Jatkoa blogikoti-keskustelulle

Sohaisin viimeisen messupostauksen sivulauseessa aihetta blogikoti. Aihetta innostui käsittelemään Lady Mustavalkoinen ja Valkoinen Harmaja. Kiitos molemmille blogikamuille hyvistä jutuista! Koska aiheesta virisi keskustelu, haluan itsekin avata ajatuksiani tarkemmin ja oikaista mahdollisia väärinymmärryksiä.

Kodin sisustamisessa kaikista tärkeintä on, että asukkaat viihtyvät siellä ja kokevat sen näköisekseen. Millään muulla ei ole mitään väliä. Koti ei ole persoonallisuuden kilpajuoksu, vaan jokaisen oma, parhaaksi kokema tyyssija.

Kerron omasta kodista esimerkin. Meillä on ruokapöydän ääressä Eames DSR-tuolit, tutut monista sisustusblogeista ja -lehdistä. Tein oman päätökseni hankkia DSR:t rippikouluikäisenä. Kun vihdoin koitti se aikuisuuden aika, että itselläni oli mahdollisuus hankkia tuolit, oli niiden suosio kasvanut melkoisiin mittoihin. Olisin voinut hylätä blogituolit ja etsiä väkisin tilalle jotain persoonallisempaa, mutta se vaihtoehto ei käynyt mielessäkään. En välittänyt pätkän vertaa, oliko tuolit ”nähty” vai ei – ne olivat olleet omat unelmieni tuolit siitä lähtien, kun näin ne ensi kertaa ulkomaalaislehdessä. Moni on varmasti jättänyt samaiset DSR:t hankkimatta tuolin yleisyyden takia. Mutta ehkä ne eivät sitten olleet oikeat tuolit alunperinkään! Kyllästymistä voi käyttää myös oman sitoutuneisuuden mittarina.

Tässä tullaankin asian ytimeen, intohimoon ja intuitioon. Kaunein mahdollinen koti syntyy tuotteista, joita todella sydämessään rakastaa ja jotka herättävät itsessä tunteita. Silloin ei edes näe muiden koteja omalta visioltaan.

Mutta voinko itse sanoa hankkineeni kaiken tällä perusteella? Oikeastaan kaikki blogikliseet edustavat modernia tyyliä. Modernia tyyliä on  yksinkertaisesti helpointa suosia, koska se on pohjolassa eniten esillä. Niinä kertoina, kun olen uupunut etsimään sitä oikeaa, menettänyt kärsivällisyyteni tai sokaistunut joukkohurmiosta, helpointa on ollut klikata kotiin tunnistettava, muidenkin hyväksi havaitsema tuote. Kuitenkin puolet minusta on klassista sisustajaa ja tälle klassiselle sisustajalle olen jättänyt liian vähän tilaa.

Siksi pariisilaismessut avasivat silmäni. Muistin, miten pidänkään jykevistä huonekaluista, abstrakteista maalauksista, erikoisista veistoksista, etnisistä vivahteista, kuluneesta puusta ja antiikista. En vain ole suosinut Briggs Edward Solomon -tyyliä, koska sitä on vaivalloisempi Suomessa edustaa: tuotteet täytyy hankkia yleensä vaihtoehtoisia väyliä pitkin ja niitä täytyy metsästää. Kukaan skandinaavibloggaaja ei tarjoile niitä hopeavadilla.

Käytin aikaisemmassa postauksessa sanaa identiteettikriisi – sopi siinä hetkessä draamakuningattaren suuhun, mutta ei kuitenkaan oikeasti tähän yhteyteen. Kriisi on negatiivinen ilmaisu, kun enemmänkin koin saaneeni positiivisen valaistuksen ja muistutuksen oman tien yhä vahvemmasta kulkemisesta.

Toinen esimerkki meiltä on makuuhuoneen uudet tyynyt. En ole koskaan nähnyt niitä kenelläkään, vaikka merkki on Stockmann. Miten hälyttävää, että ensimmäinen spontaani ajatukseni rehellisyyden nimissä oli: onkohan tyynyt ollenkaan kivat, kun en ole koskaan nähnyt niitä missään blogissa, eihän niitä ole huolinut muutkaan! Samalla sekunnilla tajusin naurettavuuden ja päätin kuunnella sydäntäni: juuri hassut hapsutyynyt halusin makuuhuoneeseen ja miten hienoa, etten tiedä niitä olevan muilla. Mutta se, että jouduin ylipäätään käymään tämän keskustelun kertoi, että jonkunlainen liiallisen blogijoukkoajattelun raja oli omassa päässäni ylitetty.

Meillä ei ole blogikoti, eikä sitä ole kenelläkään muulla. On vain koteja, joissa jokaisessa on jotain persoonallista. Mutta silti aion itse olla jatkossa entistä harkitsevampi. Kun näen blogeissa suosiotaan kasvattavan tuotteen, vedän henkeä ja hetkeksi jarrut pohjaan. Kypsyttelen ja kyseenalaistan, hankinko tuotteen sellaisenaan, toteutanko tyylin omalla tavallani vai jätänkö väliin kokonaan ja ihailen vain muilla. En missään nimessä tule luopumaan rakkaista kliseistäni, Eames DSR -tuoleista, Hay Tray -pöydästä, Hay Loop -naulakosta ja My Guide To -julisteista, enkä varsinkaan lupaa, etten enää koskaan hanki yhtäkään blogihittiä.

Kannustan luottamaan omaan, joskus oudoltakin tuntuvaan intuitioon ja toisaalta seuraamaan rohkeasti bloggaajien jalanjälkiä, jos se tuntuu omalta. Sisustamisen intohimoiset harrastajat ovat mitä parhain porukka seulomaan massasta helmiä, auttamaan omassa päätöksenteossa ja säästämään etsijän aikaa. Jos tuote on monen bloggaajan mielestä ulkonäöltään ja hinta-laatusuhteeltaan hyvä, silloin se myös todennäköisesti sitä on. Eivät hitit ja tulevaisuuden klassikot tyhjästä synny.

Iloa ja inspiraatiota oman tyylin löytämiseen!

 

Kahvia ja sympatiaa ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää! Täällä helmikuun neljästoista alkaa kahvilla. Teen yhteistyötä Nespresson kanssa ja lupasin tänään kertoa ystävänpäivän ajatuksista. Kahvi ja ystävyys todella kulkevat käsi kädessä.

Viimeksi viime sunnuntaina sain ystävän kylään, iltapäiväkahville. Kohtaamisessa on ennen kaikkea kyse paljon muusta kuin kupillisesta kofeiinia. Ystävä sai kaivatun lepohetken muissa maisemissa lapsiperheen pyörteistä, minä sain odotetun vieraan ja piristystä sunnuntaihin. Puhuimme maailman halki, siinä vaahtosi niin suut kuin cappucinon maidotkin.

Mutta kun ystävyksinä on kaksi nautiskelijaa, ei ole ollenkaan sama, millainen juoma kädessä hyöryää. Ilahduin, kun ystäväni tilasi (juuri tätä verbiä käyttäen – kai meillä sitten todella on kotona kahvila) vielä toisen maitokahvin pestoleipien ja laskiaispullien kylkeen.

On mielestäni ajattelevaista vieraita kohtaan pitää kotona muutamia eri kahvimakuja, jotta jokainen voi valita mieleisensä. Mikäli Nespresso-maut eivät ole vieraalle tuttuja, teen yleensä jonkun varman, kuten Roman.

Kuumasta juomasta tulee jotenkin aina kotoisa, tervetullut olo. Ehkä siksi se symboloi niin hyvin ystävyyttäkin. Teetä ja sympatiaa vain tarjoillaan useimmin meidän kotonamme kahvin muodossa.

Myös Sisustuskoira sai omasta ystävästään iltapäiväkahviseuraa. Kun paristoista loppuu painimisen jälkeen virta, kaverukset antautuvat kuuntelemaan naisten juoruilua. Hännästä päätellen Onnin ystävällä on kyllä meno päällä paikalla ollessakin.

