homevialaura on nyt Facebookissa

Kuva 6

Olen loputon pohtija ja se on kuulkaas välillä vähän rasittava piirre. Siispä potkaisin itseäni noin vartti sitten persuuksille ja päätin perustaa Facebook-sivut, kun mieli teki oli siinä järkeä tai ei (kaikessa ei ehkä aina tarvitse olla). Myös minigallup kannusti touhuun, vaikka N oli aika pieni – panostankin mieluummin laatuun kuin määrään. Aion linkata Facebookiin blogipostaukset ja muuta lisämateriaalia, kuulumisia ja havaintoja lifestylen ympäriltä – mitä milloinkin mieli tekee. Ja sitten aion jutskailla teidän kanssa.

Ärsyttää, kun Facebook ei antanut kirjoittaa nimeä pienellä alkukirjaimella, koska blogin nimi kirjoitetaan pienellä ja yhteen: homevialaura. Sen olen päättänyt minä, oman itseni herra ja pilkunviilaaja.

Saa tykätä mut ei oo pakko. Sivut löytyvät täältä.

Löytöjä Etelä-Helsingin putiikeista

homevialaura_6741
homevialaura_6742
homevialaura_6748
homevialaura_6728
homevialaura_6733
homevialaura_6710
homevialaura_6725
Olin viime viikonloppuna ystäväni kanssa terapeuttisella sisustuskierroksella Etelä-Helsingissä. Listasin suosikkisisustusputiikkini alkuvuodesta, ja edelleen ajankohtainen lista löytyy täältä.

Uutena tuttavuutena matkan varrelle osui symppis Pursimiehenkadun A&A Design, joka maahantuo uniikkeja huonekaluja ja josta ystäväni löysi upean teollisuushenkisen valaisimen. Parasta putiikissa taisi kuitenkin olla 11-viikkoinen Iitu-mäyris, joka ei yrityksistä huolimatta ollut myynnissä.

Molemmat pienet ostokseni löytyivät tällä kertaa Bulevardin Nougat-liikkeestä. Keittiöstä paikan saanut Tine K Homen pyyhe on kivan kesäinen ja juuri sopivasti jotain ohuen keittiöpyyhkeen ja paksun froteepyyhkeen väliltä. Ylva Skarpin tekstikortti pääsee esille muistuttamaan yhdestä hyvin tärkeästä asiasta, kiitollisuudesta.

Vinkkaan nyt myös toisenlaisesta putiikista, Albertinkadun Kauniista Veerasta, joka on second hand -putiikeista suosikkini. Sieltä löysin valkoisen pellavamekon sekä ostoslistalla olleen valkoisen pikkulaukun. Espanjassa valmistettu laukku on strutsinnahkaa ja maksoin siitä vain himppasen enemmän kuin ketjuliikkeiden tekonahkaisista Made in China -versioista. Tämän takia rakastan aarteiden etsintää. Aikaisemmin olen löytänyt Kauniista Veerasta ainakin Filippa K:n mustan neuletakin, Andiatan Chanel-tyylisen jakun (unohtui kuvasta) sekä Marc by Marc Jacobsin mustat peep toet.

PS. Jotain vaistoja on jäänyt meidänkin kaupunkilaistuneelle Sisustuskoiralle. Onni nimittäin alkoi murista strutsinnahkalaukulle. Sama tapahtui Ikean lampaantaljan kanssa. Onni ei voinut aluksi sietää moista eläintuoksua kodissaan, mutta on sittemmin alkanut tulla toimeen myös look-alikensa kanssa.

homevialaura Facebookiin?

Näyttökuva 2013-05-27 kohteessa 10.52.37
Näyttökuva 2013-05-27 kohteessa 10.51.37
Näyttökuva 2013-05-27 kohteessa 10.50.53
Näyttökuva 2013-05-27 kohteessa 10.21.17
Aloin miettiä blogiani ja sen näkyvyyttä. En ole suoraan sanottuna nähnyt juurikaan vaivaa lukijoiden kalastelemiseen, vaan kirjoitellut omiani ja alussa melkeinpä ujostellen varonut, ettei kukaan vaan löydä lukemaan, koska saan kuitenkin ennen pitkää hepulin lopettaa.

