Playtype Calendar Poster

homevialaura_6869
homevialaura_6885
homevialaura_6881
homevialaura_6888
homevialaura_6872
Hyvää joulukuun ensimmäistä itse kullekin! Niin se vaan on kalenterin mukaan marraskuu ja ensimmäinen adventti takana. Tätä Playtypen kalenterijulistetta ehdin katsella sillä silmällä pidempään, joten ilahduin, kun Pino oli alentanut hinnan loppuvuoden kunniaksi. Kalenterin kuukauden päästä koittava vanhentuminen ei tunnu missään: näen kehyksissä vain kauniin julisteen, vuodesta viis. Roomalaiset numerot ovat muuten mielestäni äärimmäisen hienoja, samaan aikaan modernin graafisia että arvokkaan perinteisiä. Ensi vuoden Playtype Calendar Poster 2015 onkin fontiltaan tujumpi.

Muuttuva taidenäyttely

homevialaura_6721
homevialaura_6700homevialaura_6718homevialaura_6736homevialaura_6723

Kun puhutaan meidän huushollin tauluista, vain muutos on pysyvää. Vaihtelen taulujen paikkaa ahkerasti ja ne taulut, jotka eivät juuri kyseisellä hetkellä ole paraatipaikalla seinällä tai lipaston päällä, nojailevat muuten vain nurkissa. Uusimpia (joskaan ei uusia) julisteita meillä on tukholmalaisen valokuvataiteen museon Fotografiskan nettikaupasta tilatut kaksi mustavalkoista valokuvajulistetta á la Helmut Newton ja Elliott Erwitt.

Kolmas on Karl Lagerfeld – The Little black jacket, jonka ostin SEES-blogin Sannilta sisustusbloggaajien kirppikseltä. En eiliseltä kirppikselta, vaan edelliseltä. Laahaa muuten aika paljon perässä nämä minun blogipostaukset. Juhannuksen Pariisi-hankinnat esittelen teille varmaan joulukuussa.

Pariisilainen tyyli

homevialaura_pariisi01
homevialaura_pariisi02
homevialaura_pariisi03
homevialaura_pariisi04
homevialaura_pariisi05
homevialaura_pariisi06
Täällä on ajatukset patonkien, ballerinojen ja baskerien kaupungissa. Olen käynyt Pariisissa kerran vuonna 2006. Talvi oli juuri taittumassa kevääksi. Ensimmäisenä iltana kevyt lumipeite satoi Montmartreen, seuraavana aamuna aurinko porotti kuiville kaduille. Olen siitä asti tiennyt, että palaan.

Juhannuksena minä ja Pariisi kohtaamme uudestaan – ja mies kolmantena pyöränä. Pöydällä on kaksi kirjaa, aina pakollinen ostos Mondon opas, sekä Parisian Chic: A Style Guide by Ines de la Fressange. Siinä, missä Lauren Conradin oppaat tuntuvat itselle liian amerikkalaisilta ja nuorisolle suunnatuilta (ai kamala, olen todella kolmekymppinen), Ineksen kanssa puhumme jokaisesta asiasta samaa kieltä trenssin yhdistämisestä miestenkellojen lainaamiseen ja legginssien kieltämiseen.

Tyylin lisäksi kirja käsittelee pariisittaren, joka on yhtälailla mielentila kuin merkintä syntymätodistuksessa, kauneusrutiineja sekä kotia. Sisustamisessa Ines suosii tavaroiden järjestelmällistä organisoimista Mujin laatikoihin ja kannustaa kehystämään kauniita mainoksia. Oui! I told you so.

Kyseessä on tyylikirja, mutta myös matkaopas: iso osa on omistettu Pariisi-tärpeille. Täydelliset 240 sivua kahvikupin tai viinilasin kylkeen. Itselleni fiilistely on niin iso osa matkaa, etten tiedä, osaisinko koskaan valita äkkilähtöä. Tulisi kiire pinnata taulu täyteen kolmen tunnin lentomatkalla.

