Onnellisuusprojekti

IMG_4821

Blogeissa kohistiin vuosi pari sitten Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti-kirjasta. Unohdin sittemmin koko kirjan, kunnes vähän aikaa sitten näin sen myyjäisissä 50 sentillä. Sopivasti hihhulina haluan ajatella, että kohtalo tiputti kirjan eteeni ilman, että kukaan muu ehti huomata sitä.

IMG_4791

Eniten pidän kirjassa siitä ajatuksesta, että kirjoittaja lähtee etsimään onnellisuutta vallitsevasta tilanteesta, muuttamaan omaa elämäänsä muuttamatta sitä. Se, että länsimaalaisen ihmisen tarvitsisi aina irtisanoutua oravanpyörästä ja paeta Balille löytääkseen onnellisuuden, on saanut omassa päässäni jo vähän koomiset mittasuhteet. (Joudun tosin myöntämään, että haluaisin itsekin Balille, mutta ihan muista syistä, vaikuttaa vain kivalta matkakohteelta.)

IMG_4833

Kirja pistää ajattelemaan omaa jokapäiväistä arkea, omaa asennetta, ajankäyttöä, suhtautumista ja valintoja. Onnellisuuteen ei tietenkään ole yhtä väylää, vaan jokaisen on tajuttava omat onnelliseksi tekevät asiat. Sana projekti kalskahtaa suorittamiselta ja sitä henkeä kirjassa ajoittain onkin. Kuitenkin helppolukuinen kirja on pääasiassa rennolla, käytännönläheisellä, elämänmakuisella ja kevyellä tavalla ajatuksia herättävä.

IMG_4824

Sisustajana olen alusta asti kiinnittänyt huomiota kirjan kotiin viittaaviin kohtiin. Gretchen aloittaa onnellisuusprojektinsa puhtaalta pöydältä, siivoamalla kaappinsa. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Se, että  niinkin henkilökohtainen tila, jossa vietämme merkittävästi aikaa, on hyvässä järjestyksessä ja viihtyisä, edesauttaa merkittävästi ajatuksen kulkua, vähentää kotitöihin kuluvaa aikaa ja vapauttaa tunteja muuhun mieleiseen.

IMG_4839

Kirja on jaettu kuukausittaisiin teemoihin. Huhtikuun teema, kuinka ollakaan, on ota rennommin. Sopii mainiosti viime aikoina ylikierroksilla käyneelle bloggaajalle. Pahoittelut muuten pienestä postaustauosta, nyt tuntuu taas hyvältä aloittaa uusi kuukausi.

IMG_4828

Gretchen Rubin tulee onnelliseksi kirjoittamisesta, erityisesti, jos se tapahtuu Jo Malone -tuoksukynttilän valossa. Tässä kohtaa meillä on newyorkilaiskirjailijan kanssa paljon yhteistä. Mistä sinä tulet onnelliseksi?

Mielessä juuri nyt

homevialaura_christmas_wishes1
Kokosin kollaasiin materiaa, joka pyörii mielessäni juuri nyt: joululahjatoiveina, ostoslistalla tai haaveissa. Svenskt Tennin Vänskapsknuten messinkisenä olisi unelmien kynttelikkö. Stokiksessa täytyy käydä myös Byredon liikkeessä nuuhkimassa tuoksukynttilöitä. By Lassen Frame-laatikossa viehättää kantatut reunat. Joka joulu pintaan nousee sisustushaave Mulberryn klassikkokuosista (syypää on Valkoinen Harmaja). Valkoinen amaryllis on joulukukista suosikki.

Pukautumispuolella puhuttelevat messinkiset sirot korut, lukulistalla oleva How to be Parisian wherever you are -kirja sekä musta tikkilaukku, jonka aion lähiaikoina päivittää tekonahkaisesta halpisversiosta kunnolliseen. Rebecca Minkoff on vahva ehdokas.

Sitten tulee pahimmanluokan elämää häiritsevä first world problem: mistä löytää paljettihame? Kaikki toistaiseksi kohtaamani yksilöt ovat olleet liian kynähamemaisia tai lyhyitä (ja siis todella tarkoitan lyhyitä). En muutenkaan hae tyylillä mitään Anita Hirvonen -lookia, vaan yhdistäisin hameeseen rentoutta ja yksinkertaisuutta: t-paidan tai kasmirneuleen ja paksut mustat sukkikset.