Hepuleiden sijaan olenkin tykästynyt touhuun päivä päivältä enemmän yhdeksän kuukauden aikana. Jos en ole tätä vielä sanonut, olen hyvin ilahtunut jokaisesta blogiini eksyvästä lukijasta ja kommentista. Kiitos te!

Blogin ulkopuolella olen Pinterestissä (kylläkin ihan omana itsenäni ollut jo ennen blogia) sekä Instagramissa. Huomasin, että joku kiva oli lisännyt homevialauran myös Bloglovin’iin. Lisäksi lisäsin blogin juuri itse Blogilistalle, jossa olen, pidättäkää hengitystänne, sivuston mukaan luetuimmat sijalla 16 064.

Itse seuraan blogeja sillä epäkäytännöllisimmällä tavalla: tallennan blogit kirjanmerkkeihin ja käyn kurkkimassa sivuilla, onko uusia postauksia tullut. Tämän rinnalla Facebook on toinen seurailukanavani: tykkään monista suokkiblogeistani ja linkkailen statuspäivityksistä postauksiin.

Mietin, olisiko tämän tähtiblogin nyt myös aika mennä Facebookiin. Mitä mieltä te olette rakkaat lukijat ja bloggaajakollegat? Jos teistä edes kolme aikoo tykätä, voisin ottaa tämän suuren askeleen. Uskon, että tykkäisin päivittää Facebookiin myös kevyempää lisämateriaalia laajemmin lifestylen ympäriltä.

Uusi antiikkilipasto ja Gauhar-muistitauluhaaveita

homevialaura_antiikkilipasto_6612
homevialaura_antiikkilipasto_6639
homevialaura_antiikkilipasto_6663
homevialaura_antiikkilipasto_6623
homevialaura_antiikkilipasto_6647Antiikkilipasto on saapunut ja asettunut kodiksi eteisestä olohuoneeseen johtavaan käytävään. Olen kalusteeseen kovin tyytyväinen: se tuo moderniin sisustukseen kaipaamaani kodikkuutta ja kontrastia.

Asennoiduin jo ostovaiheessa siihen, että lipasto täytyy käsitellä. Sävy on livenä hieman vaaleampi ja keltaisempi kuin kuvissa, ja ajattelin, että voisin kokeilla parantaa syvyä esimerkiksi Osmo Color -tuotteilla. Toisaalta silmäni on jo lyhyessä ajassa alkanut tottua nykyiseen sävyyn, joten voi hyvin olla, että jätänkin lipaston rauhaan. Käsittely on kuitenkin aina riski ja homma vaatisi hurjasti perehtymistä – ja vaivaa. Kaluste painaa melkoisen paljon, joten sitä ei ihan noin vaan liikutellakaan.

Pikastailasin lipaston tauluilla, orkidealla ja kynttilöillä. Olen jo päättänyt, että jossain vaiheessa lipasto saa yläpuolelleen Gauharin muistitaulun, joihin olen totaallisen lääpälläni ja joita kävin ihailemassa eilen tyttöjen pop up -kaupassa Vuorimiehenkadulla. Muistitaulu löytyy ainakin tyylitaitureilta Cocolta, Valentinelta ja Charilta sekä Norpan omasta hotellihuoneesta (pyyhkii kuolaa suupielistään). Meille tilaan todennäköisesti valkoisen taulun mustilla nauhoilla, jotta muistitaulu on mahdollisimman raikas näky puuta vasten. Niiteksi valitsen kullanväriset mätsäämään lipaston vetimiin.

Kurkistus meidän vaatehuoneeseen

homevialaura_6536
homevialaura_6526
homevialaura_6514
homevialaura_6509
homevialaura_6515
homevialaura_6523
homevialaura_6484
homevialaura_6539
Lupasin edellisen vaatehuonepostauksen yhteydessä yrittää ottaa kuvia meidän omasta pienestä vaatehuoneesta. Koko kopperoa en kuvannut olemattoman valotuksen takia, mutta lupaan, että mitään kovin mielenkiintoista teiltä ei jää näkemättä.