Tauluja, julisteita ja sotkuja

homevialaura_5265
homevialaura_5252
homevialaura_5361
homevialaura_5240
homevialaura_5294
homevialaura_5358
homevialaura_5242
Lauantaimorjens! Täällä ei paljoa uutta auringon alla. Samoja yksityiskohtia ja ikuisuusprojekti nimeltä taulut. Vaikka melkein jo päätin, että teen valkoisen kaapiston päälle kunnon galleriaseinän ihan oikein poraamalla tauluja seinään, vaihtelunhaluisuuteni tuntien siinä ei ole järkeä. Sitä paitsi rakastan nojaavia tauluja ja pikkuhiljaa alan päästä yli painajaisesta, että David Ehrenstråhlen Monumental Guide to New York luisuu alas kuin hidastetussa filmissä ja menee tuhannen säpäleiksi.

Paikkaansa hakee myös SEES by Sannilta sisustusbloggaajien kirppikseltä ostamani The Black Jacket – Photo by Karl Lagerfelt -juliste. Tosin aion nimeomaan laittaa esille tekstipuolen, vaikka toisella puolella on varsinainen teos, Kallen ottama mustavalkoinen valokuva. Mustavalkoisia kuvia taas on tulossa pari tukholmalaisen valokuvataiteen museon, Fotografiskan, nettikaupasta.

Tämä todella on, ikuisuusprojekti. Lisäksi yhtäkkiä sain tarpeen sotata taulunkehyksen taustaa. Vielä kun malttaisi etukäteen suunnitella, mitä sotkee. Onneksi aina voi maalata päälle, eikä kokeiluja tarvitse säilyttää. Sen kun vain pistää menemään. Maalinroiskeiden värittämät ateljeet ja studiot ovat muuten mielestäni tiloina ehkä kaikista kiehtovimpia. Tsekatkaa vaikka tämä.

Haaste: 11 asiaa minusta

homevialaura_3641homevialaura_3682homevialaura_3640homevialaura_3679homevialaura_3637homevialaura_3681homevialaura_3642Sain Inspired by love -blogin Sannalta nakin vastata 11 kysymyksen haasteeseen, kiitos! Kuvissa vilahtaa eteisen aikaisempi hopeinen varjostin, joka on mielestäni kauniimpi muualla kuin katossa ja jolle haluaisin keksiä toisen käyttötarkoituksen. Olen myös innostunut uudestaan maalaamaan ja mallasin siksi sotkutaulua ajatuksena maalata jotain pienemmässä koossa myös eteisen tauluhyllylle.

1. Kolme suosikkiblogiasi

Äh, en nyt halua valita kolmea (enkä ainakaan vain kolmea), suosikit löytyvät sivupalkista. Huomionarvoista on se, että vaikka muuten seuraan paljon kansainvälisiä tuulia, blogeista luen eniten kotimaisia.

2. Viimeisin kirja jonka luit

Saku Tuominen: Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä.

3. Mitä aiot tehdä isona

Jotain luovaa, jossa sisustus yhdistyy markkinointiin, viestintään, brändäämiseen, kirjoittamiseen ja visuaalisuuteen. Onnekseni tämän suuntaista teen jo nyt.

4. Minkä neuvon antaisit itsellesi, jos palaisit ajassa taaksepäin ja tapaisit itsesi 17-vuotiaana

Keep your head up. Älä murehdi turhia, kyllä ne finnitkin siitä iloksi muuttuu.

5. Kuka henkilö inspiroi sinua ja miksi

Esimerkiksi Saku Tuominen. Ihmiset, jotka toteuttavat unelmiaan, innostuvat asioista, ottavat muut huomioon, ovat suvaitsevia, myöntävät omat virheensä, saavat ajattelemaan asioita uusista näkökulmista, suhtautuvat elämään uteliaasti, eivät lannistu vastoinkäymisistä, ovat sopivassa suhteessa realisteja ja positiivisia.

