Verhotupsut antiikkilipastossa

homevialaura_0004
homevialaura_9987
homevialaura_9984
homevialaura_9995
homevialaura_9991
homevialaura_9985
Kodissa on tapahtunut suuria: puinen antiikkilipasto sai mustat verhotupsut vetimiinsä.

En tiedä, oliko tämä nyt ihan uutiskynnyksen ylittävä asia, mutta niin se vain on, että pienillä yksityiskohdilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen: lipasto on nyt mielenkiintoisempi ja katse kiinnittyy siihen paremmin. Ja mikä nyt ei näyttäisi hyvältä hervottoman liljakimpun vieressä, joka tuottaa meillä iloa juhlien jälkeen.

Haluan muuten vinkata, että ilmoittautuminen Luovan Sisustussuunnittelukurssin tammikuussa käynnistyviiin ryhmiin on alkanut. Itse kävin kurssin vuosi sitten syksyllä ja suosittelen sitä erityisesti 1) sisustusharrastelijoille, jotka haluavat syventää osaamistaan omaksi iloksi 2) alan vaihtoa harkitseville, jotka haluavat saada tuntumaa suunnitteluun 3) kaikille, jotka painivat oman kodin sisustushaasteiden kanssa.

Puolen vuoden kurssi ei tietenkään tee kenestäkään ammattilaista, mutta paljon hyödyllistä tunneilla oppii muun muassa valaistuksesta, materiaaleista, maalisävyn valitsemisesta, pohjapiirustuksen tekemisestä ja keittiösuunnittelusta – siis aika paljon muusta kuin tupsujen ripustamisesta.

Lue lisää täältä. Aikaisemmat kurssiin liittyvät postaukset löytyvät tämän tunnisteen alta.

Keramiikkaa

IMG_0949_2

IMG_0946_2

IMG_0957_2

Nyt se on ohi, Luovan Sisustussuunnittelun kurssi. Olo on haikea, mutta toisaalta huojentunut, sillä edessä häämöttävä joulukuu tuntuu kiireiseltä ilman kurssipäiviäkin.

Jos joku miettii kurssin käymistä, voin omalta osaltani suositella. Kolmen kuukauden käytännönläheinen kurssi oli passeli vaihtoehto ainakin minulle, joka en halunnut lähteä vuosiksi istumaan luennoille. Pienryhmän kesken vallitsi alusta asti kiva fiilis ja kurssia veti ammattitaitoinen sisustusarkkitehti.

Mahtava bonus kurssilla oli workshop-päivät, joista suosikkini oli Johanna Rytkölän keramiikkapaja. Yritin tavoittaa töissäni herkän paperimaisen fiiliksen, ja mukavana yllätyksenä uunista tuli kuin tulikin ulos kauniita ryppyisiä yksilöitä, joista olen himppasen ylpeä.

Ehkä intoudun savikurssille niin kuin Coco. Luovuus tekee hyvää.

Luovan Sisustussuunnittelun kurssia järjestää Harmonia Design Helsingissä.

Pinoja

Lehtiä, kirjoja, esitteitä, kansioita, vihkoja, muistilappuja, lehtileikkeitä, kuvastoja. Ikkunalaudoilla, pöydillä, tuoleilla, lattialla, kaapissa, koreissa, laatikoissa.

Ei kovin suuria merkkejä digitalisoitumisesta tässä asiassa.

Muistan yhtäkkiä kuvan, jonka haluan saada käsiini. Ei kun selaamaan. Kyllä se kohta löytyy. Jos ei tästä pinosta, niin tuosta seuraavasta. Tai sitä seuraavasta.

Ensi viikolla alkaa sisustuskurssin päätösviikko. On aika viimeistellä portfolio. Mutta se yksi kuva siitä keittiöstä puuttuu. Missä ihmeessä näin sen viimeksi?

Lumen ja kelvin ovat uusi watti

Viisastuin, tai siis valaistuin, taas sisustuskurssilla. Opin, että lampuissa watteja ei kannata tuijottaa ensinkään. Watit kertovat sähkönkulutuksesta, ei valon tehosta. Insinöörit nauravat nyt varmaan partaansa.

Se, mitä lamppupaketissa kannattaa tihrustaa, on lumen (lm) ja kelvin (K). Lumen-arvo kertoo valon määrästä ja kelvin värilämpötilasta. Kun vaikka hehkulamppu vaihdetaan lediin, vertaillaan siis lumen-arvoja, ei watteja. Kelvineissä homma taas menee niin, että mitä isompi luku, sitä kylmempi ja sinisempi valo.