Vaatehuone sijaitsee eteisessä ulko-ovesta oikealla. Heti tyrkyllä on valkoiset Sovella-järjestelmän kiskot ja siirreltävissä olevat kannattimet sekä niiden mukaan sahatut avohyllyt kengille ja pienille laatikoille. Päädyssä on roikkoa, katonrajassa valkoisia laatikoita, kaikki henkarit ovat Ikean valkoista Bumerang-sarjaa ja monet vaatteista on teljetty pukupusseihin. Sisustan niin kuin saarnaan siis.

Vaatteiden alla on Ristomatti Ratian Saaristosarjan arkku pyykeille ja katossa Ikean Fuga-valaisin. Kulman taakse jää matkalaukkuja ja Ikean Hyllis-hylly. Meillä vaatehuone ei suinkaan ole vaan vaatehuone, vaan myös yleisvarasto ja viinikellari, koska suurin osa vaatteista on asunnon muissa vaatekaapeissa.

Kuvissa näkyvät eteisen liukuovet ovat edellisten asukkaiden jäljiltä Inariaa. En pidä puolipeileistä, mutta kun kuulin, mitä maksaisi pelkkien ovien vaihtaminen kalliiseen kotimaiseen sarjaan, aloin opetella pitämään.

Vaatehuoneen lattiasta vielä sen verran, että rakas isäni, jota muuten pidän täyspäisenä ihmisenä, ihmetteli remontin aikana, että täytyykö muka vaatehuoneenkin laminaatti vaihtaa, että eikö siellä nyt vanha lattia kelpaisi. Ettäkö pari neliötä olisi oikea paikka säästää huoneessa, jonka ovi avataan monesti päivässä. Miehet! Ehkä tokaisu kertoo jotain yleisestä ajattelutavasta, että vaatehuoneilla ei ole väliä. Vaikka meillä ei ole ylellinen walk-in closet, niin en kyllä tahdo siitä rumaa romuvarastokaan, vaan yhtenäisen osan kotia.

Ajatuksia vaatehuoneen sisustamisesta

Jatkona muille ajatusleikeille, kesämökille ja lastenhuoneelle, sain Minttu-lukijalta toiveen kertoa, miten sisustaisin vaatehuoneen. Kiitos, tähän oli kiva tarttua.

vaatehuone4
Säilytyskalusteiksi valitsisin joustavan järjestelmän, jonka voi koota omien tarpeiden mukaan. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi klassikot Elfa tai Sovella sekä Ikean Stolmen, joka näkyy alla olevassa kuvassa ja johon kannattaa tutustua Charin kauniissa kodissa. Vaatehuoneen kalustamisessa suunnittelu on kaiken a ja o. Kuinka paljon roikkoa tarvitsen, kulka paljon avohyllyjä, kuinka paljon vetolaatikoita. Tarpeet ovat yksilöllisiä, eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole. Kokonaisuutta kannattaa vaikka hahmotella paperille piirtämällä.

vaatehuone3
Koska vaatehuoneen ilmeestä tulee väkisin levoton esillä olevien tavaroiden takia, rauhoittaisin ilmettä pitämällä seinät, kalusteet ja laatikot valkoisina, mikä luo raikkaan pohjan kaikille väreille. Sekalaisten henkarien sijaan pitäisin kaikki henkarit samanlaisina, tai ainakin samanvärisinä – jälleen mieluiten valkoisina.

vaatehuone2Harvoin käytössä olevat mekot, talviurheilutakit ja muut sesonkivaatteet sulkisin pukupusseihin, mikä suojaa vaatteita pölyltä ja saa vaatehuoneen näyttämään siistimmältä. Kirkkaissa pukupusseissa on se hyvä puoli, että niistä näkee heti sisällön. Sen sijaan valkoiset ja mustat pukupussit jälleen kerran rauhoittavat ilmettä.

vaatehuone7Ei-käytössä olevan sesonkikaman, kuten kesähatut, nostaisin siisteihin valkoisiin laatikoihin. Koska laatikoihin ei tarvitse kajota usein, tässä kohtaa kannattaa ottaa kuutiot käyttöön ja hyödyntää katonraja.