Pariisilainen tyyli

homevialaura_pariisi01
homevialaura_pariisi02
homevialaura_pariisi03
homevialaura_pariisi04
homevialaura_pariisi05
homevialaura_pariisi06
Täällä on ajatukset patonkien, ballerinojen ja baskerien kaupungissa. Olen käynyt Pariisissa kerran vuonna 2006. Talvi oli juuri taittumassa kevääksi. Ensimmäisenä iltana kevyt lumipeite satoi Montmartreen, seuraavana aamuna aurinko porotti kuiville kaduille. Olen siitä asti tiennyt, että palaan.

Juhannuksena minä ja Pariisi kohtaamme uudestaan – ja mies kolmantena pyöränä. Pöydällä on kaksi kirjaa, aina pakollinen ostos Mondon opas, sekä Parisian Chic: A Style Guide by Ines de la Fressange. Siinä, missä Lauren Conradin oppaat tuntuvat itselle liian amerikkalaisilta ja nuorisolle suunnatuilta (ai kamala, olen todella kolmekymppinen), Ineksen kanssa puhumme jokaisesta asiasta samaa kieltä trenssin yhdistämisestä miestenkellojen lainaamiseen ja legginssien kieltämiseen.

Tyylin lisäksi kirja käsittelee pariisittaren, joka on yhtälailla mielentila kuin merkintä syntymätodistuksessa, kauneusrutiineja sekä kotia. Sisustamisessa Ines suosii tavaroiden järjestelmällistä organisoimista Mujin laatikoihin ja kannustaa kehystämään kauniita mainoksia. Oui! I told you so.

Kyseessä on tyylikirja, mutta myös matkaopas: iso osa on omistettu Pariisi-tärpeille. Täydelliset 240 sivua kahvikupin tai viinilasin kylkeen. Itselleni fiilistely on niin iso osa matkaa, etten tiedä, osaisinko koskaan valita äkkilähtöä. Tulisi kiire pinnata taulu täyteen kolmen tunnin lentomatkalla.

Oman elämäni luova johtaja

homevialaura_0281
homevialaura_0257homevialaura_0250homevialaura_0276
homevialaura_0279homevialaura_0255homevialaura_0252On perjantai-ilta, istun olohuoneen matolla, juon viime vuotista mausta päätellen vanhentunutta Loimua ja tuijotan tuoksukynttilän lepattavaa liekkiä. Takki on tyhjä.

Joskus sitä pysähtyy miettimään asioita tarkemmin. Mitä osaa, mihin pystyy, mistä haaveilee. Onko siellä missä pitäisi, olisiko muualla enemmän annettavaa.

Jatkuvasti ympäröivä negatiivinen energia ajaa helposti luovuttamaan, tyytymättömyydestä tulee normi. Toinen ääni sanoo, että jos ei itse usko itseensä, niin ei usko kukaan mukaan.

Päätin uskoa vaikka väkisin, olla oman elämäni luova johtaja. Haaveilla yhä enemmän ja ehkä tehdäkin asialle jotain.

On meillä uusi coffee table -kirjakin (en suostu käyttämään pölhöä käännöstä kahvipöytäkirja). Maailman hienoin Luikkarin tiiliskivi, The Birth of Modern Luxury, rakkaalta ihmiseltä häälahjaksi.

Haaste: viisi kysymystä ja vastausta

homevialaura_0512
homevialaura_0492
homevialaura_0508
homevialaura_0511
homevialaura_0485
Pohdittuani jalustahankintoja ja uutta läppäriä, innostuin kokeilemaan myös järkkärin itselaukaisijaa. Hauska toiminto. Bongaa kuvista viuhahtava sisustusbloggaaja Pikku myy -vakiokampauksessa sekä tämän hetken lempivaatteissa, printti-t-paidassa ja nilkkapituisissa housuissa (mikä syksy?).

Vaikka rästissä on kaksi aikaisempaa haastetta, käytän tämän tilaisuuden vastata IMAGE black and white -blogista tulleeseen tuoreimpaan haasteeseen – kiitos kaunis! Ajatus on viisi kysymystä, viisi vastausta.

Viisi asiaa, joita tarvitset joka päivä

iPhone, Pinterest, nauru, kahvi, hyvä ruoka.

