vuosia sitten Burberryn kasmirvillaisen huivin second handina. Olisin varmasti pitänyt klassikon puhki, mutta omituisen pituuden takia huivi on jäänyt vähälle käytölle. Se ei mahdu kaulan ympärille kahta kertaa ja kerran kieputettuna huivi ei lämmitä tarpeeksi ja päät roikkuvat mahaan asti. Ylitsepääsemätön ongelma.

En kuitenkaan ole halunnut luopua aarteestani. Nyt vaateinventaariota tehdessäni keksin, että voisi duunata tai teettää huivista sohvatyynyn syksyksi (kuvissa huivi on vain nopsasti kietaistu tyynyn ympärille).

Vaikka sisustan suhteellisen modernisti, olen myös klassisen tyylin ystävä. Siksi ripaus englantilaista eleganssia tai amerikkalaista Lexington- ja Gant Home -henkeä on meille erittäin tervetullut.

Burberrystä tulee mieleeni myös Mulberry, jonka ruutuja sisarukset, Valkoisen Harmajan Suvi ja Sisustuksen Koodi -puotia pitävä ja Muoti mielessä -blogia kirjoittava Anne, yhdistävät äärimmäisen kauniisti moderniin tyyliin. Kuuluu ehdottomasti haaveilulistalle. Katsokaa ja kuolatkaa: klik ja klik.

Pellavainen petaus

homevialaura_5669
homevialaura_5699
homevialaura_5685
homevialaura_5710
homevialaura_5708
homevialaura_5693
homevialaura_5690
homevialaura_5648
Lupasin eilen J.F. by Finlayson -pellavalakanapostauksen yhteydessä kuvia koko petauksesta. Vaikka vannon valkoisten lakanoiden nimeen, olen tällä hetkellä todella ihastunut uuteen beigeen ilmeeseen.

Petivaatteina sängyssä ovat siis Pinterest-kilpailussa voitetut J.F. by Finlayson -malliston Emilie-pellavalakanat. Takana olevat isot tyynyt valkoisissa pellavatyynyliinoissa ovat H&M Homen ja edustalla olevat valkoiset tyynyt Zizin. Siinä muuten ihana virolainen pellavatekstiilejä valmistava yritys.

Makuuhuone on tarkoituksella sisustettu hyvin vaaleaksi ja rauhaisaksi, ja olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Ainoa asia, joka pistää hitusen silmääni, on runkopatjan reuna. Harkitsen jossain vaiheessa viimeisteleväni sängyn valkoisella suoralla pellavahelmalakanalla.

Yhtä kaikki, pellavaiset tekstiilit ovat täysin vieneet sydämeni. J.F. by Finlaysonin pellavalakanat tuntuvat ylellisen pehmeiltä ja laadukkailta, ja edullisemmasta kategoriasta voin lämpimästi suositella H&M Homen vastaavia. Rennon ryppyinen petaus ei edes vaadi päiväpeittoa, mikä on arkiaamujen pelastus.

Onnellisen voittajan J.F. by Finlayson -pellavalakanat

homevialaura_5522
homevialaura_5512
homevialaura_5542
homevialaura_5608
homevialaura_5571
Koin hetki sitten elämäni tähtihetken: voitin kilpailun lempilajissani pinnaamisessa! Pin it to win it -kilpailun idiksenä oli loihtia boordi Finlaysonin uuden J.F. by Finlayson -malliston ympärille.

Finlayson kuuluu Marimekon ohella niihin brändeihin, joita kunnioitan, mutta joiden tuotteet kaikessa värikkyydessään eivät istu ollenkaan omaan kotiini. Siksi inspiroiduin kovasti merkin uudesta premium-mallistosta ja sen klassisen hillitystä tyylistä.

Palkinnoksi sain valita tuotteita. Vaikka olisin voinut kelpuuttaa mallistosta melkein mitä vain, valinta oli lopulta helppo. Yksiväristen pellavalakanoiden suurkuluttajana valitsin Emilie-pellavapussilakanasettejä värissä beige ja valkoinen.

Ihan heti ei siis tarvitse lähteä lakanakaupoille. Kiitos paljon Finlayson ja terveisiä Olympiakomitealle: otaksun, että pinnaamisesta tulee pian olympialaji. Laitan myöhemmin vielä kuvia koko petauksesta.

Hannu Hanhen lipastolöytö

lipasto_kuva
lipasto_Huutonet
Olen kaivannut meille jotain vanhaa modernin rinnalle, sellaista töölöläiskotien charmia. Erityisesti olen toivonut löytäväni vanhan puulipaston, joka olisi sekä kaunis että käytännöllinen säilytystilansa puolesta.

