Nyt tää lähtis ruokakauppaan Dean & DeLucaan

homevialaura_9891
homevialaura_9881
homevialaura_9886
homevialaura_9892
homevialaura_9875
Unelmieni maailmassa maassa oli rauha, kaikilla hyvä olla – ja lähikauppana Dean & DeLuca. Newyorkilaisdeli, jolla on tyylikäs mustavalkoinen ilme ja jonka hyllyt notkuvat kauniisti pakattuja herkkuja, on puoti minun makuuni. Siellä tekisin onnellisena päivittäisostokseni ja törmäisin muihin samassa puodissa viihtyviin kulmakunnan rouviin. Ehkä siinä ehtisi ostosten lomassa nauttia kahvit ja jutella päivänpolttavat.

Sanomattakin siis selvää, että pyhiinvaelsin New Yorkin reissulla SoHoon Prince Streetin kulmaan. Täydensin mukivalikoimaa ja ostin keittiöpyyhkeet ja kauppakassin. Valitettavasti kassin hohto kärsii kotimaassa, kun sillä joutuu kantamaan lähi-Siwan parhaat päivänsä nähneitä elintarvikkeita, mutta en anna sen häiritä.

Tässä olivatkin ainoat tuliaiset kotiin. Vaikka pyörimme paljon putiikeista tunnetuilla alueilla, kuten Nolitassa, SoHossa ja Greenwich Villagessa, muuta sisustuskamaa ei tarttunut mukaan. Sen sijaan ajattelin tavoistani poiketen valottaa myös hieman vaatekaappipuolta ja tyylilöytöjä. Miltä kuulostaa?

Vähemmän tavaraa, enemmän tyyliä

homevialaura_7738
homevialaura_7748
homevialaura_7819
homevialaura_7763
homevialaura_7799
homevialaura_7795
homevialaura_7831
homevialaura_7784
homevialaura_7760
Toissaviikonloppuna iski taas kova siivousvimma: koti tyhjeni lukuisalla roska-, UFF- ja kirppissäkillä. Päätin luopua kaikesta turhasta tavarasta, jota en enää käytä tai joka ahdistaa enemmän kuin tuottaa iloa.

Sisustamisessa olen lukenut läksyni, sillä en muista, koska olisin sortunut kotitavaroihin, jotka eivät ole tarpeellisia tai joita en palavasti rakasta. Sen sijaan vaatekaappiin olen tehnyt edelleen ihan kivoja, siis täysin turhanpäiväisiä hankintoja, jotka vievät tilaa ja ärsyttävät. Mieluummin vähemmän ja parempaa.

Matkalla elegantiksi wannabe-pariisittareksi sain kimmokkeen lukea tyylikirjoja: Nina Garcian The One Hundred, Lauren Conradin Style ja Rachel Zoen Style A to Z. Seuraavaksi on ehkä hommattava Ines de la Fressangen Parisian Chic. Onko muita suosituksia klassisen pukeutujan kirjastoon?

Tästä lähtien noudatan harkittua ostoslistaa, vaikka täysin en tietenkään voi sulkea pois henkeäsalpaavia heräteostoksia. Olen myös edelleen vannoutunut alennusmyyntien kannattaja. Se ei ole alejen vika, vaan shoppailijan, jos niissä karkeloissa sortuu huonoihin päätöksiin. Alennukset, koodit ja edut taitavat muutenkin olla päivän sana. Bongasin taas yhden etuja tarjoavan sivuston osoitteesta Alennussankari.fi.

Shoppailu, niin kuin sisustaminen, on taitolaji, jossa kehittyy koko ajan. Pikkuhiljaa sitä oppii, mihin kannattaa panostaa ja missä pihistää, ja milloin kyseessä on oikeasti loistava alelöytö, milloin typerä alehairahdus.

Erinomainen esimerkki alelöydöstä on uusi, naulakossa roikkuva COS-merkin ajaton musta mekko, materiaaliltaan täyttä puuvillaa ja hintalapussa merkintä -70 %. Se näyttää hyvältä toivottavasti myös päälläni, mutta ainakin juuri siivotussa, puhtaassa, värijärjestyksessä olevassa vaatekaapissa.