vaatehuone1
Vaatteet pitäisin värijärjestyksessä, koska silloin kokonaisuus näyttää kauniimmalta. Usein käytetyille laukuille poraisin koukut tai naulakot seinään tai varaisin tilaa hyllyiltä, jotta ne olisivat helposti tyrkyllä. Juhlalaukut ja muut harvemmin käytössä olevat kamat säilöisin dust bageihin ja kauniisiin kenkälaatikoihin.

vaatehuone8Käytännöllisyyden kohdalla olisin rehellinen itselleni. Harva meistä jaksaa joka päivä laittaa jalkineet takaisin kenkälaatikoihin tai kurotella niitä katonrajasta. Silloin kannattaa suosia helppoja avohyllyjä.

vaatehuone5

Vaatehuoneen valaistuksen on oltava hyvä, jotta viimeisessäkin kulmassa näkee, pilkottaako laatikosta vanhat juoksulenkkarit vai design-korkkarit. Pienemmässä vaatehuoneessa riittänee hyvä yleisvalo, isommassa kohdevalot lienevät hyvä lisä.

vaatehuone9
Lasikaapit ja vitriinit ovat kaunis luksushenkinen vaihtoehto. Kengät pysyvät pölyltä suojassa ja niitä kelpaa katsella – siis jos kyse on kauniista korkkareista eikä vanhoista mökkilenkkareista.

vaatehuone13
Jos et syystä tai toisesta pysty panostamaan kiinteisiin kalusteisiin esimerkiksi vuokra-asunnossa, rekit ovat hyvä vaihtoehto myös vaatehuoneeseen. Kauniissa paperikasseissa voi säilöä esimerkiksi vöitä.

Retouch by Jenny SöderströmSuurimmalla osalla meistä vaatehuone täyttyy siitä itsestään, eli vaatteista, kengistä ja asusteista, mutta jos seinä- tai lattiatilaa jää käyttämättä, sen voi täyttää walk-in closet -tyyliin vaikka kauniilla rahilla, peilillä tai Kartellin kirkkailla kalusteilla, jotka eivät tuki tilaa. Itse en ehkä laittaisi mattoa vaatehuoneeseen, koska siellä on entisestään tarpeeksi tekstiilejä keräämässä pölyä. Mitä helpompi koppero on siivota, sitä parempi.

vaatehuone12
vaatehuone11
Näitä periaatteita olen yrittänyt noudattaa myös omassa pienessä vaatehuoneessamme. Voisin yrittää ottaa siitä kuvan ja jatkaa juttua vielä siten. Nämä kuvat olen lainannut. Lähteet ja lisää inspiraatiota löytyy täältä.

Parveketta, puutarhoja ja pala Pariisia

homevialaura_6546
homevialaura_6581
homevialaura_6603
homevialaura_6557_2
homevialaura_6547
Mikä ihana aurinkoinen sunnuntai.

Parveke ei ole edistynyt mihinkään suuntaan. Oli fiksu veto ottaa yhteyttä isännöitsijään pintojen maalaamisen tiimoilta toukokuussa, kun silloin pitäisi olla jo sutimishommissa. Isännöitsijäthän tunnetusti hoitavat asioita nopeasti, eli kesää 2014 odotellessa. Haluaisimme siis maalata parvekkeen seinät, listat, katon ja ehkä lattiankin, mutta jotkut mitkä lie asbestinäytteet täytyy tutkia ensin.

Mutta ihan sama! Pääasia, että aurinko paistaa ja että parvekkeella on kansituoli, jossa levyttää, ja ruokapöytä, jossa illallistaa. Kylmä rosé nenän edessä vie tehokkaasti huomion pois likaisista seinistä.

Hietsun kirppikseltä löysin kauniin puutarhurointikirjan, joka aiheutti jälleen ylitsepääsemättömän Välimeri-ikävän. Käppyräiset oliivipuut, kimalteleva meri, paahtava aurinko, saviruukuissa kasvavat yrtit, viinitilat, trattoriat ja kapeat kujat – ehdoton sielunmaisemani numero yksi aina ikuisesti aamen.