Ylimpänä oleva kuva puulipastosta on pyörinyt koneellani pienen ikuisuuden (siksi en valitettavasti tiedä lähdettä). Siinä on sopiva keskiruskea puunsävy ja oikea muotokieli. Se ei ole liian krumeluuri, rokokoo, maalaisromanttinen tai funkkis, vaan rehti (talonpoikaistyyliä edustava?) mattapintainen puukaluste.

En voinut uskoa silmiäni kun pitkästä aikaa satuin kurkistamaan Huuto.netiin. Siellä tätä Hannu Hanhea odotti samanlainen, käytävään mitoiltaan mahtuva lipasto.

Vaikka me vältämme nyt ylimääräisiä menoja, tällaisia löytöjä ei päästetä käsistä, kun hintakin oli kohtuullinen. Antiikkivanhuksen pitäisi matkata meille kevään aikana Pohjanmaalta. Pintaa täytyy käsitellä ja vetimet ehkä vaihtaa, mutta katsellaan niitä jahka kaluste kotiutuu. Inspistä olen kerännyt tänne.

Jatkuvan järjestyksen haaste

homevialaura_4998
homevialaura_5030
homevialaura_5035
homevialaura_5016
Sitä vaan, että kyllä on maailman paras fiilis se, kun tavarat on ojennuksessa ja koti siisti.

Tällä hetkellä totuus on toinen kuin näissä pari viikkoa sitten napatuissa kuvissa. Laskut ovat taas hukassa, en ole vieläkään keksinyt pikkusälälle hyvää säilytysratkaisua, koira tuo kotiin kilon hiekkaa päivässä ja pikkuhuone on tupaten täynnä pyykkiä, kirppiskamoja ja purkamattomia laukkuja.

Elämä meidän huushollissa tuntuu noudattavan kaavaa: arkena sotketaan ja viikonloppuna siivotaan. Kun saan puuskan, olen maailman järjestelmällisin ihminen, merkkailen laatikoita Dymolla ja viikkaan t-paitapinot vatupassisuoriksi.

Vaan mitä tapahtuu arkena. Muutun väsyneeksi neandertalnaiseksi, jonka luolassa hikiset jumppatopit roikkuvat siellä täällä ja joka ei jaksa viedä tavaroita paikoilleen vaan laskee ne ikkunalaidoille, pöydille ja tasoille muka vain hetkeksi. Pian tuloksena on Ämmässuon korkuinen vuori kamaa.

Arjenhallinta, tule minuun. Opeta laittamaan tavarat heti paikoilleen, pyykit suoraan koriin ja astiat viipymättä koneeseen. Opeta tekemään näin, vaikka kuinka väsyttää, tökkii tai ei huvita. Ystävällisin terveisin, Laura.

Säilytyskassivinkki

homevialaura_5157
homevialaura_5160
homevialaura_5183
homevialaura_5198
homevialaura_5190
Tiukkaa kuria kaapeissaan pitävä järjestelynatsi on tehnyt löydön.

Bongasin Akateemisen Ordning & Reda -osastolta mustan muovipintaisen säilytyskassin. Vetoketjullinen kassi on kätevän neliskanttinen, joten se sopii hyvin kaappeihin ja miksei vaikka lappeeltaan sängyn alle. Meillä sisällä on varatyynyjä, mutta yhtä hyvin näkisin kassin vaikka pyykkikorina.

Ikean klassikkokassit ovat korvaamattomia muutoissa ja kirppisreissuilla, mutta ei-ryhdikkään muotonsa takia ne soveltuvat vain tavaroiden kuskaamiseen, ei säilyttämiseen. Ja sinikeltainen väriyhdistelmä, anteeksi vain ruotsalaiset ja ukrainalaiset, on kyllä sellainen, jota en halua nähdä kaapeissani edes ovien takana.

Toinen ilonaihe on saman lafkan paperikassi, täydellisen kaunis ”kylkiäinen”.

Kotiviikonloppu ja koirien pyjamapartyt

homevialaura_5436
homevialaura_5355
homevialaura_5475
Perjantai-iltaa! Mies on snoukkaamassa ja ystävä Pariisissa. Minä houstaan viikonlopun Sisustuskoiran ensimmäisiä pyjamapartyjä, vieraana 8-kuukautinen Max.

Kaveruksilla on aikamoinen meno päällä. On juostu matot rullalle ja Louis Ghostit paikoiltaan, painittu, härnätty ja leikitty. Varmaan jos kääntäisin selkäni vähänkään pidemmäksi aikaa, pojat olisivat paljussa kulmakunnan narttujen kanssa juomassa Cristalia ja kuuntelemassa 50 Centiä.

