Sohaisin viimeisen messupostauksen sivulauseessa aihetta blogikoti. Aihetta innostui käsittelemään Lady Mustavalkoinen ja Valkoinen Harmaja. Kiitos molemmille blogikamuille hyvistä jutuista! Koska aiheesta virisi keskustelu, haluan itsekin avata ajatuksiani tarkemmin ja oikaista mahdollisia väärinymmärryksiä.
Kodin sisustamisessa kaikista tärkeintä on, että asukkaat viihtyvät siellä ja kokevat sen näköisekseen. Millään muulla ei ole mitään väliä. Koti ei ole persoonallisuuden kilpajuoksu, vaan jokaisen oma, parhaaksi kokema tyyssija.
Kerron omasta kodista esimerkin. Meillä on ruokapöydän ääressä Eames DSR-tuolit, tutut monista sisustusblogeista ja -lehdistä. Tein oman päätökseni hankkia DSR:t rippikouluikäisenä. Kun vihdoin koitti se aikuisuuden aika, että itselläni oli mahdollisuus hankkia tuolit, oli niiden suosio kasvanut melkoisiin mittoihin. Olisin voinut hylätä blogituolit ja etsiä väkisin tilalle jotain persoonallisempaa, mutta se vaihtoehto ei käynyt mielessäkään. En välittänyt pätkän vertaa, oliko tuolit ”nähty” vai ei – ne olivat olleet omat unelmieni tuolit siitä lähtien, kun näin ne ensi kertaa ulkomaalaislehdessä. Moni on varmasti jättänyt samaiset DSR:t hankkimatta tuolin yleisyyden takia. Mutta ehkä ne eivät sitten olleet oikeat tuolit alunperinkään! Kyllästymistä voi käyttää myös oman sitoutuneisuuden mittarina.
Tässä tullaankin asian ytimeen, intohimoon ja intuitioon. Kaunein mahdollinen koti syntyy tuotteista, joita todella sydämessään rakastaa ja jotka herättävät itsessä tunteita. Silloin ei edes näe muiden koteja omalta visioltaan.
Mutta voinko itse sanoa hankkineeni kaiken tällä perusteella? Oikeastaan kaikki blogikliseet edustavat modernia tyyliä. Modernia tyyliä on yksinkertaisesti helpointa suosia, koska se on pohjolassa eniten esillä. Niinä kertoina, kun olen uupunut etsimään sitä oikeaa, menettänyt kärsivällisyyteni tai sokaistunut joukkohurmiosta, helpointa on ollut klikata kotiin tunnistettava, muidenkin hyväksi havaitsema tuote. Kuitenkin puolet minusta on klassista sisustajaa ja tälle klassiselle sisustajalle olen jättänyt liian vähän tilaa.
Siksi pariisilaismessut avasivat silmäni. Muistin, miten pidänkään jykevistä huonekaluista, abstrakteista maalauksista, erikoisista veistoksista, etnisistä vivahteista, kuluneesta puusta ja antiikista. En vain ole suosinut Briggs Edward Solomon -tyyliä, koska sitä on vaivalloisempi Suomessa edustaa: tuotteet täytyy hankkia yleensä vaihtoehtoisia väyliä pitkin ja niitä täytyy metsästää. Kukaan skandinaavibloggaaja ei tarjoile niitä hopeavadilla.
Käytin aikaisemmassa postauksessa sanaa identiteettikriisi – sopi siinä hetkessä draamakuningattaren suuhun, mutta ei kuitenkaan oikeasti tähän yhteyteen. Kriisi on negatiivinen ilmaisu, kun enemmänkin koin saaneeni positiivisen valaistuksen ja muistutuksen oman tien yhä vahvemmasta kulkemisesta.
Toinen esimerkki meiltä on makuuhuoneen uudet tyynyt. En ole koskaan nähnyt niitä kenelläkään, vaikka merkki on Stockmann. Miten hälyttävää, että ensimmäinen spontaani ajatukseni rehellisyyden nimissä oli: onkohan tyynyt ollenkaan kivat, kun en ole koskaan nähnyt niitä missään blogissa, eihän niitä ole huolinut muutkaan! Samalla sekunnilla tajusin naurettavuuden ja päätin kuunnella sydäntäni: juuri hassut hapsutyynyt halusin makuuhuoneeseen ja miten hienoa, etten tiedä niitä olevan muilla. Mutta se, että jouduin ylipäätään käymään tämän keskustelun kertoi, että jonkunlainen liiallisen blogijoukkoajattelun raja oli omassa päässäni ylitetty.
Meillä ei ole blogikoti, eikä sitä ole kenelläkään muulla. On vain koteja, joissa jokaisessa on jotain persoonallista. Mutta silti aion itse olla jatkossa entistä harkitsevampi. Kun näen blogeissa suosiotaan kasvattavan tuotteen, vedän henkeä ja hetkeksi jarrut pohjaan. Kypsyttelen ja kyseenalaistan, hankinko tuotteen sellaisenaan, toteutanko tyylin omalla tavallani vai jätänkö väliin kokonaan ja ihailen vain muilla. En missään nimessä tule luopumaan rakkaista kliseistäni, Eames DSR -tuoleista, Hay Tray -pöydästä, Hay Loop -naulakosta ja My Guide To -julisteista, enkä varsinkaan lupaa, etten enää koskaan hanki yhtäkään blogihittiä.
Kannustan luottamaan omaan, joskus oudoltakin tuntuvaan intuitioon ja toisaalta seuraamaan rohkeasti bloggaajien jalanjälkiä, jos se tuntuu omalta. Sisustamisen intohimoiset harrastajat ovat mitä parhain porukka seulomaan massasta helmiä, auttamaan omassa päätöksenteossa ja säästämään etsijän aikaa. Jos tuote on monen bloggaajan mielestä ulkonäöltään ja hinta-laatusuhteeltaan hyvä, silloin se myös todennäköisesti sitä on. Eivät hitit ja tulevaisuuden klassikot tyhjästä synny.
Iloa ja inspiraatiota oman tyylin löytämiseen!
HOMEVIALAURA 