Kivoja löytöjä Tigerista

homevialaura_tiger_6762
homevialaura_tiger_6750
homevialaura_tiger_6753
homevialaura_tiger_6849
homevialaura_tiger_6776
homevialaura_tiger_6756

Jorma Tarjoushaukka vinkkaa: Tiger. Joko olette käyneet tanskalaisessa Tiimarin ja euronkaupan risteytyksessä? Muistan käyneeni Tigerissa aikoinaan Köpiksessä ja tykästynyt sen hauskaan konseptiin.

Älkää ymmärtäkö väärin, en voi sietää turhaa rojua enkä aio ostaa sitä kotiini kalliilla enkä halvalla. Mutta Tigeriin on mielestäni onnistuttu kokoamaan aika kivaa pikkukamaa kukkaroystävälliseen hintaan.

Olen löytänyt Tigerista mustavalkoisia kirjain- ja numeromukeja, jotka ovat ainakin toistaiseksi pysyneet moitteettomassa kunnossa astianpesukoneryöpytyksestä huolimatta. Lisäksi olen täydentänyt servettivarastojamme, hankkinut muistilehtiöitä sekä löytänyt erinomaisen hyvän ja salonkikelpoisen hiusharjan. Viimeisin löytöni on posliininen paperipussin näköinen ruukku. Investointi? Neljä euroa.

Suosittelen Tigeria myös lapsiperheen vanhemmille, joilla on sadat tyttären tarhakaverin tai pojan muskarikaverin synttärit viikossa, ja joille jokaisella täytyy viedä pieni tuliainen. Kaupassa on esimerkiksi suloisia vanhanaikaisia puupalapelejä pikkurahalla.

Bulevardin uuteen Granitiin en ole vielä uskaltautunut. Sieltä löytöjä vasta löytyneekin.

Löytöjä Etelä-Helsingin putiikeista

homevialaura_6741
homevialaura_6742
homevialaura_6748
homevialaura_6728
homevialaura_6733
homevialaura_6710
homevialaura_6725
Olin viime viikonloppuna ystäväni kanssa terapeuttisella sisustuskierroksella Etelä-Helsingissä. Listasin suosikkisisustusputiikkini alkuvuodesta, ja edelleen ajankohtainen lista löytyy täältä.

Uutena tuttavuutena matkan varrelle osui symppis Pursimiehenkadun A&A Design, joka maahantuo uniikkeja huonekaluja ja josta ystäväni löysi upean teollisuushenkisen valaisimen. Parasta putiikissa taisi kuitenkin olla 11-viikkoinen Iitu-mäyris, joka ei yrityksistä huolimatta ollut myynnissä.

Molemmat pienet ostokseni löytyivät tällä kertaa Bulevardin Nougat-liikkeestä. Keittiöstä paikan saanut Tine K Homen pyyhe on kivan kesäinen ja juuri sopivasti jotain ohuen keittiöpyyhkeen ja paksun froteepyyhkeen väliltä. Ylva Skarpin tekstikortti pääsee esille muistuttamaan yhdestä hyvin tärkeästä asiasta, kiitollisuudesta.

Vinkkaan nyt myös toisenlaisesta putiikista, Albertinkadun Kauniista Veerasta, joka on second hand -putiikeista suosikkini. Sieltä löysin valkoisen pellavamekon sekä ostoslistalla olleen valkoisen pikkulaukun. Espanjassa valmistettu laukku on strutsinnahkaa ja maksoin siitä vain himppasen enemmän kuin ketjuliikkeiden tekonahkaisista Made in China -versioista. Tämän takia rakastan aarteiden etsintää. Aikaisemmin olen löytänyt Kauniista Veerasta ainakin Filippa K:n mustan neuletakin, Andiatan Chanel-tyylisen jakun (unohtui kuvasta) sekä Marc by Marc Jacobsin mustat peep toet.

PS. Jotain vaistoja on jäänyt meidänkin kaupunkilaistuneelle Sisustuskoiralle. Onni nimittäin alkoi murista strutsinnahkalaukulle. Sama tapahtui Ikean lampaantaljan kanssa. Onni ei voinut aluksi sietää moista eläintuoksua kodissaan, mutta on sittemmin alkanut tulla toimeen myös look-alikensa kanssa.