Viikonloppu menee siis mukavasti kotona poikia vahtien. Agendalla on myös kevätsiivousta, kuten toppatakkien heittämistä pesukoneen kautta säilöön ja rikkinäisistä UGGeista luopumista. Ei tuu ikävä!

Kirppisten epälöytöjä ja muuta vanhaa

homevialaura_0088_3

Löysin hulvattoman blogin nimeltä Paskat kirppislöydöt, suosittelen tutustumaan. Helsingin kirppiksiä jonkun verran kolunneena voin todeta, että ne tosiaan ovat usein täynnä sitä itseään. Oma suosikkini myynnissä olleista tuotteista on tyhjä Pringles-purkki. Jäi ostamatta.

Kirppisten usein epäsiisti, epämääräinen ja ylihinnoiteltu tarjonta on sääli. Tekisin mielelläni uniikkeja löytöjä ja suosisin kierrätystä, mutta uskoni tarjontaan alkaa loppua. Ehkä retrotyylin ystävillä käy parempi flaksi, ehkä landella on paremmat apajat tai ehkä etsinnöissä olisi parempi suosia vanhojen tavaroiden liikkeitä.

Paras kirppislöytöni kautta aikain on vanha valkoinen Singer-pöytä kahdellakympillä. Olin tanskalaistyyliin viehättynyt opiskelija ja lähes itkin onnesta, kun tiemme kohtasivat. Sittemmin makuni on muuttunut modernimmaksi, mutta muistelen pöytää ja ensimmäistä vuokrayksiötäni suurella lämmöllä. Pöytä on kellarissa tallessa edelleen, sillä en ole osannut luopua siitä edes pahimmissa siivousvimmoissa.

Löysin kuvankin, utuinen aikamatka seitsemän vuoden taakse.

Parvekepulmia

homevialaura_parveke_01
Parveke, tuo viaton vain osan vuodesta käytössä oleva koppero, on osoittautunut meillä vaikeimmaksi sisustuskohteeksi. Olen pohtinut tilan käyttöä loputtomiin ensin viime ja nyt uudestaan tänä keväänä.

Viime keväänä pohdinnassa oli, haluammeko tilaa ison ruokailuryhmän, kunnon laiskotteluloungen Fatboilla vai vähän molempia. Koska pidämme sekä laiskottelusta että syömisestä, päädyin kompromissiin: rentoutumista varten parvekkeella on kansituolit apupöydällä ja ruokailua varten pieni taittopöytä.

Viime keväänä parvekkeelle hankittiin Stockmann Casa -kansituolit, Pappelinan Svea-muovimattoja värissä Nougat sekä Ikean Roxö-pöytä, Härö-taittopyötä, Reidar-tuolit ja Filur-astiat tyhjille pulloille. Ystäviltä saimme grillin ja valmiina parveekkeella oli ruma, joskin elämänlaatua parantava ilmanlämpöpumppu.

Minä vs. parvekeongelmat 1-0.

homevialaura_parveke_02

Tämän kevään ongelma on parvekkeen viimeistely ja epäsiisti ilme (tai oli se ongelma viime keväänäkin, mutta silloin siihen ei vielä jaksattu ja ehditty tarttua). Sisäseinät ovat likaiset ja maalista rapistuneet, ja lattialla on asunnon edellisen omistajan parhaat päivänsä nähnyt puulattia. Jotain tarttis tehdä.

Mietinnässä ja selvityksessä ovat:

1) Saako kerrostalon parvekkeen sisäseinät maalata itse (toki samalla värillä)?

2) Pitäisikö vanha puulattia maalata? Pitäisikö puulattia ottaa pois ja alta löytyvä rumanvärinen betonilattia maalata (ja saako niin edes tehdä)? Vai pitäisikö loputkin lattiasta peittää Pappelinan muovimatoilla?

3) Millä piilottaa ruma ilmanlämpöpumppu vaivattomasti ja edullisesti (en ole valmis maksamaan suojakopperosta satasia)? Heitänkö päälle vain mustavalkoraidallista kangasta, koska sitä on joka tapauksessa saatava jonnekin?

4) Mitkä kasvit kestäisivät ainakin yhden sesongin huonoja hoitajia ja eteläsuunnan auringon paahdetta?

5) Olisivatko betonityyppiset ruukut tyylillisesti paras valinta ja mistä niitä kannattaisi lähteä hakemaan?

6) Miten parvekkeelle saisi kivasti (tunnelma)valaistusta vai riittääkö kynttilälyhty?

Kaikki doctorphilit, markopaanaset ja taloyhtiönhallituksenpuheenjohtajat ruudun sillä puolella, saa auttaa.

Parvekkeen ilmettä demonstroivat kollaasit on tehty Polyvorella.