Balmuirin matkassa osa 3: Maison & Objet kokonaisuudessaan

Balmuirin matkassa -juttusarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa kerron, mitä tuntemuksia Maison & Objet yleisesti herätti – ja herättihän se. Olin henkisesti valmistautunut, että kyseessä on isot ja vaikutusvaltaiset sisustusmessut, mutta silti tapahtuma teki odotettua suuremman vaikutuksen. Niin suuren, että tammikuusta 2015 tuli jonkinlainen vedenjakaja. Tästä lähtien ajattelen ajanlaskuani sisustajana ennen ja jälkeen Maison & Objetin.

Pariisilaismessut pidetään kaksi kertaa vuodessa, tammikuussa ja syyskuussa, Nord Villepinte -messukeskuksessa lähellä Charles de Gaulle -lentokenttää. Maison & Objet on Milanon huonekalumessujen ohella Euroopan merkittävimpiä sisustustapahtumia, ja kävijäluvut nousevat kymmeniintuhansiin. Messukeskuksessa itseään voi ruokkia esimerkiksi Laduréen herkuilla.

Se, että yritysten on vaikea saada messuilta osasto, todella näkyy käytännössä. Jokaiseen messuosastoon oli panostettu, kaikilla oli kauniit esillepanot ja viimeistelty brändi-identiteetti. Osastoilla ei näkynyt merkitöntä Aasia-krääsää, eikä Habitaren tapaan Jyskin Eames-kopioita.

Pitkän linjan messukävijän mukaan Maison & Objetissa näkyy tällä hetkellä heikko taloudellinen tilanne, mutta ensikertalaisen on vaikea ymmärtää, mitä tekemistä laskusuhdanteella ja yli tuhannen neliömetrin hulppeilla messuosastoilla on keskenään.

Ylenpalttisimmat messuosastot olivat kuin kuninkaallisia asuntoja kristallikruunuineen, täytettyine leijonineen, paksuine silkkiverhoineen ja lukuisine huoneineen. Oli harpunsoittajaa ja kukkasista tehtyjä jättipupuja. Kuvat eivät missään määrin tee meiningille oikeutta. Seisoipa luksusosastojen edessä portsareitakin, Fendi Casan nyt ainakin.

Vaikka hulppeudella ei ole mitään tekemistä oman sisustamisen kanssa, koin sen kaikista kiinnostavimpina. Mitä överimpi, sitä parempi. Peruskamaa näkee kotonakin, mutta Pariisissa halusin käyttää ainutlaatuisen mahdollisuuden huimien toteutusten ällistelyyn.

Kahdeksaan halliin mahtui kaikkea maan ja taivaan väliltä, tietysti myös pienen pieniä osastoja. Ranskalaismessuilla kun oltiin, tyylillisesti pääroolia näytteli perinteinen klassisuus, sivuroolia skandinaaveille tuttu moderni keveys.

Oli inspiroivaa pitkästä aikaa ruokkia nimenomaan oman modernin klassisen sisustustyylin klassista puolta. Kova graafisuus alkoi tuntua vieraalta ja kierrellessä muistin, miten paljon pidänkään Pariisi kohtaa Manhattanin -tyylisestä klassisuudesta.

Erityisesti yhdestä asiasta messut avasivat silmät: nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan blogikodilla. En ole ennen ajattelut, että kotimme ovat samasta puusta veistettyjä, mutta maailman mittakaavassa, ovathan ne. Messujen valikoima konkretisoi sen, miten paljon markkinoilla on yksilöllisiä sisustustuotteita ja silti me pyörittelemme samoja Hayn sohvapöytiä ja IKEAn raitamattoja – minä mukaan lukien.

Messuilla iski siis identiteettikriisi. Tarve tehdä kodista jatkossa vielä persoonallisempi ja kerroksellisempi. Metsästää joukkoon aarteita, joita kellään muulla ei ole. Löytää entistä vahvemmin oma, erottuva tyyli.

Ilokseni törmäsin messuilla tuttuun ystävään, Iittalaan. Iittalalla oli kauniin raikas osasto heti kolmannen cook+design -hallin sisääntulossa. Harmikseni en mitenkään ehtinyt perimmäiseen kahdeksanteen now! design à vivre -halliin, jossa Suomea edustivat Johanna Gullichsen, Woodnotes ja Secto Design. Maison & Objet -kävijän onkin siinä mielessä alistuttava kohtaloonsa, että kaikkea ei vain mitenkään ehdi kerralla nähdä.

Kysyttekö seuraavaksi, mikä on messujen mukaan seuraava sisustustrendi? Jos joku pystyy antamaan valtavasta kokonaisuudesta yhteenvedon, kyse on jo yliluonnollisista kyvyistä. Toki voisin itsekin viisastella, että ”messuilla näkyi pastelleja ja metalleja”, mutta se ei ole trendiennustus, vaan jo olemassa olevan toteamus, ja vain murto-osa totuutta. Voisin yhtä lailla sanoa, että jos messuihin on uskominen, nyt tulee siirtomaatyyli.

Valtava kiitos vielä Balmuirille, että sain nähdä heidän matkassaan jokaisen sisustajan unelman, Maison & Objetin, ja iso kiitos teille, kun olette tykänneet lukea messukertomuksia. Juttusarjan ensimmäinen ja toinen osa on luettavissa erillisinä blogipostauksina.

Balmuirin matkassa osa 2: Maison & Objet

Balmuirin matkassa -juttusarjan ensimmäisessä osassa raportoin, millaista on suomalaisbrändin maailmanvalloitus Pariisin Who’s Next ja Premiere Classe -muotimessuilla. Nyt jatketaan Balmuirin matkassa Maison & Objet -sisustusmessuille.

Pariisin Maison & Objet on Euroopan merkittävimpiä ammattilaisten sisustustapahtumia Milanon huonekalumessujen ohella. Maison & Objetissa yritykset lanseeraavat uutuuksiaan sekä esittelevät ja myyvät mallistojaan kahdeksassa valtavassa hallissa.

Balmuirilla oli tällä kertaa esiteltävänään lukuisia sisustusuutuuksia, kuten huonetuoksuja, kroko- ja strutsinnahkakuvioituja tuotteita, uusi lakanamallisto sekä merihenkisiä Jersey-juuttilyhtyjä. Vasta messuosastolla näkee, kuinka laaja Balmuirin koko ajan kasvava tuotevalikoima on.

Balmuirin myyjät valmistautuvat messuille soittelemalla asiakkaille ympäri maailman ja sopimalla tapaamisia paikan päälle. Kaikki maat eivät käy lainkaan messuilla, heidän kanssaan kaupat on hoidettava toisaalla. Lisäksi messuosastolle pelmahtaa tietysti uusia potentiaalisia asiakkaita. Balmuirin omistajien Heidi ja Juha Jaaran pääasiallinen tavoite on tehdä franchising- ja shop in shop -sopimuksia isojen jälleenmyyjien kanssa. Asiakastyytyväisyydestä ja hyvästä vireestä kertoo, että esimerkiksi turkkilainen luksustavaratalo tuplasi tällä kertaa tilauksensa. Kuvassa hymyilevät lontoolaisasiakkaat Juhan vasemmalla puolella.

Moni kysyy Heidiltä, miten hän jaksaa raskaita messurupeamia, joita voi olla useampi peräkkäin, mutta juuri se, kansainvälinen ilmapiiri ja ihmisten tapaaminen, on hänelle yrittäjyyden suola. Balmuirin tuotteita on myyty jo yli 70 maahaan, jokaiselle mantereelle. Viennin osuu on yli 80 %. Merkittävin vientimaa on jo pitkään ollut Japani, muut merkittävimmät vientikohteet ovat Venäjä, Sveitsi, Lontoo ja Norja.

Pohjoismaista Norja on hurahtanut erityisesti Balmuirin harmaa- ja ruskeasävyisiin tuotteisiin. Tanskaan myydään niin ikään harmaata ja osa henkilökunnasta jatkoikin vielä messukiertuettaan Pariisista Kööpenhaminan muotimessuille, Copenhagen International Fashion Fairiin (CIFF).

Ruotsi on Balmuirille vähemmän merkittävä vientimaa, sillä naapurimaan markkina on Heidin mukaan täynnä. Ruotsalaisilla on tapa kopioida toinen toisiaan ja omaksua merkit sekä trendit laumana. Siksi tuntemattomamman brändin ei ole helppo saada jalansijaa. Kuitenkin mahdollisuudet ovat siihenkin – onhan Ruotsin ELLEkin ihastellut tuotteita sivuillaan.