6. Unelmien matkakohde

Sympaattiset suurkaupungit (kuten Nyc ja Barcelona – Bangkokista esimerkiksi en tykännyt), Välimeren rannat, pikkukylät ja viinitilat, muiden mantereiden syrjäiset paratiisirannat. Ruoan perässä voisin matkustaa mihin vain maailman parhaista ravintoloista.

8. Parhaat vinkit, millä näyttää hyvältä

Hyvät yöunet, raitis ilma ja liikunta, tuore ruoka, kevyt meikki sekä vaatteet, jotka tuntuvat omilta. Good hair day on oleellinen myös.

9. Miten flirttailet

Kai hymyilemällä ja huumorilla, silmillä.

10. Kolme paikkaa kotikaupungissasi, jotka haluasit näyttää vierailijoillesi

Kesällä kahville Regattaan ja Sinisen huvilan kahvilaan Linnunlauluun sekä skumpalle Mattolaiturille. Hyvin ulkoilma- ja merenrantapainotteista siis.

11. Tärkein esineesi

Tähän samaan olen vastannut aikaisemminkin. Vaikka en muuten ole tekniikkaihmisiä, jos jokin näistä menisi rikki, joutuisin heti ostamaan uuden vaikka mihin konkurssiin: iPhone, MacBook Air, järkkäri.

Tämä on tainnut jo kiertää aika monessa blogissa, mutta laitetaan eteenpäin seuraaville kamuille: IMAGE black and white ja lili’s sekä tietysti kaikille halukkaille.

Perusjuttuja

homevialaura_2372
homevialaura_2394
homevialaura_2398
homevialaura_2382Perusjuttuja: kasa sohvatyynyjä, yksi Sisustuskoira ja keskeneräinen tauluseinä. Monet tilaamani printit eivät ole meikäläisittäin standardikokoisia, joten kehysten löytämisessä on ollut vaikeuksia ja toisaalta taas kaikkia ei viitsisi kehystyttääkään. Valmista tulee kun on tullakseen. Onnellista lauantaita!

Kuvakulmia kävi kylässä ja Gauhar-muistitaulu

homevialaura_2594
homevialaura_2585
homevialaura_2591
homevialaura_2604
homevialaura_2780
homevialaura_2588
homevialaura_2770
homevialaura_2603
Sain eilen kunnian saada kylään uuden Kuvakulmia-blogin. Yhdessä Nooran ja Royn kanssa kävimme läpi, miten syntyy hyvä sisustuskuva. (Se ei synny siten, että vääntelee asetuksia miten sattuu ja toivoo parasta).

Pääni on positiivisesti pyörällä tiedon määrästä ja ahaa-elämyksistä. Kenestäkään ei tule hyvää kuvaajaa yhdessä päivässä – ei edes yhdessä todella antoisassa ja kivassa päivässä – mutta sain nyt aivan uudenlaiset lähtökohdat kameran takana heilumiseen. Vinkkien ohella sain suosituksen ostaa Canon EF 50mm f/1.8 II -objektiivin, joka kuulemma sopii mainiosti tarpeisiini ja nostaa kuvien laatua pienellä investoinnilla. Noora muisti myös korostaa paljettisen kamerakaulanauhan tärkeyttä.

Aion rientää objektiiviostoksille pian, mutta nämä kuvat on otettu vanhalla. Kun on juuri nähnyt, millaista jälkeä saadaan aikaan paremmilla vehkeillä ja taidoilla samasta kohteesta, kuvat näyttävät silmääni tunkkaisilta, mutta en malttanut olla tallentamatta uutta super kaunista Gauharin muistitaulua.

Palailen itsekin kuvausasioihin myöhemmin, mutta kannattaa klikata myös Kuvakulmia-blogiin, jossa tulee olemaan hyödyllisiä vinkkejä ja niitä parempia otoksia meiltäkin. Kiitos vielä Noora ja Roy!

Tauluseinä antiikkilipaston päälle

homevialaura_1314
homevialaura_1315
homevialaura_1320
homevialaura_1317
homevialaura_1337
”Deadline kaivaa esiin oleellisen vastauksen ja tappaa kaiken turhan.”