Monille kylmä valo on kirosana, mutta itse pelkään vähintään yhtä paljon liian lämmintä ja keltaista valoa, joka luo tunkkaisen ja väsyttävän fiiliksen.

Olen viime aikoina miettinyt paitsi oman kodin valaistusta myös kaverini, jolle teen kurssilla sisustussuunnitelman. Löysin hänelle, kaamospelkoiselle paluumuuttajalle, aika kivan vaihtoehdon.

Eero Aarnion suunnittelema Innosol Kubo toimii himmentimen ansiosta sekä kirkasvalolamppuna että tunnelmavalaisimena – nerokasta. Kubon värilämpötila on 4000 kelviniä, eli puhtaan valkoinen, ja tykkään siitä juuri noin, rennosti lattialla.

Puolueetonta ja hyödyllistä lisätietoa löytyy osoitteesta lampputieto.fi. Kuva on lainattu Innojokin sivuilta.

Portfoliopakertamista

Sammahdin lauantai-iltana kymmenen jälkeen ja nukuin pitkät unet, pylly hommees, niin kuin mummu sanoisi. Ja hyvä niin, sillä jaksoin pureutua tänään sisustuskurssin työhön heti aamusta.

Kurssilla jokaisella on yksi suunnittelukohde. Moni suunnittelee omaa kotiaan, mutta itse olen tyytyväinen, että saan suunnitella toiselle. Suunnittelen miespuoliselle kaverilleni poikamiesboksin sisustuksen, enkä voisi kuvitella hauskempaa kohdetta. Oman kotimme sisustusta pähkäilen joka tapauksessa aina muutenkin, joten on sangen virkistävää miettiä välillä muiden sivupöytiä ja kylpyhuoneen kaappeja.

Suunnitelmasta tehdään vapaamuotoinen portfolio, mikä tarkoittaa sitä, että pöydällä lojuvat silput pitää koota kokonaisuudeksi kuukauden sisään. Visiosta ei onneksi ole pulaa, vähempikin määrä ideoita riittäisi. Sen sijaan haasteena on aika ja päässä mylläävien ajatusten siirtäminen paperille järkevään esitysmuotoon.

Tähän mennessä suunnitelman tekemiseen on kuulunut mittaamista, pohjapiirustusten piirtämistä, luonnostelua, valokuvaamista, kuvien keräämistä, opettajan konsultoimista ja vaihtoehtojen selvittelyä – sekä leikkaamista ja liimaamista. Tämän päivän suosikkihomma oli moodboardin tekeminen. Ah, miksei kollaasintekijä voi olla ammatti?

Millimetripaperi, mittatikku, kuultopaperi ja muut apuvälineet on hankittu Rakennustiedosta Kampista. Putiikissa on muuten myynnissä komeita arkkitehtuuri-, design- ja sisustuskirjoja hyvänä vaihtoehtona Akateemiselle kirjakaupalle.

Voihan värit

Viime kerralla puhuimme Luovan Sisustussuunnittelun kurssilla väreistä. Myönnän ajatelleeni hieman huokaillen, että puhuisimme pelkästään siitä, kuinka sininen on rauhoittava ja punainen intohimon väri. Sen sijaan sainkin aimo annoksen hyödyllistä maalitietoutta.

Jokainen kotiaan ikinä sutinut tietää, että oikean maalisävyn valitseminen on hullun hommaa. Lopputulos siftaa aina keltaiseen, punaiseen, siniseen – johonkin, mihin ei pitäisi.

Kävimme läpi erityisesti Tikkurilan maaleja. Ei siksi, että ne olisivat yksiselitteisesti parhaita, vaan siksi, koska Tikkurilan värikartat ovat luotettavia. Värejä ei paineta, vaan ne sävytetään täysin samoin kuin itse maali.

Tässä muutamia mielestäni hyödyllisiä huomioita:

– Maalin oikeaa sävyä ei voi valita kaupassa, eikä varsinkaan netissä, se täytyy kokeilla paikan päällä. Teippaa värikortti maalattavaan seinään ja pällistele väriä juuri kyseisen tilan eri valoissa.

– Jos toiveenasi on vaikkapa beige seinä, mieti väriä valitessasi millaisia kalusteita sen läheisyyteen tulee. Jos kalusteet ovat tummia, beigestä kannattaa valita tummempi sävy, jos taas vaaleita, valitse vaaleampi sävy. Struktuurimaaleissa kannattaa suosia vaaleampaa vaihtoehtoa. Mitä vahvempi struktuuri, sitä tummemmalta väri seinässä näyttää.