Kevään merkkejä

homevialaura_4980_2
homevialaura_4982
homevialaura_4988
homevialaura_4970
homevialaura_4979
Kevään merkkejä:

– Ilo uusista aurinkolaseista ja ensimmäisestä Converse-päivästä.
– Pakottava tarve herätä talviunilta ja käydä ihmistenilmoilla, kuten uusitussa Hietsun Kauppahallissa.
– Pölyiset kadut, kurainen koira ja päivittäinen tarve imuroida.
– Outo fiilis syödä illallista valoisaan aikaan.
– Terassikauden korkkaaminen Mattolaiturilla aivan liian vähissä vaatteissa jäätävän merituulen puhaltaessa.
– Herääminen aikaisin viikonloppuaamuina auringonpaisteeseen.
– Ensimmäisen juoksulenkin uhkaava lähestyminen.

Päivän pohdinta: Pitäisikö sisustuslehtien edustaa selkeämmin tiettyä tyyliä?

homevialaura_5218_2
IMG_5286
IMG_5246
IMG_5257
IMG_5256
Postiluukusta kolahti eilen Glorian Koti, jonka tilasin tarjouksena flegmaattisen lehtimyyjän soitosta.

Ilahdun aina aikakauslehdistä ja sisustuslehdistä tietysti erityisesti. Ne auttavat pysymään kärryillä alan kuulumisista ja kurkistus ihmisten koteihin kiinnostaa. Mutta riittääkö se? Kuitenkin ennen kaikkea haluasin saada lehdestä juuri omaan kotiini ja tyyliini istuvia ideoita ja inspiraatiota.

Glorian Kodista en saa nykyään otetta. Huhtikuun numeroon oli mahdutettu leikkisää sisustamista, klassinen huoneisto, muovista retrotyyliä ja mummolamainen majakka muutamia mainitakseni. Joillekin tämä rönsyilevä runsaus on varmasti plussaa, mutta minä kaipaan lehteen punaista lankaa.

Mielestäni Dekolla on suomalaisista sisustuslehdistä ihailtavan selkeä linja. Linja ei edusta aivan omaa makuani, mutta lehti onnistuu aina olemaan uskollinen omalle tyylilleen olematta kuitenkaan tylsä, liian marginaalinen tai ennalta arvattava.

Tällaista selkeyttä ja linjaa kaipaan muiltakin. Vähän niin kuin blogeissakin parasta on se, että ne ovat uskollisia tekijöidensä tyylille. Siksi omien suosikkien pariin palaa yhä uudestaan ja uudestaan.

Mitä mieltä te olette? Tulisiko sisustuslehtien edustaa selkeämmin tiettyä tyyliä vai tarjota vähän kaikkea kaikille?

PS. Sisustuskoiralla on aivan toisenlaiset huolet. Missä kollegat? Vain yksi puudeli koko numerossa!

homevialaura_5305_2
homevialaura_5240_2
homevialaura_5299_2

Pääsiäistunnelmia

homevialaura_5148_2
homevialaura_5065_2
homevialaura_5108_2
homevialaura_5182_2
Terkut täältä narsissien seasta ja pieni kurkistus tämän huushollin pääsiäistunnelmiin. Olen periaatteessa teemavärien pakkokäyttöä vastaan, eli sitä, että jouluna pitäisi aina olla punaista ja pääsiäisenä keltaista, mutta niin vaan teki tämän värikammoisen mieli hieman auringon sävyjä kotiin. Tälläkin kerralla hankin mieluummin katoavaisia kuin pysyviä koristeita: kukat ja servetit eivät jää riesaksi kaappeihin pyörimään.

Pöytä on notkunut lampaasta ja punaviinistä, ja vastapainoksi keväisistä mauista, kuten lohesta, herneenversoista, tillistä, retiisistä, kanamunasta ja sitruunamajoneesista kootusta salaatista. Pashaa en valuttanut, mutta onnistuin sekoittamaan erinomaisen ja maailman iiseimmän pääsiäisjälkkärin vaniljarahkasta, appelsiinituorejuustosta, maustamattomasta jukurtista ja ananasmurskasta. Suosittelen!

Tässä talossa on siis vietetty yllättäen aika ruoka- ja kotipainotteista pääsiäistä, johon on kuulunut myös Woody Allenin viehkeän neuroottisia leffoja, parvekesuunnittelua, kaupungilla luuhaamista, auringon palvomista ja pyjaman vaihtamista verkkareihin siinä iltapäivän tienoilla.

Kuvissa vilahtelevat Therese Sennerholtin postikortti, H&M Homen servetit, Lexingtonin lautasliinarenkaat, vanha Gant in the kitchen -keittokirja ja Bauhausin marmorilaatat.