Viisi kirjaa, joita suosittelet

David Nicholls: Sinä päivänä
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Paul Auster: Näkymätön
Zadie Smith: Kauneudesta
Saku Tuominen: Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä (en ole vielä lukenut, mutta Saku puhuu aina viisaita)

Viisi materialistista joululahjatoivetta

Bertoia Side Chair (ei tule tapahtumaan nyt, mutta kyllä se pukki joskus sortuu, kun tarpeeksi piinaan)
Weekender-laukku, esimerkiksi Longchamp
Marc by Marc Jacobsin läppärilaukku
Pura Lopezin mustat peruskorkkarit
Pyjama (klassinen, yksivärinen, puuvillaa)

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua

Kysyin mieheltä, hän vastasi näin.

Visuaalinen
, huumorintajuinen, tomera, sanavalmis
, huomaavainen.

Viisi elämänohjetta, jotka antaisit muille

Nämä on bongattu paikasta, josta löytyy vastaus kaikkeen, Pinterestistä.

The way you treat yourself sets the standard for others.
Feelings are much like waves, we can’t stop them from coming but we can choose which ones to surf.
Never let the things you want make you forget the things you have.
Don’t talk, just act. Don’t say, just show. Don’t promise, just prove.
Sometimes I feel like giving up, then I remember I have a lot motherfuckers to prove wrong.

Haastan Muoti mielessä -blogin Annen sekä Dear Moments & Me -blogin Cherryn, mutta ottakaa toki muutkin halukkaat koppi.

By Malene Birger

By_Malene_Birger
ByMaleneBirger_print3
ByMaleneBirger_shop
ByMaleneBirger_HQ_3
ByMaleneBirger_print2
ByMaleneBirger_shop_2
ByMaleneBirger_fashion
ByMaleneBirger_HQ
ByMaleneBirger_print
ByMaleneBirger_HQ_2
Esteetikkona huokailen tämän tästä kauniiden asioiden perään, mutta joskus syke nousee ihan kunnolla. Niin on tapahtunut By Malene Birgerin, ja erityisesti merkin uuden malliston ja mustavalkoisen kuosin myötä.

Rakastan paitsi By Malenen Birgerin tuotteita myös visuaalista ilmettä – logoa, putiikkeja, paperikasseja – ja saan kaikesta valtavasti inspiraatiota sekä vaatekaappiin että kotiin. Malene itse on taidokas nainen sisustamaan ja monet varmaan muistavat ainakin hänen mielettömät taideseinänsä.

Omistan merkiltä Urban A -liikkeestä ostetun tuoksukynttilän. Samassa liikkeessä olen huokaillen hipelöinyt Life and Work – Malene Birger’s Life in Pictures -kirjaa, joka eittämättä kuuluisi meidän sohvapöydälle.

Nyt olen vakuuttunut, ettei elämäni voi jatkua onnellisena, ellen saa palasta uudesta mustavalkoisesta kuosista. Haaveilen pikkulaukusta tai pussukasta, enkä todellakaan sulkisi sitä kaappiin vaan jättäisin tarkoituksella esille lipaston päälle tuomaan jatkuvaa iloa myös kotiin.

Kollaasi löytyy täältä, loput kuvat on lainattu By Malene Birgerin Pinterest- ja Facebook-sivuilta.

Vähemmän tavaraa, enemmän tyyliä

homevialaura_7738
homevialaura_7748
homevialaura_7819
homevialaura_7763
homevialaura_7799
homevialaura_7795
homevialaura_7831
homevialaura_7784
homevialaura_7760
Toissaviikonloppuna iski taas kova siivousvimma: koti tyhjeni lukuisalla roska-, UFF- ja kirppissäkillä. Päätin luopua kaikesta turhasta tavarasta, jota en enää käytä tai joka ahdistaa enemmän kuin tuottaa iloa.

Sisustamisessa olen lukenut läksyni, sillä en muista, koska olisin sortunut kotitavaroihin, jotka eivät ole tarpeellisia tai joita en palavasti rakasta. Sen sijaan vaatekaappiin olen tehnyt edelleen ihan kivoja, siis täysin turhanpäiväisiä hankintoja, jotka vievät tilaa ja ärsyttävät. Mieluummin vähemmän ja parempaa.

Matkalla elegantiksi wannabe-pariisittareksi sain kimmokkeen lukea tyylikirjoja: Nina Garcian The One Hundred, Lauren Conradin Style ja Rachel Zoen Style A to Z. Seuraavaksi on ehkä hommattava Ines de la Fressangen Parisian Chic. Onko muita suosituksia klassisen pukeutujan kirjastoon?