Sanoi Ristomatti Ratia suunnittelusta Avotakan vuoden 2011 joulunumerossa, jota selailin taannoin ja mielestäni heppu osuu naulankantaan. Olen todennut saman useasti töissä ja nyt totesin saman kotona.

Halusin hääkuvista taulukollaasin seinälle ennen loppuvuoden vieraiden saapumista kylään, eli projektilla oli deadline. Jos ei olisi ollut, olisin ihmetellyt loputtomiin, laitanko valkoista vai mustaa kehystä, ohutta vai paksua, yhtä ja samaa vai useampaa erilaista. Taulut olisivat pötkötelleet läjässä kuukausitolkulla.

Vaan aikarajan ansiosta päädyin kaikista yksinkertaisimpaan ratkaisuun. Ostin Clasusta samoja ohuita mustia suosikkikehyksiä, joita meillä on koti täynnä, ja mallasin kollaasin rennolla kädellä sinne päin. Voilà!

Tosin tässäkin poikkeus vahvistaa säännön. Olohuoneen kollaasi vaatii sitten sitäkin enemmän pyörittelyä.

The big three-O

homevialaura_2197
homevialaura_8671
homevialaura_2211
homevialaura_8657
homevialaura_2188
homevialaura_8706
Täytän loppiaisena pyöreitä. En millään muotoa pode ikäkriisiä, mutta synttärikriisiä poden vähän joka vuosi. Loppiainen syntymäpäivänä on tunnelmaltaan kuin masentava sunnuntai potenssiin sata. Ravitsemusliikkeet ovat kiinni ja kaupungin ainoa tapahtuma viime vuonna oli Hakaniemen torin maalaismarkkinat, jonne mies vei minut värjöttelemään ja tarjosi herrasmiehenä makkaran.

Voinette ymmärtää, että kolmekymppisiltä toivoin pientä upgreidausta.

Kuvista huolimatta en valitettavasti tule juomaan skumppaa newyorkilaisella kattoterassilla vaikka kuinka haluaisin. Kuvat ovat muisto ihan parhaasta vuodesta 2013 ja sen kohokohdasta, elämäni tärkeimmästä matkasta. Siitä muistuttaa myös yhdessä Charin kanssa kehystetty, osaksi tauluseinää tuleva David Ehrenstråhlen Monumental Guide to New York -juliste. Näillä fiiliksillä on hyvä ottaa vastaan uusi kymmenluku ja toteuttaa tulevaisuudessakin haaveita, jotka alkavat Pinterestistä ja päättyvät todellisuuteen.

Erilaisen reissun saimme kuitenkin varattua: villi ja vapaa kolmekymppinen lähtee Lappiin harrastamaan nuorisolajeja eli lautailemaan. Kuullaan pienen breikin jälkeen, voikaa hyvin ja haaveilkaa!

The Aestate ja muita printtejä


The_aestate-mickey_ears2

The_aestate_ysl-loafers
jessica_durrant_paris

Olen kipeänä. Se tarkoittaa, että vietän aikani sohvalla leväten, kuuma juoma kädessä, läppäri sylissä.

Surffatessani eilen sain jostain syystä pakkomielteen mustista Mikki Hiiri -korvista joko printti-t-paidassa tai taulussa, mutta setä Google ei osannut auttaa. Tänään Pinterestissä eteeni lävähti tismalleen visioni mukainen printti. Joskus tuntuu, että kanava lukee ajatuksiani.

Kyseessä on The Aestaten Mucky Ears Watercolor Print, joka tuli juuri ennakkomyyntiin. Klik klik koriin. Saman tekijän YSL Leopard Loafers miellytti kovasti, mutta mietin, kestääkö ihastukseni eläinkuosiin.

Samaan syssyyn kävin tilaamassa vihdoin Jessica Durrantin Xoxo Paris -printin, jotta saan kunnolla vauhtia ikuisuusprojektiin nimeltä tauluseinä.