Messuilla käy yritysasiakkaiden lisäksi merkittäviä yksityisasiakkaita, jotka sisustavat niin jahteja, hotelleja kuin ravintoloita. Yksityisasiakkaista mainittakoon vaatimattomasti Qatarin kuningashuone. Öljyllä vaurastunut Qatar on yksi maailman rikkaimmista valtioista, joten varaa olisi vaikka kullata koko huone, mutta hallitsijan valinta on laskea iltaisin lampaita suomalaisyrityksen tekstiileissä. Balmuirilla suunniteltiin kuningashuoneen makuuhuoneet: jokainen omalla värityksellä lakanoita, torkkupeittoja, pyyhkeitä ja kylpytakkeja myöten.

Myös Monacon ruhtinasperhe kuuluu Balmuirin uskollisiin asiakkaisiin ja tälläkin kertaa he kävivät tilaamassa uutuuksia mallistosta. Tilauksen on tehnyt myös Ruotsin hovi. Ajatelkaa: siellä se Carl Gustaf linnassaan ratkoo ristikoita Balmuirin nahkaisilla toimistotarvikkeilla. Luulisi muidenkin ruotsalaisten kohta seuraavan kuninkaallisten perässä.

Näillekään ammattilaismessuille ei mennä, näille päästään, ja pääseminen vaatii pitkäjänteistä suhdetoimintaa ja verkostoitumista. Jaarat ovat hyvissä väleissä messuorganisaation kanssa ja raportoivat aina avainhenkilöille, miten heidän myyntinsä kehittyi. Jos messuilla mielii pysyä, osaston on myös näytettävä hyvältä joka kerta.

Ensimmäisellä kerralla Balmuirilla oli Maison & Objet -messuilla 36 m² osasto. Nyt osaston koko on jo 130 m², vaikka valikoima riittäisi kahta suurempaankin.

Heidin seuraava tavoite ja haave on saada samasta neljännestä Interior decoration -messuhallista 400 m² osasto – ykköspaikalta tietenkin. Silloin osastolla olisi tilaa eri huonejaoille: lakanat esiteltäisiin makuuhuonemaisessa osassa, pyyhkeet kylpyhuonemaisessa ja niin edelleen. Jos ykköspaikka avautuu, silloin Jaarat panostavat ja kunnolla. Jo 130 m² osasto on lähes kuusinumeroinen kustannus, mahdollisesta neljästäsadasta neliöstä puhumattakaan. Mutta tässä bisneksessä se ei pelaa, joka pelkää.

Ammattilaisten harjaantuneet silmät erottavat messuissa vuosittaisia tasovaihteluja ja Heidi huomauttaa taloudellisen tilanteen näkyvän Maison & Objetissakin. Mutta messuista ei auta mukista. Jos kerran luovutat vaivalla saadun osastopaikkasi, et välttämättä saa sitä koskaan takaisin.

Ja kun vihdoin saat messupaikan, haasteet eivät lopu siihenkään. Heidiä mietityttää, löytävätkö tekstiiliostajat Balmuirin luo neljänteen halliin, kun tekstiilien päähalli on numero kaksi. Massiivista messuhallikompleksia kun ei yksikään ostaja kierrä kokonaan, ei lähellekään. Ehkä joku päivä Balmuirilla on vielä lakanoille oma osastonsa toisessa hallissa.

Balmuirin henkeen ei sovi tyrkyttäminen, vaan asiakkaan annetaan itse löytää brändi. Parasta Heidin mielestä on, kun tuotteet ensi kertaa näkevällä asiakkaalla tai ohikulkijalla menee ihastuksesta jalat alta. Eivätkä asiakkaat ihastu yksin tuotteisiin, vaan myös esillepanoihin. Yrityksen miesten toteuttama komea lyhtyseinä hurmasi erään australialaisen: hänestä tuli uusi asiakas, joka tilasi paljon lyhtyjä ja joka haluaa tismalleen samanlaisen seinän omiin liikkeisiinsä. Siinä ei auta muu kuin Balmuirin poikien lähteä rakennushommiin toiselle puolelle palloa.

Balmuirilla on valmistusta monissa maissa, Euroopassa esimerkiksi Portugalissa ja Italiassa. Suomessa valmistetaan torkkupeittoja, panamahatut tekee ecuadorilainen perhe ja hyväntekeväisyysnallet nepalilaiset äidit. Valmistuksessa painaa eettisyys ja ekologisuus.

Balmuirin henkilökunta paitsi suunnittelee myös nimeää tuotteet. Eniten tuotenimissä näkyy Heidin lempimaa Italia. Moni tuote on myös Ranskan inspiroima, kuten St. Tropez -lakanat, jotka valmistetaan 18 ompelijan ateljeeompelimossa.

Yksi Balmuirin suosituista ja kasvavista tuotemallistoista on miesten asusteet, kuten rannekelloille ja kravateille suunnitellut nahkaiset säilytyskotelot. Eräälle asiakkaalle Juha luonnosteli palaverin aikana uuden isomman rannekellokotelon, koska pienemmät mallit eivät kellokokoelmalle riittäneet. Asiakas oli tietenkin Sveitsistä, maan hienoimmasta Jelmoli-tavaratalosta. Miehille on luvassa myös huiveja, joiden suunnittelussa on huomioitu se, ettei materiaali kutita partaa.

Intensiivisten messujen ajan koko Balmuirin henkilökunta on täpinöissään ja saa tuskin ylikierroksiltaan unta. Messuosastoa Heidi purkaa aina hurjan haikein mielin. Paluu Pariisin messujen kansainvälisestä tunnelmasta kotimaan arkeen ei ole helppo: viimeistään Oulun Prismassa iskee henkinen krapula. Tällä kertaa kotiinpaluussa oli kuitenkin puolensa, kun kotona odottivat lapset. Usein perheen pienimmät reissaavat vanhempiensa mukana messuilla.

Maailmanluokan brändin rakentamisessa täytyy olla tinkimätön ja sitä Heidi ja Juha Jaara ovat. Yrittäjäpariskunta on niin jääräpäinen, ettei kumpikaan halua antaa periksi lakanamieltymyksissään. Sävy on yhteensopiva, mutta toinen nukkuu kotona pellavaisissa, toinen puuvillaisissa lakanoissa – kenties samoissa kuin Qatarin hallitsijakin.

Balmuirin matkassa osa 1: Who’s Next ja Premiere Classe

Sain mielettömän kunnian lähteä Balmuirin mukana Pariisiin raportoimaan, millaista on suomalaisbrändin maailmanvalloitus kansainvälisesti merkittävillä ammattilaisten muoti- ja sisustusmessuilla. Tuon tuliaiseni kolmessa osassa, joista ensimmäisessä käsittelen muotimessuja.

Pariisilaiset Who’s Next -muotimessut ja saman tapahtuman asustepuoli Premiere Classe pidetään Porte de Versailles -messukeskuksessa kaksi kertaa vuodessa. Messuilla nostetaan esiin uusia trendejä ja mallistoja sekä nuoria nousevia suunnittelijoita.

Koko messut kattavat kahdeksan hallia eri teemoilla, kuten Urban ja Trendy. Asusteille on omistettu halleista kaksi. Pelkästään asustepuolella on 600 brändiä: koruja, kenkiä, laukkuja, huiveja. Joskus pienemmillä osastoilla on ollut mukana ainakin Minna Parikka ja Lumi, mutta yleisesti suomalaisyritykset loistavat poissaolollaan. Näille messuille ei mennä, näille päästään, joten ei ole ihan pieni juttu, että oululaisen Balmuirin tämänkertainen 50 m² osasto oli asustepuolen suurimpia.

Mistä tunnistaa ammattilaismessut? Siitä, että messuilla vallitsee hyvä pöhinä, mutta tunnelma on leppoisa: kukaan ei tunge kyynärpäillä, eikä kauho ilmaiskarkkeja. Viileän tyylikäs muotikansa kantaa messubaarista sampanjaa, DJ soittaa taustalla. Ilta päättyy messubileisiin joka ikinen ilta.

Kahdeksan hallin kiertämisen jälkeen on viimeistään valmis kysymään: ketkä oikeasti erottautuvat messuosastojen merestä? Ja miten se taikatemppu tapahtuu?