Uusi antiikkilipasto ja Gauhar-muistitauluhaaveita

homevialaura_antiikkilipasto_6612
homevialaura_antiikkilipasto_6639
homevialaura_antiikkilipasto_6663
homevialaura_antiikkilipasto_6623
homevialaura_antiikkilipasto_6647Antiikkilipasto on saapunut ja asettunut kodiksi eteisestä olohuoneeseen johtavaan käytävään. Olen kalusteeseen kovin tyytyväinen: se tuo moderniin sisustukseen kaipaamaani kodikkuutta ja kontrastia.

Asennoiduin jo ostovaiheessa siihen, että lipasto täytyy käsitellä. Sävy on livenä hieman vaaleampi ja keltaisempi kuin kuvissa, ja ajattelin, että voisin kokeilla parantaa syvyä esimerkiksi Osmo Color -tuotteilla. Toisaalta silmäni on jo lyhyessä ajassa alkanut tottua nykyiseen sävyyn, joten voi hyvin olla, että jätänkin lipaston rauhaan. Käsittely on kuitenkin aina riski ja homma vaatisi hurjasti perehtymistä – ja vaivaa. Kaluste painaa melkoisen paljon, joten sitä ei ihan noin vaan liikutellakaan.

Pikastailasin lipaston tauluilla, orkidealla ja kynttilöillä. Olen jo päättänyt, että jossain vaiheessa lipasto saa yläpuolelleen Gauharin muistitaulun, joihin olen totaallisen lääpälläni ja joita kävin ihailemassa eilen tyttöjen pop up -kaupassa Vuorimiehenkadulla. Muistitaulu löytyy ainakin tyylitaitureilta Cocolta, Valentinelta ja Charilta sekä Norpan omasta hotellihuoneesta (pyyhkii kuolaa suupielistään). Meille tilaan todennäköisesti valkoisen taulun mustilla nauhoilla, jotta muistitaulu on mahdollisimman raikas näky puuta vasten. Niiteksi valitsen kullanväriset mätsäämään lipaston vetimiin.

Parveketta, puutarhoja ja pala Pariisia

homevialaura_6546
homevialaura_6581
homevialaura_6603
homevialaura_6557_2
homevialaura_6547
Mikä ihana aurinkoinen sunnuntai.

Parveke ei ole edistynyt mihinkään suuntaan. Oli fiksu veto ottaa yhteyttä isännöitsijään pintojen maalaamisen tiimoilta toukokuussa, kun silloin pitäisi olla jo sutimishommissa. Isännöitsijäthän tunnetusti hoitavat asioita nopeasti, eli kesää 2014 odotellessa. Haluaisimme siis maalata parvekkeen seinät, listat, katon ja ehkä lattiankin, mutta jotkut mitkä lie asbestinäytteet täytyy tutkia ensin.

Mutta ihan sama! Pääasia, että aurinko paistaa ja että parvekkeella on kansituoli, jossa levyttää, ja ruokapöytä, jossa illallistaa. Kylmä rosé nenän edessä vie tehokkaasti huomion pois likaisista seinistä.

Hietsun kirppikseltä löysin kauniin puutarhurointikirjan, joka aiheutti jälleen ylitsepääsemättömän Välimeri-ikävän. Käppyräiset oliivipuut, kimalteleva meri, paahtava aurinko, saviruukuissa kasvavat yrtit, viinitilat, trattoriat ja kapeat kujat – ehdoton sielunmaisemani numero yksi aina ikuisesti aamen.

Samaan syssyyn suosittelen kahvila-kukkakauppa Fleuristea, joka on mitä hurmaavin ja romanttisin pala Pariisia Helsingin Uudenmaankadulla, ja jossa huomasin poistuessani erään tv:stäkin tutun kokin nauttivan manchego-salaattia ja kylmää valkkaria iltapäivän ratoksi. Jokainen tällainen, eineksistä, väljähtyneestä keskikaljasta ja ketjuravintoloista poikkeava hetki, auttaa uskomaan, että asun sittenkin sivistysvaltiossa.