Samaan syssyyn suosittelen kahvila-kukkakauppa Fleuristea, joka on mitä hurmaavin ja romanttisin pala Pariisia Helsingin Uudenmaankadulla, ja jossa huomasin poistuessani erään tv:stäkin tutun kokin nauttivan manchego-salaattia ja kylmää valkkaria iltapäivän ratoksi. Jokainen tällainen, eineksistä, väljähtyneestä keskikaljasta ja ketjuravintoloista poikkeava hetki, auttaa uskomaan, että asun sittenkin sivistysvaltiossa.

Miten sisustaisin lastenhuoneen

Ajatusleikeillä jatketaan, tällä kertaa sisustan kuvitteellisen lastenhuoneen. Tämäkään aihe ei ole meillä ajankohtainen, mutta lähipiirissä on sellainen baby boom, että innostuin pohtimaan lastenhuoneita. Yhden odottavan mamman kanssa pääsen lähiaikoina sisustuskierrokselle, joten tässä lämmittelyä sitäkin varten.Kuva 11
Itse pidän, yllätys yllätys, neutraaleista ja rauhallisista lastenhuoneista, jotka näyttävät pienten asukkaidensa näköisiltä, mutta joita ei ole ylisisustettu lasten kamoilla. Itse vierastan siis ajatusta siitä, että joka seinällä olisi kuviollinen tapetti boordeineen, ikkunoissa kirjavat verhot ja lattialla viisi eri Muumi- ja Angry Birds -mattoa. Ymmärrän kuitenkin, että totuus voi olla toinen varsinkin siinä vaiheessa kun asukkaalla alkaa olla omia mielipiteitä. Tämä onkin tällaisen asiasta mitään tietämättömän kuvitteellisen nipoäidin näkemys.
Kuva 12

Suosisin lastenhuoneessa pehmeitä värejä, joihin kontrastia voisi tuoda musta liitutaulu. Tuoli-ihmisenä en ehkä voisi vastustaa kiusausta pienikokoisesta Kartellin Lou Lou Ghost– tai Panton Junior -tuolista, ja suloinen näky voisi olla pienet mekot roikkumassa Hay Loop -naulakossa. Muuten suosisin varmasti Ikeaa huonekaluissa, joita eivät ole käytössä kovin pitkään, ja yrittäisin myös etsiä aarteita vanhojen tavaroiden liikkeistä. Lelut täytyisi voida heittää helposti erilaisiin koreihin tai arkkuihin, ja yksityiskohtana toimisi vaikka tyyny nimikirjaimesta. Tyyli olisi jällleen modernin klassinen, mutta mahdollisesti muuta kotia yhden asteen romanttisempi. Kollaasit löytyvät Polyvoresta ja inspiskuvat lähteineen Pinterestistä.

lastenhuone1
lastenhuone2
lastenhuone3
lastenhuone4
lastenhuone13
lastenhuone6
lastenhuone7
lastenhuone14
lastenhuone9

lastenhuone8
lastenhuone11
lastenhuone10
lastenhuone12

lastenhuone5

Kesämökin jos sisustaisin

kesämökki_01
kesämökki_09
kesämökki_14
kesämökki_05
kesämökki_07
kesämökki_04
kesämökki_13
kesämökki_02
kesämökki_16
Leikin usein mitä jos -ajatuksilla. Mitä jos sisustaisin nyt mökin, millainen siitä tulisi. Aihe ei ole mitenkään ajankohtainen, sillä emme ole hankkimassa omaa mökkiä ja vanhempieni pienen kesämökin kauniiseen sisustukseen minulla ei ole mitään tarvetta kajota.

Innostuin kuitenkin ajatusleikistä kovasti ja kokosin inspiraatiota Pinterestiin. Kesämökki saisi ehdottomasti erottua modernin minimalistisesta kaupunkikodista, mutta harmoniaa haluaisin sinnekin rentouden rinnalle.

Punainen lanka olisi Hamptons kohtaa Provencen: sekoitus raikkaan merellisiä elementtejä ja Välimeren vaikutteita. Valkoista pellavaa, rentoja avohyllyjä, viinilaatikoita, kuluneita saviruukkuja, ohjaajantuoleja, olkuhattuja ja -kasseja, puuarkkuja, vanhoja matkalaukkuja, juuttikoreja ja -mattoja, yrttejä, oliivipuita.