Balmuir lähti nyt Premiere Classeen kaikkien aikojen parhaalla asusteiden värivalikoimalla. Kiinnittäisikö uuden malliston värisuora murretuista kirkkaisiin messuväen huomion? Miten poronmokkanahkaiset hanskat, ponchot ja muut uutuudet otettaisiin vastaan? Messut ovat Balmuirille valtava viisinumeroinen panostus ja onnistumista jännitetään joka kerta mahan pohjaa myöden.

Oli hienoa nähdä, miten osastolla todella kävi jatkuva kuhina jopa jonoksi asti. Paikalla kävivät niin pariisilaisen Le Bon Marché -tavaratalon taiteellinen johtaja kuin Mercin ja Fortnum&Masonin ostajat. Tilauksissa tulee hyvin esille aluekohtaiset mieltymykset: Japaniin ostetaan räikeän kirkkaita värejä, Etelä-Eurooppaankin värikästä, Venäjälle herkkiä pastelleja, Ruotsiin beigeä. Siksi kansainvälisen Balmuirin värivalikoiman on oltava laaja.

Ja sitä mitä ei hyllyssä ole, se tehdään made to order -tilauksena asiakkaan toiveesta Pantone-värikartan mukaan. Osalle jälleenmyyjistä, kuten Liberty-tavaratalolle Lontoossa, huiveihin on tehty omat väriyhdistelmät vuosien ajan. Asusteissa niin kuin sisustustuotteissa näkyy käsityön jälki: esimerkiksi huivin liukumat on käsin spraymaalattu.

Maailmanvalloitus etenee askel askeleelta. Yleensä ensimmäisen tilauksen tekee kaupungin hienoin tavaratalo. Sana kiirii ja sen jälkeen muutkin haluavat samaa brändiä myyntiin. Vaikka moni Suomessa mieltänee Balmuirin sisustusbrändiksi, on muodin osuus myynnistä merkittävät 40 %.

Balmuirin perustajat Heidi ja Juha Jaara eivät tee työtään tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää -suomalaismentaliteetillä. Tavoitteena on olla laadullisesti ei enempää eikä vähempää kuin maailman paras. Mitä enemmän Heidiä epäillään, sitä enemmän yrittäjä sisuuntuu. Vielä minä niille näytän!

Laadusta kertoo, että esimerkiksi uudet Lombardia-huivit valmistetaan samassa italialaistehtaassa kuin Louis Vuittonin vastaavat. Siihen nähden Balmuirin hintataso (huivit vajaasta satasesta kahteen) on äärimmäisen maltillinen ja osuu erinomaisesti tähän aikaan: kuluttajat haluavat vuosia kestävää laatua tyylikkyyden ja ekologisuuden nimissä, mutta kuinka moni on enää taloudellisessa epävarmuudessa valmis laittamaan yhteen huiviin kuukauden vuokraa?

Messuilla myyminen ei ole glamouria, vaan kovaa työtä: tuntien seisomista, tilausten kirjaamista, verkostoitumista, uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamista. Puhumattakaan siitä, millaisen työn messuille valmistautuminen vaatii. Kun edelliset messut loppuvat, seuraavia aletaan jo valmistella. Samalla pyörii tietysti muu sirkus kotimaan tilauksista juokseviin asioihin.

Iso maailma ei ylpistä, kun jokainen Balmuirin työntekijä toimitusjohtajaa myöten osallistuu kaikkeen tuotteiden suunnittelusta silittämiseen. Työnhakijoiden on turha tulla koreilemaan Balmuirille taidekorkeakouluja pursuavan ansioluettelon kanssa, kun vain tärkeimmällä, persoonalla ja kädet saveen -asenteella, on väliä.

Nykyään Balmuiria myy maailman ylellisimmille tavarataloille muun muassa entinen suurtalouskokki. Koko hersyvästä henkilökunnasta huokuu hyvä meininki ja hurtti huumori. Asiakkaiden ystävällinen ja asiantunteva palveleminen on balmuirlaisille kunnia-asia.

Nautin ensimmäisen päivän muotimessuista ja kulissien taakse kurkistamisesta täysillä, mutta matkan paras osuus, Maison & Objet, oli vasta edessä. Balmuirin messuosasto siellä oli neliöiltään lähes triplat ja sisustusmessut voittivat kokonaisvaltaisessa kiinnostavuudessaan muotimessut kuusi-nolla. Palaan Maison & Objet -tunnelmiin reissuraportin osassa kaksi.

Haaste: Sisustuksen haavelista 2015

Sain Lady Mustavalkoiselta haasteen avata vuoden 2015 sisustushaaveita, kiitos! Kokosin alle satunnaisessa järjestyksessä neljä haavetta, niitä vähän isompia.

1. Kokovalkoinen keittiö vetimettömillä mattapintaisilla ovilla ja ohuella valkoisella tasolla on unelma tänäkin vuonna. Nykyistä keittiötä emme tule remppaamaan, koska se on hyvässä kunnossa ja ”ihan ok”, mutta haaveilen silti uudesta köökistä päivittäin.

2. Harry Bertoian Side Chair on keikkunut haavelistalla ainakin vuodesta 2000. Ja nimenomaan herran Side-, ei Diamond-tuoli, yksi kappale ja kromisena. Tämän ultimate-tuolihaaveen toteutan ihan varmasti – aika käyttää, koska. Akuutilla tarpeella ei meidän huushollissa voi taitavinkaan argumentoija perustella enää yhtään tuolihankintaa.

3. Artemide Tolomeo Micro -pöytävalaisimet alumiinisena parantaisivat makuuhuoneen valaistusta ja viimeistelisivät tilan. Valaisimet voi kiinnityssysteemiä vaihtamalla kiinnittää myös seinälle, kuten kuvassa. Tämä on listan ainoa realistinen, lähiaikoina toteutumassa oleva haave.

4. Ingo Maurerin Zettel’z -valaisimesta pidän koko ajan enemmän ja enemmän. Valaisimessa on jotain mielettömän kiehtovaa ja erilaista, samaan aikaan herkkää ja näyttävää. Valkoinen paperi on aina kaunista ja pidän ajatuksesta, että lappujen joukossa voi olla myös omia henkilökohtaisia viestejä ja ajatuksia. Tämän kattovalaisimen hankintaa ei estä pelkkä budjetti, vaan myös nykyisen asunnon puitteet. Kattovalaisin vaatisi ympärilleen enemmän tilaa ja korkeutta.

Kuka haluaa haaveilla seuraavaksi? Haastan Coffee table diaryn, mutta listatkaa toki muutkin! Kuvat on lainattu valmistajilta ja jälleenmyyjiltä: 1. Kitzen 2. Knoll 3. Topson Lighting 4. Ingo Maurer

Homevialauran 5 sisustuskäskyä

Koska Marko ”Korosta sitä mitä et voi peittää” Paanasta ei ole vähän aikaan näkynyt ruudussa, ajattelin tuurata häntä ja listata omat sisustuskäskyni. Tässä ajatellaan nyt esteetikko-sisustajan näkökulmasta, jolle asunto on paljon enemmän kuin paikka nukkua tai sijoittaa rahaa. Kuka on samoilla, kuka eri linjoilla?

1. Mitoita asuntolaina niin, että rahaa jää kalustamiseenkin

Mitä mieltä on ostaa asunto, jota ei voi sisustaa kauniiksi tai jonka kalustamiseen menee kymmenen vuotta? Omasta mielestäni ei mitään. Monet varmasti ottavat kuluissa huomioon remontit, mutta eivät enää kalustamista. Mitä, jos tinkisit mieluummin asunnon koosta kuin sen kauniiksi kalustamisesta? Varsinkin Helsingin hintatasolla jo parin neliön hinnalla tekee sisustuskaupoilla ihmeitä.

2. Erottele pihistä ja panosta -hankinnat

Tavallinen kuolevainen ei voi panostaa heti kaikkeen, eikä tarvitsekaan. Mutta jos olet koko ikäsi haaveillut tietystä valaisimesta tai mietit päivittäin palavasti tiettyä tuolia, hanki se vaikka kirpaisee. Jo yksi erityinen yksilö, olkoon vaikka designia tai antiikkia, määrittää asunnon tyyliä, nostaa koko kodin tunnelmaa, kerää katseet ja ilahduttaa asukastaan joka ikinen päivä. Peruskalusteissa, joiden ei olekaan tarkoitus herättää tunteita, voi hyvin kääntyä vaikka IKEAn puoleen.