Tästä lähtien noudatan harkittua ostoslistaa, vaikka täysin en tietenkään voi sulkea pois henkeäsalpaavia heräteostoksia. Olen myös edelleen vannoutunut alennusmyyntien kannattaja. Se ei ole alejen vika, vaan shoppailijan, jos niissä karkeloissa sortuu huonoihin päätöksiin. Alennukset, koodit ja edut taitavat muutenkin olla päivän sana. Bongasin taas yhden etuja tarjoavan sivuston osoitteesta Alennussankari.fi.

Shoppailu, niin kuin sisustaminen, on taitolaji, jossa kehittyy koko ajan. Pikkuhiljaa sitä oppii, mihin kannattaa panostaa ja missä pihistää, ja milloin kyseessä on oikeasti loistava alelöytö, milloin typerä alehairahdus.

Erinomainen esimerkki alelöydöstä on uusi, naulakossa roikkuva COS-merkin ajaton musta mekko, materiaaliltaan täyttä puuvillaa ja hintalapussa merkintä -70 %. Se näyttää hyvältä toivottavasti myös päälläni, mutta ainakin juuri siivotussa, puhtaassa, värijärjestyksessä olevassa vaatekaapissa.

Modern classic homes

modern_classic_homes_3
modern_classic_homes_1
modern_classic_homes_2
modern_classic_homes_5
modern_classic_homes_4
Ajatusten jäsentämistä helpottaa, kun asioilla on nimi. Oman sisustustyylini olen määritellyt modernin klassiseksi. Moderni on selvä puolisko eameseineen ja kartelleineen, mutta klassinen vaatii avaamista.

Määritelmä klassinen tarkoittanee ihmisille hyvin eri asioita: kenties koukeroista maalaisromanttisuutta, ylellisiä kristallikruunuja, juuri tietyn aikakauden antiikkia.

Minulle se tarkoittaa hiekan sävyjä, harmoniaa, ryppyistä pellavaa, seinään nojaavia tauluja, veistoksia, kirja- ja lehtipinoja, arvokkaita materiaaleja, muhkeita istuimia, lasisia pöytiä, isoja valaisimia – suuria selkeitä linjoja, aavistus boheemiutta. Tyyliä, jossa Pariisi kohtaa Töölön. Koteja, joissa soi M.I.A.:n sijaan Carla Bruni. Asuntoja, joissa kotiin tullessa potkaistaan espadrillokset jalasta, otetaan lasi punaviiniä ja mennään sohvan kulmaan lukemaan kymmenen vuotta vanhaa coffee table -kirjaa, koska se on edelleen ajankohtainen.

Tämä suuntaus on näillä graafista skandinaavista tyyliä ihannoivilla leveyspiireillä kaikkea muuta kuin seksikäs. Jos kaipaan tyyliin liittyen inspiraatiota, en etsi sitä blogeista tai sisustuslehdistä, vaan juurikin niistä kymmenen vuotta vanhoista pölyttyneistä sisustuskirjoista (olen pitänyt tästä tyylistä pitkään).

Korkeiksi huoneksi ja vuosikymmeniä vanhaksi kalanruotolattiaksi en voi muuttua, mutta muuten haluaisin näitä elementtejä entistä enemmän modernin rinnalle. Onneksi koti saakin rakentua pikkuhiljaa.

Ensimmäiset kolme suttuista kuvaa ovat valokuvia kirjasta, jonka nimi on – no tietenkin Modern Classic Homes. Kaksi alimmaista Juliet Pegrumin kirjasta At Peace At Home – Harmonious Designs for Simple Living.

Parveketta, puutarhoja ja pala Pariisia

homevialaura_6546
homevialaura_6581
homevialaura_6603
homevialaura_6557_2
homevialaura_6547
Mikä ihana aurinkoinen sunnuntai.

Parveke ei ole edistynyt mihinkään suuntaan. Oli fiksu veto ottaa yhteyttä isännöitsijään pintojen maalaamisen tiimoilta toukokuussa, kun silloin pitäisi olla jo sutimishommissa. Isännöitsijäthän tunnetusti hoitavat asioita nopeasti, eli kesää 2014 odotellessa. Haluaisimme siis maalata parvekkeen seinät, listat, katon ja ehkä lattiankin, mutta jotkut mitkä lie asbestinäytteet täytyy tutkia ensin.

Mutta ihan sama! Pääasia, että aurinko paistaa ja että parvekkeella on kansituoli, jossa levyttää, ja ruokapöytä, jossa illallistaa. Kylmä rosé nenän edessä vie tehokkaasti huomion pois likaisista seinistä.