Hannu Hanhen lipastolöytö

lipasto_kuva
lipasto_Huutonet
Olen kaivannut meille jotain vanhaa modernin rinnalle, sellaista töölöläiskotien charmia. Erityisesti olen toivonut löytäväni vanhan puulipaston, joka olisi sekä kaunis että käytännöllinen säilytystilansa puolesta.

Ylimpänä oleva kuva puulipastosta on pyörinyt koneellani pienen ikuisuuden (siksi en valitettavasti tiedä lähdettä). Siinä on sopiva keskiruskea puunsävy ja oikea muotokieli. Se ei ole liian krumeluuri, rokokoo, maalaisromanttinen tai funkkis, vaan rehti (talonpoikaistyyliä edustava?) mattapintainen puukaluste.

En voinut uskoa silmiäni kun pitkästä aikaa satuin kurkistamaan Huuto.netiin. Siellä tätä Hannu Hanhea odotti samanlainen, käytävään mitoiltaan mahtuva lipasto.

Vaikka me vältämme nyt ylimääräisiä menoja, tällaisia löytöjä ei päästetä käsistä, kun hintakin oli kohtuullinen. Antiikkivanhuksen pitäisi matkata meille kevään aikana Pohjanmaalta. Pintaa täytyy käsitellä ja vetimet ehkä vaihtaa, mutta katsellaan niitä jahka kaluste kotiutuu. Inspistä olen kerännyt tänne.

Säilytyskassivinkki

homevialaura_5157
homevialaura_5160
homevialaura_5183
homevialaura_5198
homevialaura_5190
Tiukkaa kuria kaapeissaan pitävä järjestelynatsi on tehnyt löydön.

Bongasin Akateemisen Ordning & Reda -osastolta mustan muovipintaisen säilytyskassin. Vetoketjullinen kassi on kätevän neliskanttinen, joten se sopii hyvin kaappeihin ja miksei vaikka lappeeltaan sängyn alle. Meillä sisällä on varatyynyjä, mutta yhtä hyvin näkisin kassin vaikka pyykkikorina.

Ikean klassikkokassit ovat korvaamattomia muutoissa ja kirppisreissuilla, mutta ei-ryhdikkään muotonsa takia ne soveltuvat vain tavaroiden kuskaamiseen, ei säilyttämiseen. Ja sinikeltainen väriyhdistelmä, anteeksi vain ruotsalaiset ja ukrainalaiset, on kyllä sellainen, jota en halua nähdä kaapeissani edes ovien takana.

Toinen ilonaihe on saman lafkan paperikassi, täydellisen kaunis ”kylkiäinen”.

Kirppisten epälöytöjä ja muuta vanhaa

homevialaura_0088_3

Löysin hulvattoman blogin nimeltä Paskat kirppislöydöt, suosittelen tutustumaan. Helsingin kirppiksiä jonkun verran kolunneena voin todeta, että ne tosiaan ovat usein täynnä sitä itseään. Oma suosikkini myynnissä olleista tuotteista on tyhjä Pringles-purkki. Jäi ostamatta.

Kirppisten usein epäsiisti, epämääräinen ja ylihinnoiteltu tarjonta on sääli. Tekisin mielelläni uniikkeja löytöjä ja suosisin kierrätystä, mutta uskoni tarjontaan alkaa loppua. Ehkä retrotyylin ystävillä käy parempi flaksi, ehkä landella on paremmat apajat tai ehkä etsinnöissä olisi parempi suosia vanhojen tavaroiden liikkeitä.

Paras kirppislöytöni kautta aikain on vanha valkoinen Singer-pöytä kahdellakympillä. Olin tanskalaistyyliin viehättynyt opiskelija ja lähes itkin onnesta, kun tiemme kohtasivat. Sittemmin makuni on muuttunut modernimmaksi, mutta muistelen pöytää ja ensimmäistä vuokrayksiötäni suurella lämmöllä. Pöytä on kellarissa tallessa edelleen, sillä en ole osannut luopua siitä edes pahimmissa siivousvimmoissa.

Löysin kuvankin, utuinen aikamatka seitsemän vuoden taakse.