3. Panosta lattiaan

Lattia on kodin tärkein elementti. Se määrää, millainen yleisilme asunnossa on, ja miltä kaikki sen päällä olevat huonekalut näyttävät. Mieti kauneinta huonekalua, jonka tiedät muovimaton päällä. Mieti sen jälkeen mitä vain huonekalua mielestäni kauneimman lattian päällä. Niinpä! Ruma lattia pilaa armottomasti kaikki kalusteet, mutta kaunis lattia pelastaa itsessään paljon.

4. Karsi kaikki turha tavara pois

Väitän, että useimmiten ihmiset ostavat koteja tavaroilleen, ei itselleen. Karsintaa kannattaa tehdä usein ja joka ikisessä huoneessa. Muutama jo luettu kirja sieltä, tarpeettomat vaatteet täältä. Yllätyt, miten nopeasti koti voi keventyä monella laatikollisella. Säästä vain ja ainoastaan tavarat, joita ihan oikeasti käytät ja pidä ne hyvässä järjestyksessä. Sen jälkeen kaikki sujuu helpommin: sisustuksen suunnittelu, jokaviikkoinen siivous, asukokonaisuuksien valinta, tavaroiden löytäminen, muuttaminen – kaikki.

5. Suunnittele, harkitse ja löydä punainen lanka

Kodin ensimmäiset päätökset, usein pintamateriaalit, saattavat heti olla kirkkaana mielessä. Hyvä niin. Sen jälkeen on kuitenkin usein tarpeen ottaa aikalisä ja silmittyä ympäristöön. Älä hanki suin päin yksittäisiä esineitä tai riennä ostamaan kaikkea kerralla. Mietin rauhassa, mikä on kotisi punainen lanka ja tee hankinnat tämä valittu tyyli mielessä. Nauti suunnittelusta, joka usein on paras vaihe, ja käytä apuna leikekirjaa tai Pinterestiä kokonaisuuksien hahmottamiseksi.

Päivityksiä ja paljastuksia blogissa

Kuten huomaatte, blogiin on vihdoin ilmestynyt uusi logo. Päivitin myös sivupalkin lyhyen kuvaustekstin ja Esittely-välilehden pidemmän tekstin. Koska joukossa saattaa olla uusia lukijoita, päätin jakaa esittelytekstin myös näin blogipostauksena tutustumisen merkeissä. Ainakin yksi asia on uutta myös vanhoille lukijoille: en ole aikaisemmin valottanut taustaa, mistä tulee Homevialaura-nimi, vaikka sellainen haastekin taisi joskus blogeissa kiertää.

Homevialaura on syksyllä 2012 perustettu sisustusblogi, jota kirjoitan minä, kolmekymppinen Laura. Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja vannoutunut kaupunkilainen. Näen painajaisia vuosien omakotitalorakentamisesta ja haaveilen ikuisesti vanhasta asunnosta korkeilla huoneilla ja puulattialla. Nyt asun kuitenkin onnellisesti ensimmäisessä omistusasunnossa, tuiki tavallisessa kerrostalossa. Jaan 66-neliöisen kolmion aviomieheni sekä nelijalkaisten perheenjäsenten, sisustuskoira Onnin ja design-tuolien kanssa.

Blogissa avaan ovet modernin klassiseen kotiimme. Tyylini tunnusmerkkejä ovat mustavalkoisuus, neutraalit sävyt, valkoiset liljat, tuoksukynttilät, kahvipöytäkirjat sekä tavaroiden spartalainen järjestys, mutta toisaalta rennosti huojuvat lehtipinot ja seinään huolettomasti nojaavat taulut. Vaaleaa ja ilmavaa kokonaisuutta lämmittävät kontrastit ja kerroksellisuus, kuten vanha puu ja antiikkilöydöt.

Paitsi tyylille ja urbaanille asumiselle Homevialaura on omistettu nautinnolliselle elämälle. Kirjoitan postikortteja matkoilta ja kerron, mistä inspiroitua myös kodin ulkopuolella. Arvostan arkea, mutta mikään ei voita maailmalta kerättyjä muistoja. Niitä hetkiä, kun olen saanut eteeni täydellisen simpukka-annoksen kalastajakylässä tai maitokahvin Pariisissa. Kun olen ensi kertaa istahtanut tapasbaariin Barcelonassa, nähnyt Välimeren auringossa kylpevät viinitilat ja oliivilehdot, löytänyt saaren syrjäisimmän rannan, herännyt karibialaisesta riippumatosta tai sanonut New Yorkin Greenwich Villagessa tahdon.

Nimi Homevialaura pohjautuu kahteen merkitykseen. Via, englanniksi kautta, viittaa omaan näkökulmaani. Siihen, että suodatan tänne vain itseäni oikeasti kiinnostavia poimintoja ja toivon, että kauttani samanhenkiset lukijat löytävät samat helmet. Toiseksi via, italiaksi tie, viittaa luovan tien kulkemiseen. Siihen, että pitkän empimisen päätteeksi päätin valita tien, jossa alan blogin kautta toteuttaa itseäni kirjoittamalla ja kuvaamalla. Ajoittaisesta rämeiköstä huolimatta tälle tielle kannatti ehdottomasti kääntyä.

Blogin logon olen suunnitellut itse (tässä kohtaa äänessäni saattaa kuulua pientä ylpeyttä). Tarvitsin tosin graafikon muuttamaan paperinpalalla olevat tussinvedot tiedostoksi, koska en osaa käyttää kuvankäsittely- enkä taitto-ohjelmia. Tervetuloa maailmaani, tätä se on: mielessäni pyörii taukoamatta valtavasti visioita, mutta rajalliset taidot pakottavat löytämään vaihtoehtoisia tapoja ideoiden toteuttamiseksi. Yritän silti sitkeästi olla oman elämäni luova johtaja. Oma media on antanut ja antaa koko ajan tekijälleen todella paljon.

Blogin ulkopuolella työskentelen markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisena sisustusalalla. Viiden jälkeen lepuutan hermojani Pinterestissä, Bassoradion taajuuksilla ja Mad Men ruudussa, joskus myös lumilautaillen tai lenkkipolulla 90-luvun puolivälin hip hop kuulokkeissa.

Ajattelin Nooran & Nooran (ihana uusi blogi, tosin osin tutuilla kasvoilla, vaadin tutustumaan!) inspiroimana tehdä vihdoin itsekin klassikkopostaukset elämäni aakkosista käsilaukun sisältöön. Nyt saisi muutenkin esittää postaustoiveita ja kysymyksiä. Onko aiheita, joista haluatte, että postaan tai mihin kysymyksiin vastaan – sisustuksesta tai sen ulkopuolelta?

Vipp-ratkaisu kylpyhuoneeseen

Kiitos kommenteistanne Suureen kylpyhuonekatsaukseen! Ajatuksenvaihdosta oli paljon hyötyä ja tiedän jo nyt, että ensi kerralla valitsen mahdollisuuksien mukaan kylpyhuoneen lattialle unidrain-kaivon ja isoa lasitettua laattaa. Uskon, kun sanotte, että iso tasainen pinta on tuhat kertaa helpompi pitää puhtaana kuin röpelöinen pieni, kun saumapinta-alaakin on merkittävästi vähemmän. Aina sitä oppii uutta, kantapään kautta ja fiksummiltaan.

Jatkan vielä samalla kylpyhuoneteemalla. Kerroin viimeksi, että haluaisin Balmuir Portofino -kylpytakin osaksi kylpyhuoneen sisustusta. Emme kuitenkaan uskaltaneet lähteä poraamaan uusia koukkuja seinään omin päin kaakelin halkeamisen pelossa, joten oli keksittävä muuta.

Näin mielessäni vain leikkisiä muovisia imukuppikoukkuja, joita saa olla nostamassa maasta joka ikinen päivä ja joissa on jokin mustekalatyyppinen hahmo. Mutta mitä vielä, Zarrosta löytyi tanskalaisen Vipp-merkin Suction hook -koukut tyylikkäällä mattaharjatulla teräksellä ja mustalla nupilla. Pito on todella jämäkkä (imukuppi kiinnitetään naksauttamalla nuppi) ja koukussa pysyy painavakin kylpytakki. Paketissa tulee kaksi koukkua eli optio ripustaa seinäpinnoille vielä jotain muutakin. Suosittelen lämpimästi Vippin ratkaisua irrotettavia koukkuja etsiville.