Hietsun kirppikseltä löysin kauniin puutarhurointikirjan, joka aiheutti jälleen ylitsepääsemättömän Välimeri-ikävän. Käppyräiset oliivipuut, kimalteleva meri, paahtava aurinko, saviruukuissa kasvavat yrtit, viinitilat, trattoriat ja kapeat kujat – ehdoton sielunmaisemani numero yksi aina ikuisesti aamen.

Samaan syssyyn suosittelen kahvila-kukkakauppa Fleuristea, joka on mitä hurmaavin ja romanttisin pala Pariisia Helsingin Uudenmaankadulla, ja jossa huomasin poistuessani erään tv:stäkin tutun kokin nauttivan manchego-salaattia ja kylmää valkkaria iltapäivän ratoksi. Jokainen tällainen, eineksistä, väljähtyneestä keskikaljasta ja ketjuravintoloista poikkeava hetki, auttaa uskomaan, että asun sittenkin sivistysvaltiossa.

Kirjoista ja viineistä

Kävin tänään Messukeskuksessa, jossa oli neljä tapahtumaa saman katon alla: Kirjamessut, Viini, Ruoka & Hyvä elämä, Musiikkimessut ja Art Forum. Kävin, koska sain ilmaislipun. Muuten olen sitä mieltä, että messut ovat usein yhtä tyhjän kanssa.

Ruoka- ja viinipuolella vesi herahti kielelle tuoksuista, mutta sanoisin, että samat messut voi kokea joka viikonloppu Stokkan Herkussa. Viinien ja juustojen keskellä myytiin Black Horsen kalsareita ja TV-Shop-henkisiä kapistuksia niin kuin messuilla kai kuuluu.

Kirjamessut palvelevat varmasti himolukijoita, sillä romaaneita riitti ständi tolkulla ja joka suunnasta kuului kirjailijahaastatteluita. Vaikka rakastan kirjojen maailmaan uppoutumista, olen tällä hetkellä valitettavan huono lukija – siis kirjojen lukija, lehtiä plärään sitäkin enemmän. Yölaatikossa odottaa kaksi kirjaa, David Nichollsin Sinä Päivänä ja Paul Austerin Näkymätön. Ensimmäisen kanssa olen päässyt sivulle 21.

Romaanien rinnalle olisin kaivannut messuilla tieto- ja harrastekirjoja. Keittokirjoja oli sentään jonkin verran, mutta sisustus- ja muiden tyylikirjojen anti oli kerrassaan surkea.

Yhden tärkeän ostoksen tein, Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huhmon kirjan Viinistä viiniin 2013. Opus on jokavuotinen must, joka erottelee Alkon helmet hutiostoksista.

Kirjanmerkki on kotoisin Artekin Espan myymälästä, jossa vierailee tällä hetkellä berliiniläinen do you read me?! -kirjakauppa.

Hän on täällä

Ikean kuvasto 2013 on täällä. Kuvastoa sai selata ennakkoon Ikean Facebook-sivuilla, mutta eihän se tietenkään ole sama kuin rojahtaa kotisohvalle 325-sivuisen nivaskan ja kahvikupin kanssa. Kuvasto ei yllättänyt: paljon tuttuja tuotteita, mutta myös uutuuksia siellä täällä taitavasti stailattuna.

Meillä on jokaisessa huoneessa jotain Ikeaa, Förså-valaisimet yöpöydillä, Godmorgon-peilikaappi kylpyhuoneessa, Bekväm-jakkara keittiössä ja niin edelleen. En tiedä, mitä tekisin ilman ruotsalaisjätin säilytysbokseja tai korkeakiiltoisia valkoisia Bestå-kalusteita.

Parasta Ikeassa ovat nerokkaat ratkaisut järkevään hintaan – mielestäni laatukin on usein mainettaan parempi. Parvekkeellemme halusin valkoisen pienen ja simppelin taittopöydän. Härö löytyi Ikeasta kahdellakympillä minuutin surffailun jälkeen. Miksi olisin jatkanut etsimistä?

Kaiken ei ainakaan meidän kodissamme tarvitse olla persoonallista. Joskus valkoinen taittopöytä on vain valkoinen taittopöytä.

Asummeko silti Ikean kuvastossa? Emme suinkaan (vaikka sivun 62 makuuhuoneesta voisin hyvinkin kuvitella herääväni joka aamu). Valtaosa on tietenkin jostain muualta. Itse vedän rajan esimerkiksi tauluihin. Niitä en koskaan osta Ikeasta vaikka kehyksiä kylläkin.

Lainatut kuvat ovat kuvakaappauksia Ikean sivuilta.