Katseenkestävä tiskirätti Nudgesta

homevialaura_4105_2
homevialaura_4112_2
homevialaura_4114_2
homevialaura_4120_2
homevialaura_4091_2
Pieni töytäisy kohti oikeudenmukaisempaa ja parempaa maailmaa. Näin kuvailee itseään Helsingin Yrjönkadulla sijaitseva Nudge, joka myy luonnonkosmetiikkaa sekä ekologista muotia ja sisustamista.

Olen tiennyt Nudgesta kauan, mutta poikkesin sisään vasta nyt. Tsekkasin putiikin annin, ja testasin samassa yhteydessä olevan ravintola Rullan, joka tarjoilee niin raikkaanmakuista vietnamilaistyyppistä sormiruokaa, että muutaman palan jälkeen tuntee olleensa viikon joogaretriitissä.

Tein Nudgesta myös yhden pienen, mutta sitäkin paremman ostoksen: löysin mustan pestävän bambuisen tiskirätin, made in Finland. Miten nerokas arkinen asia. En nimittäin ihan heti keksi mitään rumempaa kuin sinikuvioinen ruoantähteistä likaantunut riekale.

Mielestäni Zinotin tiskirättiä myy myös Sisustuksen Koodi Turuus. Siinä vasta kiva putiikki, on vaan väärässä kaupungissa.

Olohuoneen afganistanilainen villamatto

homevialaura_3964_2
homevialaura_3975_2
homevialaura_3998_2
homevialaura_3978_2
Vihdoin meillä on olohuoneessa kunnon matto, Afganistanissa käsinkudottu villamatto, jolle Sisustuskoira on tassu Koiramme-lehdellä vannonut olla pissaamatta.

Tilasin maton CarpetVistalta, jossa on hyvä valikoima itämaisia ja persialaisia mattoja. Matto tuli nopeasti ja vastasi odotuksia, joten voin oman kokemukseni mukaan suositella puljua.

Halusin maton rikkovan olohuoneen modernin ja kliinisen valko-musta-harmaan ilmeen. Siksi päädyin lämpimän ruskeaan sävyyn ja yksilöön, jossa kuvio loppuu vintage-henkisesti kesken.

Olen erittäin ihastunut mattoon, mutta sitä en kyllä tiedä, millaiselta ruskea villamatto tuntuu heinäkuun helteillä. Voikin olla, että joku kaunis päivä hankin toisen maton kesää varten. En ymmärrä, miksi se olisi vähemmän perusteltua sesonkisisustamista kuin joulupukkikappaverhojen vaihtaminen kukallisiin.

Vitran Uten.Silo kesyttämään kaaos

UtenSilo
Huushollissa siellä täällä pyörivä jokapäiväinen pikkusälä on varmasti kaikille tuttua. Joillain pikkusälää varten on ratkaisu, esimerkiksi eteisen lipaston ylin vetolaatikko. Meillä ei ole. Meillä laskut tungetaan blenderin taakse keittiöön, avaimet raapivat korkeakiiltoista sivupöytää ja koirankakkapussirulla kieppuu lattialla. Toissa päivänä lähdin töihin ilman rillejä ja bussilippua en ole nähnyt sitten Lontoon reissun.

Kun näin vuonna 1969 suunnitellun Vitran Uten.Silo-klassikon Stokkan helmikuun kantistarjouksena, ajattelin, että rukouksiini on vastattu. Pistin tilauksen heti menemään, vaikka eihän tuo ilmainen ole nytkään. Nämä ovatkin näitä Buy now, keep forever -juttuja.

Uten.Silo on kuin tehty kokonsa puolesta eteisen oven viereen ja tietysti pidän kovasti lokerikon ajattomasta designista. Nämä kaupat ratkaisi kuitenkin ennen kaikkea käytännöllisyys.

Napsin kuvia, kun kaveri saapuu ja kun se saadaan paikoilleen. Kuva ja tarjous täällä.