Poikkesin myös ensimmäistä kertaa Bulevardin uuteen sisustusliikkeeseen, Vialeen. Sieltä löytyi froteeinstallaatioon piste i:n päälle, paksu mattamusta HAY-henkari.

Suuri kylpyhuonekatsaus

Ajattelin pitkästä käsitellä kylpyhuonetta ja tehdä kerralla kunnon katsauksen. Mihin ratkaisuihin olen ollut tyytyväinen, mitä tekisin nyt toisin?

Remontoimme kylpyhuoneen kolme vuotta sitten, kun ostimme asunnon (ennen-kuvan voi tsekata täältä). Alkuperäinen 70-luvun tumma luola oli perusteltua päivittää nykyaikaan. Siten remontti oli simppeli, että pidimme kaikki toiminnot vanhoilla paikoillaan, mutta materiaalit uusittiin ja puolet tilasta vievän kylpyammeen korvasi kepeämpi suihkukaappi.

Seinässä on laattana valkoinen 25×40 ja lattiassa tummanharmaa 10×10. Lattialaatta on alusta lähtien aiheuttanut päänvaivaa siisteydessä. Remontissa siihen jämähti saumalaasti, jota jynssäsimme vuoroin juuriharjalla ja höyrypesurilla. Edelleen tuntuu, että lattia on aina hieman epäsiisti. Ehkä lian ja pölyn tarttuminen johtuu epätasaisesta luonnonkivimäisesta pinnasta. Millaisia kokemuksia teillä on kylpyhuoneen lattian puhtaana pitämisestä?

Tasoon emme tässä remontissa panostaneet, vaan valitsimme eläväpintaista laminaattia vaaleanharmaana. Budjettiratkaisu on palvellut mainiosti, mutta seuraavaan kylppäriin toivoisin mahdollisuuksien mukaan coriania tai kiveä, kenties marmoria. Tason päällä on alusta asti ollut Woodnotes Box Zone -paperinarukorit. Valkoinen tötsä kulmassa on ruukku, jonka piilossa (ruma) sähköhammasharja latautuu, kun peilikaappiin ei saa sisälle sähköä.

Keskeistä kylppärissämme on virtaviivaisuus ja suorakulmaisuus. Tilassa ei ole yhtään pyöreää muotoa, vaan kaikki tason reunasta peilikaappiin ja altaasta suihkukaappiin on kulmikasta. Yksityiskohdat ovat kromia, ja vaikka messinkiin olenkin viehättynyt, kylpyhuoneessa kromi tuntuu edelleen varmemmalta ja ajattomammalta.

Säilytystilaa on korkeakiiltoisessa allaskaapissa sekä IKEAn korkeassa Godmorgon-peilikaapissa. Aikaisemmin käytössä oli myös lisäsäilytysratkaisu, kunnes karsin turhat purnukat ja välineet pois. Tuli taas todettua, että ei ole liian pieniä tiloja, on vain liikaa tavaraa.

Meillä on yhdet hiekanväriset kylpypyyhkeet, mutta vaihtopyyhkeistä on ollut iso pula. Sain blogin kautta Balmuirilta Lugano-pyyhkeet vaaleassa helmenharmaassa ja tummassa hiilenharmaassa sävyssä ja tuskin on paluuta muihin. Siinä, missä erään tunnetun kotimaisen tekstiilivalmistajan pyyhe päästi yhä monen pesun jälkeen mustaa nukkaa (ja toimii nykyään siivousrättinä), Balmurin Lugano on valmistettu laadukkaimmasta, maailman pitkäkuituisimmasta puuvillasta, supimasta.

Puuvillaa kasvatetaan Jenkeissä ja valmistetaan pyyhkeeksi Portugalissa. Paras omistamani pyyhe painaakin paljon tavallista enemmän ja on pehmeydeltään ja laadultaan omaa luokkaansa. Myös blogin kautta saatu Balmuir Portofino -kylpytakki on osa kylpyhuoneen sisustusta ja odottelee vielä mahdollista omaa naulaansa.

Miten remontoisin kylpyhuoneen nyt kolmen vuoden jälkeen? Väriskaalan pitäisin edelleen pintamateriaaleissa ajattoman harmaa-valkoisena tai musta-valkoisena. Kuitenkin vaihtelun vuoksi valitsisin todennäköisesti laatat eri koossa. Siivouskokemuksista viisastuneena valitsisin lattialaattaankin tasaista pintaa ja tummemman saumalaastin. Vähän toisenlainen ehdokas seuraavaksi lattialaataksi on mustavalkoinen, klassista charmia henkivä octagon.

Lisäksi erikoisena yksityiskohtana valitsisin nyt pyykinpesukoneen, jossa on krominvärinen luukun rengas (olettaen, että tilaan sopisi paremmin edestä kuin päältä täytettävä). Tämä siksi, että valkoinen reunus on ikävästi kolmessa vuodessa kellastunut, kemikaaleista kaiketi.

Homevialauran suosikit kylpyhuoneessa

• Pääväreinä valkoinen, harmaa ja musta
• Pehmentävänä lisävärinä ripaus hiekkaa
• Kromiset ja lasiset yksityiskohdat
• Kulmikkaat muodot ja suoraviivaiset linjat
• Tasoksi kiveä, marmoria tai coriania, laminaattikin toimii
• Lattiaan pinnaltaan tasainen laatta, helpompi pitää puhtaana
• Pyykinpesukone kromisella luukun renkaalla
• Purkit ja välineet siistiin järjestykseen, kaikki turha pois
• Hotellimaisuutta ylellisillä pyyhkeillä, kuten Balmuir Lugano
• Spa-henkisyyttä kynttilöillä, huonetuoksuilla ja kukilla

Lisää kylpyhuoneinspiraatiota löytyy Pinterestin Bathroom-taululta.

IKEA FAMILY live -kotikäynti

IKEA FAMILY live teki kotikäynnin tuttuun osoitteeseen. Tervetuloa meille kylään tammikuun numeron kautta! Juttuun pääset tästä.

Talvinen Tukholma-vinkki ja matkamuistot

Palaan vielä yhden postauksen verran Stokikseen. Sisustusmielessä matkan tarkoitus oli ennen kaikkea inspiroitua ja silmäillä, mitä kaikkea meitä aina askeleen – tai muutamankin – edellä olevassa kaupungissa tapahtuu. Kuitenkin omaan makuuni kolahtaa enemmän tanskalaisten murrettu väripaletti kuin värejä ja kuoseja suosiva ruotsalaistyyli. Silti kotiin on kiva tulla pienten ilahduttavien matkamuistojen kanssa: pienen Byredo Bibliothèque -tuoksukynttilän, Svenskt Tenn -karttaservettien, Day Home -ale-joulukoristeiden sekä parin sisustuslehden. Löydät aikaisemmin listaamani Tukholman sisustustärpit Sisustajan Tulholma jouluspesiaali -postauksesta.

Bonuksena annan teille vielä yhden Tukholma-vinkin, jonka uskon kolahtavan kaltaisiini designista ja elämyksistä kiinnostuneisiin reissaajiin. En yleensä ensisijaisesti suosi isoja ketjuhotelleja, mutta keskustan Östra Järnvägsgatanilla sijaitseva Clarion Hotel Sign oli nappivalinta. Hotelli on sisustettu skandinaavisilla muotoiluklassikoilla ja ilmapiiri oli harvinaisen iloinen ja rento amerikkalaisravintolan live-jazzista hotellin omaan Instagram-valokuvaseinään.

Parasta on hotellin katolla oleva Selma City Spa. Matkan unohtumattomin elämys olikin, kun uimme illalla pimeässä Tukholman kattojen yllä rapsakassa talvipakkasessa ilma huuruten samppislasit kädessä. Sain idean Divaani-lehdestä ja laitan nyt hyvän kiertämään. Vielä vinkkinä, että saimme huoneen puolet edullisemmin hotellin omilta sivuilta kuin hotellisivustojen kautta. Kylpylään voi mennä, vaikka asuisit muualla, mutta hotellin asukkaille maksu on tuntuvasti edullisempi ja raukean rentoutuneena on mukava kömpiä suoraan omaan huoneeseen vaikka spa-baarin sushien kanssa. Suosittelen, kun tarvitset lyhyen ja ikimuistoisen irtioton arjesta.