Pidän huomattavasti enemmän sympaattisista mökeistä kuin viimeisen päälle tehdyistä huviloista, joissa on joka huoneessa neljä taulutelevisiota – toki joitain mukavuuksia kaipaan itsekin.

Sitä ajatusta en voi sietää, että mökki on sekalainen kaatopaikka, vaikka asiaan kuuluu vanhojen huonekalujen ja olemassa olevien tavaroiden hyödyntäminen. Kakkoskoti, josta ehtii nauttia tässä maassa vain pienen hetken vuodessa, ansaitsee olla paljon enemmän.

Kuvien lähteet ja lisää inspiraatiota löytyy täältä.

Ihastus: lasiset liukuovet

IMG_5933
lasiliukuovi1
IMG_5927_2
Olen ihastunut, tällä kertaa lasisiin liukuoviin. Törmäsin niihin ensin Divaanin numerossa 3/2013 ja sen jälkeen bongasin hurmaavan kuvan Pinterestistä.

Divaanin jutussa (kuvat 1 ja 3)  esitellään kiinteistövälittäjä Armi Andin Kalliossa sijaitsevaa kotia, joka on remontoitu entiseen autokorjaamoon. Lasiset liukuovet erottavat makuusopen omaan rauhaansa oleskelutilasta. Lasipöytä lasiovien edessä on nokkela ratkaisu, sillä se ei katkaise näkymää.

Keskimmäisen Pinterestistä bongatun kuvan lähdettä en löytänyt, mutta siinä lasin taakse jää kaunis keittiö. Sangen ilmava ja moderni tapa rajata tiloja, ja ratkaisu, joka ei tule joka naapurilla vastaan.

En sitten tiedä, miltä ovet alkavat näyttää, jos perheessä on tahmasormisia pikkuihmisiä tai nelijalkaisia kuolakuonoja – tai emäntä, joka on laiska kuuraamaan ja pyyhkimään pölyjä.

Esprit Home -tunnelmia

Esprit_Home_01
Esprit_Home_05
Esprit_Home_6
Esprit_Home_02Omistan yhden Esprit Homen tuotteen, valkoisen tuikkukupin mustilla tikkauksilla, jonka ehdin jo kerran pelastaa sohvapöydältä steariinilillusta. Aloin kuitenkin katsoa merkin sisustuskamaa uusilla silmillä, kun sain heiltä yhteydenoton.

Kansainvälisiltä brändeiltä syntyy sisustusmallistoja kuin sieniä sateella. On Armani Casat ja Henkkamaukka Homet. Monista brändien laajentuminen sukkahousuista sohvatyynyihin tuntuu varmasti väkinäiseltä, mutta itse näen sen positiivisena asiana. Mitä enemmän markkinoilla on valinnan varaa, sitä parempi sisustajalle. Eikä yhdenkään brändin sisustusmallisto ole mielestäni ollut täysi floppi suhteessa muihin tuotteisiin.

Aloin kuumeisesti miettiä, onko mikään brändi laajentunut toisin päin: sisustustuotteista vaatteisiin tai asusteisiin. En heti keksinyt yhtäkään, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö niitäkin olisi.

Esprit Homen miellän ennen kaikkea tekstiilitaloksi, jonka vahvuus on kuviolliset koristetyynyt, liukuvärjätyt matot, simppelit perusverhot, klassiset kylpytakit, veikeät torkkupeitot, kirjavat keittiöpyyhkeet ja muut.

Jutun kuvat ovat tämän kevään Amsterdam-mallistosta. Aikaisemmin teemana on ollut muun muassa Berliini, Lontoo, Pariisi ja Barcelona. Olisi mielenkiintoista nähdä, miltä näyttäisi Helsinki.

Jos meillä olisi kakkoskoti landella – tai jossakin edellä mainitussa kaupungissa – tsekkaisin valikoiman erityisesti. Ainakin kuvissa on rento tunnelma. Sellainen, johon haluaisin teleportata itseni kesäpäiviksi.