The Aestaten ja Jessica Durrantin lisäksi kivoja printtejä tekevät ainakin MadeByGirl ja Garance Doré.

Ehkä voitte samaistua siihen, että saikku tulee usein kalliiksi. Jos tilaukset olivat tässä, julistan tämän tavallista edullisemmaksi.

Ruskea, sä oot ihan okei

homevialaura_7164
homevialaura_7123
homevialaura_7184
homevialaura_7120
homevialaura_7169
homevialaura_7135
homevialaura_7145
Olen huomannut, että ruskea ei tällä hetkellä nauti minkäänlaista suosiota. Neutraaleista väreistä harmaa on trendikäs ja hiekka on trendikäs, mutta ruskea, sitä ei löydy sisustuslehdistä edes suurennuslasilla.

Huonoimmillaan ruskea on minunkin mielestäni 70-luvusta muistuttava tunkkainen väri. Edellisessä kodissa meillä oli niin paljon ruskeaa, että muuton jälkeen en halunnut hetkeen nähdä vilaustakaan väristä.

Uuden kodin ja raikastuskauden jälkeen olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kaivata ruskeaa takaisin elämääni, en paljoa, mutta vähän. Parhaimmillaan ruskea on mielestäni klassisen kaunis väri, joka tuo moderniin kotiin ja mustavalkoisuuteen lämpöä, kontrastia, arvokkuutta, maskuliinisuutta ja kodikasta kirjastotunnelmaa.

David Ehrenstråhlen Guide to Paris -julisteen ja Amos Andersonin taidemuseon julisteen kehystin ruskeilla kehyksillä, enkä voisi olla tyytyväisempi. Myös mustissa kehyksissä on jotain ruskeaa, arvatkaa mitä. Isäni kouluaikaiset nahkaiset vihon irtokannet. Sanoinhan, että kehystän ennakkoluulottomasti mitä vain. Hetki sitten kaivoin säilöstä ruskean puuarkun, ja lisäksi haaveilen Balmuirin konjakinruskeista nahkatuotteista.

Gallery wall

gallerywall9
gallerywall15
gallerywall10
gallerywall4
gallerywall11
gallerywall7
gallerywall6
gallerywall13
gallerywall5
Tänä kesänä koti ei ole ollut huomion keskipisteenä, mutta yhtä prokkista olen kypsytellyt.

Jos tällä nipolla järjestelyfriikillä voi sanoa olevan yksi boheemi puoli, se taitaa olla taulut. Olen aina pitänyt lattialla olevista, seinään rennosti nojaavista kehyksistä ja sekalaisista taulurykelmistä. Ne tuovat palan pariisilaista ullakkohuoneistoa muuten hillittyyn skandinaaviseen kotiin.

Prokkis, josta puhun, on siis tauluseinä.

Kaavailen taulukollaasia olohuoneeseen seinälle, jossa on tällä hetkellä televisio ja kaksi taulua. Tilan näkee täältä. Haluaisin täyttää seinän en vaan mustavalkoisella graafisuudella vaan myös klassisemmilla jutuilla, kartoilla, vintagemuodilla, kenties peilillä, valokuvilla, jopa jollain itse tuherretulla.

Ainoa pelkoni on, tuleeko tilasta liian vallaton ja tunkkainen, kun valkoisen seinäpinta-alan peittää. Jatkan kypsyttelyä, mutta sen lupaan, että jotain uutta pistän miehen poraamaan syksyn aikana.

Lainattujen kuvien lähteet ja lisää tauluseinäfiilistelyä täällä.

N°10 The Silk Blouse

homevialaura_3476
homevialaura_3483
homevialaura_3477
homevialaura_3480
homevialaura_7706
Suhtaudun hyvin mutkattomasti tauluihin: mielestäni mitä vain voi kehystää ”taiteeksi”, kunhan se on tarpeeksi littanaa mahtumaan lasin ja pahvin väliin. Arvatkaa, mitä makuuhuoneen taulurykelmän kuvat ovat – Espritin kuvastosta repäistyjä sivuja.