Sisustajan Tukholma jouluspesiaali

Nyt seuraa sisustuspostaus Tukholmasta. Olimme länsinaapurissa tapaninpäivän viikonlopun, joten tunnelmat ovat jouluiset, mutta vinkit sisustusliikkeistä pätevät vuodenaikaan katsomatta.

Tukholmassa tapaninpäivänä monet liikkeet ovat auki. Siinä, missä me suomalaiset vielä sulattelemme kinkkua, asuntolainojaan kolme kertaa pidempään maksavat ruotsalaiset tuhlaavat jo kiireen vilkkaa taskussa polttavia kruunujaan (anteeksi ja kyllä, tämä oli pilkka länsinaapurin asuntosysteemiä kohtaan). Tapaninpäivänä voi siis shoppailla ja poimia ensimmäisten joukossa parhaita ale-löytöjä.

Pyhien jälkeen joulumarkkinoita ei enää ole, mutta tunnelmaan pääsee kyllä muuten. Kaupunki on valaistu kauniisti ja jouluiset kävelyreitit on merkattu #Stockholmsjul-karttaan. Aikaisemmin joulukuussa joulumarkkinoista voi nauttia muun muassa Skansenissa ja Vanhankaupungin Stortorgetilla.

Tukholman sisustustarjonta on hyvä, mutta ei mielestäni poikkeuksellinen. Sanoisin, että sisustusputiikkien persoonallisuudessa Helsinki ei häviä yhtään. Skandinaavista designia – sitä samaa kuin Suomessa ja verkkokaupoissa – löytyy vaikka millä mitalla, mutta todella mielenkiintoisia konseptiliikkeitä, jossa on harvinainen valikoima ja omaperäinen tunnelma, ei löydy joka kulman takaa. Ehkä todellinen vau-efekti puuttumaan siksi, että muutamaan kiinnostavimpaan helmeen en päässyt joko rajallisen ajan tai joulun poikkeusaukiolojen takia.

Ostosten lomassa muuten huomaa, miten paljon kauppakeskusten viihtyvyyteen on panostettu. Monet kaupungin suosituimmista ravintoloista, kuten Taverna Brillo Sturegallerianissa ja Boqueria Moodissa, sijaitsevat kauppakeskusten yhteydessä. Raakaruokaa, tuorepuristettuja terveysmehuja ja deliannoksia nauttivat tukholmalaiset epäilemättä pyörtyisivät Forumin rasvamonttuun. Viimeistelen villitysten mukaiset paikalliset ravintolat ja kahvilat ovat myös ilo sisustajan silmälle.

Listasin alle aakkosjärjestyksessä kolmisenkymmentä Tukholman sisustusliikettä, joissa kävin tai olisin mielelläni käynyt pois lukien Södermalmin boheemit putiikit sekä vanhan kaupungin pikkupuodit, joihin en tällä kertaa perehtynyt. Huomioithan, että osalla saattaa olla kaupungissa useampi liike, vaikka listassa on vain yksi osoite. Var så god!

Sisustusliikkeitä Tukholmassa

• Afro Art, etnisiä tekstiilejä ja eettistä pientavaraa, Nybrogatan 29
• Asplund, modernin muotoilun klassikko, Sibyllegatan 31
• Bohem, ylellistä tyyliä ja luksusmerkkejä, Linnegatan 28
• Bruka Design, perinteistä ja maalaisromanttista, Regeringsgatan 44
• Byredo, ruotsalaisbrändin tuoksukynttilöitä, Mäster Samuelsgatan 10
• DesignTorget, kauppapaikka muotoilijoille, Sergelgången 29
• Fotografiska, valokuvajulisteita museokaupasta, Stadsgårdshamnen 22
• Garbo Interiors, vintagea ja kukkia upeassa miljöössä, Brahegatan 21
• Granit, mustavalkoista teollisuustyyliä, Kungsgatan 42
• Illums Bolighus, tanskalaista ja skandinaavista muotoilua, Hamngatan 27
• Lagerhaus, paperi- ja muuta pientavaraa edullisesti, Birger Jarlsgatan 18
• Lexington, New England -tyylin lippulaivamyymälä, Birger Jarlsgatan 25
• Lotta Agaton Shop, ruotsalaisen tähtistailaajan liike, Rådmansgatan 7
• MIO, monipuolinen perussisustustavaratalo, Sveavägen 20
• Moderna Museet, kiinnostavaa tavaraa museokaupassa, Skeppsholmen
• Modernity, skandinaavista vintagea ja antiikkia, Sibyllegatan 6
• Nathalie Schuterman, valikoimassa diptyque, Birger Jarlsgatan 5
• NK, suurimman tavaratalon kattava sisustusosasto, Hamngatan 18-20
• Nordiska Galleriet, modernia muotoilua ja klassikoita, Nybrogatan 11
• Norrgavel, luonnonläheistä skandinaavisuutta, Birger Jarlsgatan 27
• Oscar & Clothilde, näyttävä eri tyylien sekoitus, Birger Jarlsgatan 27
• Plan ett, laadukas sisustustavaratalo, Birger Jarlsgatan 32
• Posh Living, sekoitus muotoilua ja teollisuustyyliä, Norrlandsgatan 13
• Slettvoll, tummaa maskuliinista siirtomaatyyliä, Regeringsgatan 65
• Superfront, osia IKEA-huonekalujen tuunaamiseksi, Tegnérgatan 5
• Svartvita rum, nimensä mukaisesti mustavalkoista, Kungsholmsgatan 18
• Svenskt Tenn, kuoseistaan tunnettu ruotsalaisinstituutio, Strandvägen 5
• The Rug Company, tunnettu mattoliike, Birger Jarlsgatan 32
• Zara Home, espanjalaisketjun kodinsisustusta, Birger Jarlsgatan 15
• Åhlens, tavaratalon sisustusosastolla mm. Muji, Klarabergsgatan 50

Vuodenvaihteen ajatukset

Hyvää uutta vuotta! Meillä 2015 otettiin vastaan juhlavasti kalsareissa kotona ja h-hetkellä puoliltaöin nukkuen. Mieluinen traditio on myös ollut uudetvuodet ystäväperheen kanssa, mutta sen ihmeempää ohjelmaa ei raketeista stressaantuva Sisustuskoira kestä.

Vuodesta 2014 parhaiten jäivät mieleen matkat: juhannus Pariisissa, kesäreissu Kroatiassa ja Montenegrossa ja viimeisimpänä jouluviikonloppu Tukholmassa.

Muuten vuosi 2014 kohdallani perushyvä ja tasainen. Kun nyt asiaa mietin, jopa poikkeuksellisen tasainen. Sama mies, sama koira, sama elämäntyyli, sama elämäntilanne, samat tavat, samat taidot, sama koti, sama sisustus, sama työ, samat harrastukset, sama blogi, sama tyyli, sama tukka.

Ei hyvänen aika sillä, että ensimmäisiä haluaisin vaihtaa. Tai ettenkö olisi kiitollinen ja ajattelisin, että elämän osa-alueita vaihdetaan kuin paitaa. Tiedän, että he, joiden vuosi on ollut vuoristorataa, antaisivat paljonkin saadessaan matkalipun tasaiseen kyytiin. Tasaisen onnellinen elämä on onni, mutta jotain muutosta huomaan kaipaavani, jotain uusia projekteja tai tuulia, jotta mieli pysyy virkeänä ja ajatukset kirkkaina. Kaipaan sitä kutkuttavaa tunnetta, että jotain on tapahtumassa. Always believe something amazing is about to happen on lukenut eteisen liitutauluovessa jo pitkään.

Levottomuuttani saattaa selittää se, että vaikka yhtäkään mainittavaa muutosta ei viime vuonna tapahtunut, läheltä piti -tilanteita oli sitäkin enemmän. Elin koko tunteiden kirjon kutkutuksesta helpotukseen, jännityksestä turhautumiseen ja innostumisesta pettymiseen – ja sitten kuitenkin, päädyin joka kerta niin hyvässä kuin pahassa samaan alkupisteeseen.