Pilkkuvillitys

homevialaura_3220_2
homevialaura_3227_2
homevialaura_3231_2

Finelittleday_pilkkutyyny
10_Corso_Como

Uumoilin jo loppuvuodesta, että tämän kevään mieliteko ja kodin piristysruiske tulee olemaan hieman yllättäen pilkut. Tietysti mustina valkoisella pohjalla.

En tiedä, mistä himo alkoi. Kenties ihanan tätini, joka on ennenkin lukenut ajatuksiani ja joka on varsinainen tyyliniekka, antamista Stracciatella-suklaista? Pidin kääreistä niin paljon, että ne kehystin ne.

Kuosien kanssa villitys ei kuitenkaan tarkoita meillä mitään kovin radikaalia – yleensä se tarkoittaa yhtä sohvatyynyä.

Surffailin valikoimia ja löysin täydellisen ehdokkaan, tietenkin Pinterestin kautta. Tämä, kuvista toka alimpana oleva Fine Little Dayn Dotty-tyyny on afrikkalaista käsityötä, siten sen pilkut ovat hurmaavan epätäydelliset. Materiaali on 100-prosenttista puuvillaa ja tuote ilahduttavasti Reilun kaupan. Olen myyty.

Myös 10 Corso Comon veska voisi killua meillä eteisen naulassa, sillä lailla ei muka harkitusti.

Lontoon matkamuistoja ja moi vuosi 2013

homevialaura_2933

homevialaura_3001

homevialaura_2922

homevialaura_2992

homevialaura_3008

Olen aika jämpti ja siisti useimmissa asioissa, mutta kun aletaan puhua matkalaukkujen purkamisesta, muutun henkisen kotimaani Espanjan kansalaiseksi: miksi purkaa tänään kun huomennakin voi, tai ylihuomenna, tai ensi viikolla. Mañana mañana! Lopulta annan periksi, kun mies (huom) hermostuu kompuroidessaan lattialla majaileviin pyykkipinoihin tai suoristusraudan johtoon.

Tätä laskuhumalaksi rinnastettavaa matkalaukkujen purkamista lukuun ottamatta nautin taas reissaamisesta tosi paljon. Lontoo on ihana ja jouluna se näyttäytyi uudessa tunnelmallisessa valossa. Jokaisessa kadunkulmassa oli perinteinen pubi valoineen ja joululaulut kaikuivat Westminster Abbeystä.

Koti kasvoi vanhalla afganistanilaisella puukulholla, joka löytyi Portobellon markkinoilta Notting Hillistä. Harrodsilta tarttui pari rasiaa ja lisäksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni: nyt kylppäriä koristaa jumalaisen kauniilla etiketillä varustettu diptyquen room spray.

Uudenvuodenaatto ei helli auringonvalolla ja digijärkkärin takana heiluu vielä kokematon kuvaaja, siksi kuvista tuli hassun sävyisiä. Yksi toiveistani vuodelle 2013 onkin oppia enemmän kuvaamisen saloista. Toivon, että uusi vuosi tuo tullessaan paljon muutakin hyvää – itselle ja kaikille muille.

HotCoolien metsästys

Kävin alkusyksystä kahdessa eri seminaarissa. Molemmissa tarjoiltiin kahvi Iittalan mustista pienistä 27 senttilitran HotCool-laseista. Lasit näyttivät croissanttien ja hedelmälautasten vierellä niin hyviltä, että santsasin seissyttä myrkkyä vain saadakseni hypistellä laseja hetken pidempään.

Olen tiennyt HotCool-sarjasta iät ja ajat ja meillä on entuudestaan kuusi sarjan keskikokoista lasia hiekanvärisenä. Miksi ihastuin näihin kääpiöversioihin päätä pahkaa nyt? Ja miksi törmäsin niihin kaikkialla?

Menin muina naisina nettiin tilaamaan lasit, mutta kuinka ollakaan, pienen koon valmistus on lopetettu. No paniikkihan siitä syntyi! Selvittelyn jälkeen kourallinen laseja löytyi vielä Iittala Outlet Lappeenrannasta ja kiitos hyvän palvelun, lasit löysivät postiennakolla kotiin.