Pidän kuvasti mainosten visuaalisesta ilmeestä sekä ajatuksesta. Mallisto esittelee klassikot, jotka jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä, kuten N°10 The Silk Blouse. Mustat ohuet kehykset ovat Clas Ohlsonilta.

Alempana näkyvä Feel beautiful -kuvapari taas ulkomaisen aikakauslehden mainos. Olen myös kehystänyt LP-levyn kansia, paperikasseja, lahjapaperiarkkeja, karkkipaperin ja mitä vielä. Mustavalkoinen ulkomaisen sanomalahden sivu olisi varmasti myös kaunis näky kehyksissä, Hermesin silkkihuiveista puhumattakaan.

Tuleeko teillä mieleen muita ideoita?

Raitoja ja pilkkuja kehyksissä

homevialaura_4510_2
homevialaura__4524_2
homevialaura__4490_2
homevialaura_4546_2
homevialaura__4548_2
Pistin taas taulunäyttelyä vähän uusiksi kevään (ai minkä kevään) kunniaksi. Voisikohan näitä nyt sitten kutsua DIY-jutuiksi? Ainakaan taiteeksi ei voi.

Raitapakkomiellettä hellittääkseni taion taulun S.A.L.I.:n jo hieman huonoon kuntoon menneen ison paperikassin sisäpuolesta. Pilkkutaulu taas syntyi askartelukaupan silkkipaperista.

En käy usein askartelukaupoissa ja muistin taas silkkipaperia ostaessani miksi. En ole mikään älytön askartelijapaskartelija muutenkaan, mutta kauniita pakkausmateriaaleja kiikuttaisin kyllä kassalle. Sen sijaan vaaleanlilasta tyllistä en innostu, enkä glittertarroista, ja niitähän ne sinellit ja sinooperit ovat pullollaan.

Missä on kaikki nykyaikainen askartelu- ja paketointikama?

Jotain superkivoja juttuja löytyy tietenkin Pinosta ja Papershopista. Tosiaan, yhden uuden taulun olen myös kyhännyt Pinosta ostetusta lahjapaperiarkista. Täytynee palata siihen myöhemmin.

Sisäinen hippi minussa heräsi

SanFrancisco
Huomasin, että David Ehrenstråhlen karttajulisteiden sarja on kasvanut uudella tulokkaalla. New Yorkia, Pariisia ja Bombayta seuraa San Francisco. Sisäinen hippi minussa heräsi heti, ja jos ei helmikuun loska rajoittaisi menoa, lähtisin niitylle keräämään kukkasia hiuksiini ja tanssahtelemaan keveästi.

Olen kaikin puolin todella viehättänyt karttasarjaan. Edes julisteiden näkyminen joka toisessa sisustuskuvassa ei ole vähentänyt ihastustani tai aiheuttanut kyllästymistä. Pidän siitä, että kartoissa on hieman klassista kirjastohuonetunnelmaa, joka pehmentää modernia kotia.

Meillä on seinällä Pariisi, yhtä hyvin voisi olla New York, mutta ne ehtivät loppua kesken. Läheltä piti Pariisinkin kanssa,  mutta onneksi lopetin vatvomisen ja tein tilauksen ajoissa. Bombayhin en tunne minkäänlaista vetoa, mutta auta armias, jos sarja kasvaa Barcelonalla.

Kuva lainattu täältä.

Pilkkivä amaryllis ja muuta joulua

homevialaura_olohuone1

homevialaura_olohuone3

homevialaura_olohuone6

homevialaura_olohuone2

homevialaura_olohuone4

homevialaura_olohuone5

En ole punaisten tonttu-ukkojen, jouluisten kappaverhojen ja tinkelitankelien ystävä ensinkään, mutta tuon joulua, tai talvea, kotiin muutamalla muulla asialla.

Jouluvalot, kynttilät, taljat ja valkoinen amaryllis ovat vakkareita. Tällä kertaa tosin amaryllis alkoi pilkkiä heti kättelyssä, joten siirsin kukan maljakkoon virkoamaan.