– Tummat sävyt näyttävät isolla pinnalla aina tummemmilta ja voimakkaammilta kuin pienessä värikortissa. Sen sijaan vaaleat sävyt saattavat näyttää isolla pinnalla vieläkin vaaleammilta, mikä täytyy yhtä lailla huomioida valinnassa. Myös maalin kiiltoaste vaikuttaa: himmea pintä näyttää vaaleammalta kuin kiiltävä.

– Tikkurilan värilastuissa kantaväri on M. Värit siitä ylöspäin ovat vaalennoksia, ja värit siitä alaspäin murrettuja, sillä niihin on lisätty aavistus mustaa. X- ja Y-sävyt ovat yleensä parhaita, koska ne ovat sävyistä murretuimmat. Yleisväreinä ja isoissa pinnoissa kannattaa suosia murrettuja värejä.

– Valkoisen valitseminen on yhtä haastavaa kuin värienkin. Monesti yleiskielessä maalarin valkoista pidetään perusvalkoisena, mutta kyseessä on itse asiassa hyvin harmahtava, kylmä ja likaisen värinen valkoinen – tämän tiedän valitettavasti kokemuksesta. Turvallinen valinta valkoiseksi on opettajani mukaan Tikkurilan sävy Paperi, F497. Se toimii kuulemma kaikkialla.

– Maalin kiiltoasteeksi kannattaa valita himmeä tai täyshimmeä. Silloin maalausjälkeä voi korjata, ja vaikka seinän keskeltä maalata piiloon yksittäisen skraidun. Kiiltävällä maalilla korjaukset näkyvät. Voi kunpa olisin tiennyt tämänkin ennen remontoimista! On kiiltävälläkin maalilla puolensa: se on himmeää kestävämpi.

Samassa yhteydessä sopii esitellä hyvin värikammoisen ihmisen ensimmäinen värillinen hankinta uuteen kotiin: Missonin tyyny painettuna oranssina. Tilasin siksakit ihanasta Sisustuksen Koodista Suomen Turuust. Missonia saa kyllä Helsingistäkin. Missoni Home sijaitsee osoitteessa Bulevardi 5.

Trendikatsaus

Viime viikolla kävimme Luovan Sisustussuunnittelun kurssilla läpi trendejä. Aihe, jota seuraan kovin mielelläni, vaikka omaan kotiini ja kaappiini trendit rantautuvat hitaammin kuin Sysmän Tokmannille, jos silloinkaan. Klassisen tyylin ihmisenä suurinta osaa trendeistä ihailen, tai ihmettelen, mieluummin etäältä. Jotkut villitykset omaksun toki itsellenikin viimeistään pienen sulattelun jälkeen.

Trendit itsessään eivät yllättäneet lainkaan, näkyväthän ne lehdissä, mallistoissa, blogeissa, ravintoloissa, kaikkialla. Mutta sitä en ollut tullut ajatelleeksi, kuinka hurjan paljon eri trendejä on nyt vallalla yhtä aikaa. Ja trendeillä on tietysti vastatrendejä! Esimerkiksi ekologisuuden vastapainoksi on syntynyt boudoir chic, yltäkylläinen tyyli, jossa avainsanat ovat glamour ja bling bling.

Ehkä sopiikin kysyä: Mikä sitten ei ole trendikästä? Ja millaisena meidän aikakautemme muistetaan, kun ammennamme niin monesta?

Tämän hetken trendejä ovat:

– Skandinaavisuus ja vaalea puu, kuten tammi. Kova sana nyt kaikkialla, ei vain meillä.
Ekologisuus, yksinkertaisuus, kierrätysmateriaalit.
Aitous ja karheat pinnat, esimerkiksi puupölkyt ja oksat sisätiloissa.
– Luontoaiheet, esimerkiksi kukat, perhoset ja linnut, erityisesti pöllöt.
Tavaran vähentäminen ja toisaalta sen pitäminen reilusti esillä, esimerkiksi vaatteet rekeillä.
– Yksilöllisyys, itsensä ilmaiseminen, luovuus, itse tekeminen.
– Romanttisuus ja pitsi.
– 50-luku ja sirot kalusteet.
– Teollisuustyyli ja loft-henkisyys.
– Viimeistelemättömyys, esimerkiksi maalin roiskeet saavat näkyä.
– Rosoinen harmaa betoni.
– Lämpimät metallit, kuten kulta, kupari ja messinki.
– Vaaleat nuden ja beigen sävyt.
– Karkki- ja hedelmävärit, erityisesti mintunvihreä.
– Colour blocks: värien selkeä erottelu, esimerkiksi yksi osa keltainen, toinen oranssi.
– 80-luku ja neonvärit.
– Mustavalkoisuus.
– Liukuvärit.
– Maalauksellisuus.
– Raidat.
– Kiilakuviot.
– Etnisyys ja itämaisuus, esimerkiksi kelim-matot.
– Slaavilaisuus, maatuskat ja folklore.
– Saamelaisuus ja Villi Pohjola.
– Intiaanityyli.
– Huopa, ryijyt ja ristipistot.
– Paperi ja kartonki.
– Avaruusaika, esimerkiksi 3D-tulostustekniikka ja peilit.
– Kaupungit ja kartat, esimerkiksi kaupunkisilhuetit tyynyissä, karttataulut tai Helsinki-aiheiset kankaat.
– Tekstit esimerkiksi kankaissa ja tauluissa.
– Säkkituolien ja maisematapettien comeback.

Huh. Trendikkäät kuvat tarjosi Hay.

Mitä kodikkuus on?

On asioita, jotka tekevät kodin. Minulle niitä ovat muun muassa tuoreet leikkokukat, seinään rennosti nojaavat taulut sekä epäsäntilliset lehtipinot siellä täällä. Luovan Sisustussuunnittelun kurssilla ensimmäinen tehtävämme on määritellä, mitä sana kodikas tarkoittaa juuri meille. Minulle se tarkoittaa rentouden ja kauniiden yksityiskohtien lisäksi harmoniaa, puhtautta, luonnonmateriaaleja, murrettuja sävyjä, ilmavuutta, kontrasteja ja valoa: nimenomaan luonnonvaloa ja pehmeää tunnelmavaloa ärtsyn kattovalon sijaan.

Toki se tarkoittaa myös vieressä kuorsaavaa koiraa, villasukkia, sateen ropinaa, sohvalla loikoilua, taustalla soivaa Bassoradiota, kaupungin ääniä, höyryävää kahvikuppia, alati avautuvaa jääkaapinovea ja keittiöstä kantautuvia tuoksuja. Ainahan se on mielessä, hyvä ruoka.

Tehtävä toteutetaan tekemällä kollaasi. Olen ehkä jäänyt lastentarhatasolle, mutta r a k a s t a n perinteisten leikkaa-liimaa-kollaasien tekemistä. Vietän siis nyt hetken laatuaikaa aikakauslehtieni parissa.

Moi!

Siinä vaiheessa, kun huomaa liimailevansa lehtiöön seitsemän vuotta sitten Glorian Kodista revittyjä kuvia, hautautuvansa päivittäin sisustuslehtipinojen alle, haaveilevansa samoista tuoleista kymmenen vuotta ja surffaavansa silmät kierossa sisustusblogeissa ja Pinterestissä, on aika myöntää totuus. Hei, minun nimeni on Laura ja olen sisustusriippuvainen.

Tein itselleni palveluksen ja ilmoittauduin Luovan Sisustussuunnittelun kurssille.

Tervetuloa mukaan homevialaura-projektiini. Tämä on matka kohti jotain uutta ja jotain, joka on ollut minussa aina.

Ilmoittauduin sisustuskurssille, koska haluan oppia uutta, syventää sitä mitä jo tiedän, kehittää hahmottamiskykyäni ja saada työkaluja ja vinkkejä. Tavoitteeni on hyödyntää oppeja omassa kodissani, nykyisessä ja tulevissa, sekä saada valmiudet auttaa muita.

Tämän hetkinen haaveeni onkin alkaa tehdä kodin stailausta ja freesausta sivutyönä ja harrastuksena – omaksi iloksi ja kevyin mielin.

Päivätyöstäni en halua luopua. Kirjoitan lifestyle-aiheisia tekstejä markkinointitiimissä, enkä tiedä, mitä tekisin mieluummin. Töissä saan toteuttaa itseäni verbaalisesti ja tämän projektin myötä visuaalisesti.

Hei vaan värikartat, muistivihot ja prujut! Tästä tämä alkaa. Luovan Sisustussuunnittelun kurssia vetää Harmonia Designin sisustusarkkitehti Sonja Ikonen Helsingissä. Kuvissa vilahtelevat esitteet ovat Tikkurilan.