HotCoolien kotiutuminen sinetöi pitkäaikaisen kahvikuppipohdintani. Aikaisemmin pidin itsestään selvänä, että hankin tusinan perinteisiä kahvikuppipareja heti, kun keittiön kaapit antavat periksi. Sillä enhän ole aikuinen enkä mikään, jos en anna ikäihmisille mahdollisuutta ryystää sumppiaan tasseilta.

Nyt olen tullut järkiini. Minä, moderni 2000-luvun nainen, en hanki kaappeihini yhtään turhaa astiaa vain vanhan tavan vuoksi. Meillä kaffet juodaan mukeista, pienistä ja isoista, arkena ja pyhänä, ilman aluslautasia. Kaiken lisäksi näistä samoista laseista voi tarjota smoothiet, glögit ja jälkiruoat. I rest my case.

Barcelonan tulkkarit

Tein Barcelonasta muutamia sisustuslöytöjä. Kertoisin mielelläni, että matkamuistot löytyivät uniikeista pikkuputiikeista, mutta Zara Homea, Mujia ja El Corte Inglésiä, paikallista Stokkaa, ei taida voida kutsua sellaisiksi parhaalla tahdollakaan.

Kolusin kyllä ahkerasti pikkuputiikkeja, mutta vain ikkunashoppailu- ja fiilistelymeiningillä. Ihailen peribarcelonalaista värikästä ja urbaania designia, mutta eihän sellainen meille sovi.

Torstaina olimme menossa antiikkimarkkinoille, mutta lounaan jälkeen unohdimme koko määränpään ja jatkoimme matkaa aivan muualle. Loma + aurinko = pehmeä pää.

Antiikkimarkkinoiden missaus harmittaa hieman, mutta ehkä ihan hyvä, että en löytänyt mitään enempää. Sain jo nyt väläyttää lentovirkailijalle aika kauniin hymyn, jotta saimme lisäkilot anteeksi.

El Corte Inglésistä löytyi pellavainen tyynynpäällinen, koristepallot ja veistos. Valokuvakehykset ovat Zara Homen ja korurasia Mujin. Toivoisin molempien suosikkiputiikkien rantautuvan Suomeen, mutta onneksi hätätapauksessa Mujia saa myös verkosta ja Zara Homea Ellokselta.

Lauantaita ja lautasliinarenkaita

Tänään lähdin pitkästä aikaa ihmisten ilmoille lauantaipäiväksi. Piirsin silmät päähäni ja suuntasin Cafe Engeliin aamiaistreffeille. Ihanaa. Olisinpa mummo, joka voisi päivät pitkät siemailla cafe au lait’a ystävättärensä kanssa, mutustaa croissanteja ja shoppailla Stockmannilla.

Samalla reissulla kolusin Korkeavuorenkadun, jota parempaa putiikkikatua ei tule heti Helsingistä mieleen. Sisustussuosikkejani kadulla ovat S.A.L.I, Tikau ja Antiikkiliike Fasaani. Don Goffo on kokonaisuudessaan omaan tyyliini liian romanttinen ja rönsyilevä, mutta olen silti tehnyt sieltä pari loistavaa yksittäistä löytöä. Sehän se parasta putiikeissa onkin: koskaan ei tiedä, mitä löytää. Aina kannattaa piipahtaa avoimin mielin.

Tämän päivän teema oli lautasliinarenkaat. Lexingtonin renkulat S.A.L.I:sta, kromiset Don Goffosta.

Terveisiä Porvoosta

Piipahdimme muutama viikko sitten Porvoossa minilomalla, söimme hyvin ja kolusimme vanhan kaupungin putiikit, mitäs muutakaan. Mukaan tarttui kaksi laattaa erään putiikin, en valitettavasti muista minkä, viimeisestä nurkasta. Nyt laatat nojailevat olohuoneen kaapin päällä yhdessä taulujen kanssa.

Lounasta söimme uudessa Bistro Sinnessä. Suosittelen paitsi ruoan myös puitteiden puolesta. Sinnen lisäksi Porvoossa on avattu toinenkin kiehtova kuppila, Gabriel 1763. Illallisen omistimme Timbaalin etanoille, mutta jälkiruoalla poikkesimme Gabrielin terassilla. Viehätyin heidän mustikkapiirakastaan – ja serveteistään.