Valoiksi ostin ”ne”, monesta blogista ja lehdestä tutut Clasun valot. Hauskan ulkonäön lisäksi valot ovat kivan monikäyttöiset: ne sopivat sekä ulos että sisälle ja yhtä hyvin kesän puutarhajuhliin kuin jouluun.

Olkkarin kaapin päällä nojailee nyt myös maalaamani taulu. Onhan tuo vähän hassu levoton sotku, mutta itse tehty mikä itse tehty. Vain signeeraus puuttuu.

Sotkutaulu

homevialaura_taulunmaalaus_1

homevialaura_taulunmaalaus_2

homevialaura_taulunmaalaus_3

homevialaura_taulunmaalaus_4

Viikonloppu jatkui inspiroivissa merkeissä. Nyt on hyvä draivi päällä luovuusrintamalla.

Olen suuri kiireettömien kalsariviikonloppujen ystävä ja tarvitsen kalenteriini joutilaita päiviä. Joutilaisuudessa on se hyvä puoli, että kun ei ole suunnitellut tekevänsä mitään, voikin fiiliksen mukaan tehdä vaikka mitä – kuten maalata taulua.

Olen suunnitellut abstraktin taulun maalaamista jo pitkään, joten maalit ja kangas odottivat valmiina. Sen kun aloin sotkemaan kerros kerrokselta.

Äärimmäisen terapeuttista touhua niin maalaaminen kuin keramiikkakin, sopivat molemmat suurpiirteiselle ihmiselle. Jos menee mönkään, aina voi muotoilla uudestaan tai maalata päälle.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että en ainakaan heti hautaa taulua kellariin tai väitä sitä kummitytön tarhassa maalaamaksi. Hyvässä lykyssä se saa paikkansa olohuoneesta.

Jessica Durrant

Etsy on veikeä ja nerokas paikka. Verkkokaupassa suunnittelijat ja sormistaan näppärät voivat kaupata omia, käsintehtyjä luomuksiaan sekä vintage-kamaa.

Tarjolla on kaikkea kalvosinnapeista koiranpeteihin ja leimasimista iPhone-kuoriin. Itse olen plärännyt enimmäkseen taidetta ja tyynynpäällisiä. Molempia kun vaihtelen kotona kiitettävään tahtiin.

Niin hauska kun konsepti onkin, törmään Etsyssä samaan haasteeseen kuin monessa muussakin verkkokaupassa: vaihtoehtoja on liikaa, eikä hakua pysty rajaamaan riittävästi. Siinä turhautuu ihminen.

Muutamia Etsy-helmiä olen kuitenkin onnistunut seulomaan ja yksi niistä on atlantalainen kuvittaja Jessica Durrant. Olen hullaantunut naisen vesivärimäiseen kädenjälkeen ja tyyliin, joka on samaan aikaan urbaani ja ah niin kovin chic. Mustavalkoisten töiden lisäksi Jessicalla on värikkäitä teoksia.

Taulun paikka

Muutimme uuteen kotiimme 10 kuukautta sitten. Joko on valmista? Sanotaan näin, että sisustus alkaa olla voiton puolella. Rempat on tehty ja melkein kaikki huonekalut hankittu, mutta täysin valmista sisustusfriikin kotona ei tietenkään ole koskaan.

Erityisesti syyniin joutuvat taulut, koristetyynyt ja muut tekstiilit. Raukat saavat kyytiä tämän tästä, huoneesta toiseen, kaappiin jäähylle ja taas takaisin esille. Tällä hetkellä poraamista odottaa kaksi taulua.

Nämä eteisen mustavalkoiset taulut ovat saaneet olla paikoillaan jo pidemmän tovin. Rauha heille. Kuvat on tilattu Allpostersista, maailman suurimmasta julistekaupasta (en suosittele niille, jotka ahdistuvat liian suuresta määrästä vaihtoehtoja: Allpostersin valikoimaan kuuluu satojatuhansia julisteita ja vedoksia). Mustat ohuet kehykset ovat Clasusta.