Inspiraatio: Ylva Skarp

YlvaSkarp_1
YlvaSkarp_3
YlvaSkarp_7
YlvaSkarp_2
YlvaSkarp_5
YlvaSkarp_9
YlvaSkarp_8
Jos voin sanoa olevani jossakin hyvä, ilman että kuulostan omahyväiseltä, niin käsin kirjoittamisessa. Olen pakotettu kirjoittamaan suvun onnittelukortit ja työpaikan joulukortit, ja silloinkin, kun palautin koulussa opettajalle koevastaukset, sain aina kehuja käsialastani, vaikka omasta mielestäni olin oksentanut paperille neljä arkkia suttua eri uskontojen jumalakäsityksistä.

En ole koskaan erityisesti harjoitellut käsialaa, saati ylläpitänyt taitoa – nykyään kun näppäimistö on lähes täysin korvannut paperin ja kynän. Olen kuitenkin viime aikoina tajunnut, miten paljon oikeasti pidän käsin kirjoittamisesta. Miten terapeuttista on antaa tussin lipua paperilla ja seurata koukeroiden syntymistä.

Olen joskus aikaisemminkin pohtinut, voisinko alkaa harrastaa tekstausta. Ajatus tuli uudestaan ja voimakkaammin mieleeni, kun tutustuin inspiroivaan suunnittelijaan Ylva Skarpiin, joka on erikoistunut kalligrafiaan, ja jonka kaunis koti esiteltiin Divaanin numerossa 1/2013.

En ole pyrkimässä uudeksi Ylva Skarpiksi, enkä tiedä, pääsisinkö ollenkaan kiinni vaativaan taiteenlajiin, mutta jos jotakin haluaisin kokeilla niin tätä. Jos jollakin on kokemuksia kalligrafiakursseista, tai muuten tekstaamistaitojen opettelemisesta, kuulisin niistä mielelläni.

Kaikki kuvat on lainattu täältä.

Kotikokin skeida blenderi

homevialaura_6054_2
homevialaura_6065_2
homevialaura_6057_2

Kokeilin vähän aika sitten Eeva Kolun vinkkaamaa yhden raaka-aineen kohupehmistä. Reseptissä pakastetut banaaninpalat pitäisi hurauttaa pehmikseksi tehosekoittimessa.

Kun lykkäsin mollukat blenderiin ja painoin nappia, banaanin palat eivät liikkuneet mihinkään ilman litraa nestettä. Senkus nainen yrität soseuttaa, buaahhhhaa, nauroi monta vuotta vanha neljän kympin Severin räkäisesti. Myös smoothieiden kanssa joudun aina tappelemaan.

Tavallisesta kahvinkeittimestä tai leivänpaahtimesta en maksaisi maltaita, mutta blenderin kohdalla juttu taitaa olla vähän toinen – Kitchen Aidissa, Vitamixissä ja kumppaneissa laatu varmasti tuntuu.

Tosin Vitamix on niin hirveän hintainen, että johan sen täytyisi jauhaa porkkanoista kultaa. Jutun mukaan Eeva sekoittaa pehmiksensä KitchenAidillä.

Millaisia kokemuksia teillä on? Oletteko panostaneet kunnon vehkeisiin? Mitä suosittelette Severinin tilalle?

PS. Vaikka kaunis viinipullo (myönnän, etiketin perusteella valittu) hengaa sivupöydällä, meillä ei silti laiteta punkkua blenderiin. Toisaalta, miksi ei. Sangria-smoothie, mmm…

Tervetuloa toukokuu!

homevialaura_6241
homevialaura_6226
homevialaura_6314
homevialaura_6287
homevialaura_6212
Tänä vappuna opittua:

1) Tässä iässä, ja kun on edessä on työpäiviä, on hyvä idea viettää vappu rennon rauhallisesti.
2) Älä nosta munkkeja sohvapöydälle ja käännä koiralle selkää.

Aurinkoinen vappu tuli ja meni ja huomenna alkaa suosikkiturnaukseni, lätkän MM-kisat. Hodaribaari on viritetty ja kisakatsomosta puuttuu enää kannustajat.

Toivotan toukokuun lämpimästi tervetulleeksi!