Kaikin puolin hyvä vuosi siis, mutta juoneltaan vähän lattea, tuumaa pääroolin esittäjä. En harrasta lupauksia, mutta toivon, että uusi vuosi 2015 toisi mukanaan vähän särmää, jotain uutta ja innostavaa, vaikka elämää ei monilta osin voikaan käsikirjoittaa.

Hyvää viime vuodessa olitte ehdottomasti te. Kiitos, että olette linjoilla ja jätätte ihania kommentteja. Kiitos myös parhaille yhteistyökumppaneille, joita viime vuosi toi ilahduttavasti lisää.

Moni kollega teki viime vuodesta koosteen sisustushankintojen näkökulmasta, itse huomaan nyt jorisseeni aivan muuta. Haluaisitteko, että vetäisin vielä yhteen sisustusvuoden 2014 hankinnat, hitit ja hutit? Onko teillä muita postaustoiveita vuodelle 2015?

Joulu pakettiin

Instagramin mukaan monessa kodissa siivotaan jo raivoisasti joulua. Itse en ole sellaisissa tunnelmissa ollenkaan. Fyysisesti olen jo ollut töissä, mutta muuten henkisesti edelleen jossain joulukatujen ja juustotarjottimien äärellä.

Jouluun liittyen olen iloinen siitä, että lähipiirissäni ostetaan maltillisesti mieluisia lahjoja, sillä ajatus turhaa tavaraa keskenään puolipakolla vaihtavista aikuisista on vanhanaikainen ja ahdistava. Myös itseltäni sain mieluisan lahjan: pienen NET-A-PORTER-tilauksen, jossa tietysti parasta oli musta laatikko tikattuine nauhoineen ja silkkipapereineen.

Jemmassa olleella Iittala-lahjakortilla lunastin uusia Essence-olutlaseja. Kiitos Iittala, ihan mahtava lisä sarjaan! Kauniita olutlaseja kun ei ainakaan naisen näkökulmasta kasva joka oksalla.

Lisää joulutunnelmia tulee vielä tämänkin jälkeen, mutta ei sentään enää loppiaisen lähestyessä. Pehmeä lasku pyhistä puurtamiseen tuntuu nyt vain sopivan lempeältä.

Joulukaupungit Porvoo ja Helsinki

Niin se on joulu vietetty, tänä vuonna kaupungeissa Helsinki, Porvoo ja Tukholma. Postikortit keskimmäisestä muistuttavat, miten maahan laskeutui lumen myötä myös rauha.

Porvoon vanha kaupunki on jouluaattona taianomaisen uinuva ja pysähtynyt – ja lumisena niin kaunis, että tällaisen joulun luulee olevan totta vain Pinterestissä. Pikkupuodeista auki aattona on ainoastaan pari, kuten Vanille Home ja Destiny. Porvoon Paahtimo saattaa lämpimillä juomillaan viimeisetkin joulun viettoon.

Myös Helsinki piristyi tänä vuonna joulukaupunkina. Kolmen sepän patsaalla näkyi tavallista enemmän joulukojuja, Stokkan Keskuskadun valaistus joulukuusineen oli pariisimaisen upea ja uudistuneet Tuomaan Markkinat olivat todella positiivinen yllätys.

Tuomaan Markkinoiden vanhanaikaisen karusellin, kauniiden kojujen, tyylikkään valaistuksen ja nykyaikaisen ruokapihan muodostama kokonaisuus on juuri sitä, mitä Helsinki kaipaa kilpaillakseen vakavasti otettavana eurooppalaisena joulukaupunkina. Onnistuneen ilmeen takana on suunnittelija Linda Bergroth. Kiitos kotimaisille joulukaupungeille kauniista joulusta! Tukholmaan palaan erikseen.

Hyvää joulua!

Niin se on täällä, joulu. Juhla, jonka hössötystä, paikasta toiseen suhaamista, täydellisyyden tavoittelua, kauppakeskusruuhkia, krääsää, tekopirteitä rallatuksia ja pakollisia harmaat irvessä noudatettuja perinteitä en tule koskaan ymmärtämään, mutta josta olen opetellut nauttimaan tavallani. Se onkin joululahja, joka jokaisen kannattaa itselleen antaa: pysähtyä punnitsemaan, miten oikeasti haluaa pyhät viettää. Tässä kodissa ei nähdä punaposkista ja piparintuoksuista kodinhengetärtä, vaan yksi valmispipareita ostava, iisisti ottava, lumista kaupunkia ihaileva, mäti- ja kalaruokia himoitseva, Frank Sinatraa kuunteleva ja matkalaukkujaan pakkaileva tyyppi. Blogi hiljentyy nyt joulun viettoon ja haluan sydämestäni toivottaa teille onnellista, rentoa ja mahdollisimman omannäköistä joulua!

Merry christmas and happy holidays!

Viittä vaille joulu

Kahden aikuisen taloudessa ei juuri tule joulukuusia osteltua pientä huonekuusta lukuun ottamatta. Kai se tuntuu turhalta ja käsittelen edelleen traumoja, joita pystyyn kuivunut puu muutama vuosi sitten aiheutti, kun kaksi pöljää kaupunkilaista raahasi varisevaa kuusta pitkin kerrostalon rappukäytäviä ja neulasia löytyi vielä juhannuksenakin.

Ostoslistalla onkin kuusipussi, joka kietaistaan kuusen ympärille ennen ulos kuljetusta. Huikatkaa, jos teillä on vinkkejä, mistä näitä nerokkaita keksintöjä saa ja nimenomaan jokavuotisena, ei kertakäyttöisenä versiona.

Vaikka kuusta ei tänä vuonna pitänyt tulla, ehdin jo viikonloppuna alkaa haikailla sen perään. Ehkä tieto kantautui suuremmille voimille, koska saimme sattumalta tuliaisiksi ison joulukuuseksi kelpaavan havupuun, sypressin.

Sypressi on kaunis pelkillä valoilla, mutta en sitten kuitenkaan malttanut mieltäni, vaan kaivoin tinkelitankelit esiin. Muutaman valkoisen joulupallon ja keramiikkataiteilija Henna Nivarpää-Ampujan posliinitähdet, tämän vuoden myyjäislöytö. Kuusenmattona toimii valkoinen lampaantalja.

Joulukoristefilosofiani on kerätä koristeita pikkuhiljaa ja mieluummin jostain muualta kuin krääsähalleista. Esimerkiksi Stokkan Argoshallin muovinen made in China -kimallus suorastaan järkytti. Sitä harmittelen edelleen, miksi en tuonut Budapestista ja Lontoosta yhtäkään matkamuistokoristetta, kun vietimme joulut siellä. Tänä vuonna korjaan asian Tukholman osalta.

Kahden aikuisen taloudessa puu saa olla pieni lahjojenkin puolesta: paketit joulukuusen alla voi laskea yhden käden sormin. Sitäkin kauniimpi on erityisesti mustavalkoinen paperikassi, taitaa antaja tuntea kummityttönsä.

Vaikka nurkkaus oli jäädä kokonaan toteuttamatta, myönnän nyt, että vasta se toi joulun kotiin. Siinä se jouluidyllin rakentaminen sitten olikin, joulusiivouksesta en kehtaa sanoa sanaakaan. Mitään muuta en odota kuin ruokaa ja rauhaa ja Mad Menin seitsemättä ja viimeistä tuotantokautta. Joulupukista viis, kunhan Don Draper poikkeaa aattoiltana kylään.

Neljäs adventti

Joulukoristeiltaan minimalistinen kotimme sai tänä vuonna yhden tunnelmanluojan lisää: messinginvärisen kynttilänjalan. En ollut vielä kypsä tekemään päätöstä siitä, mihin arvokkaampaan kynttelikköön panostaisin, by Lassenin Kubukseen, Svenskt Tennin Vänskapsknuteniin vai johonkin muuhun, eikä nyt ollut taloudellisestikaan satsaukselle oikea aika. Siksi toteutin tyylin budjettiratkaisulla, Hemtexin Vivi-kyntteliköllä, jonka lasiseinien sisään saa halutessaan esimerkiksi joulupalloja. Kynttelikkö ajaa mainiosti asiansa ja toi tänä sunnuntaina neljännen adventin tunnelman taloon yhdessä juuri avautuneen valkoisen amarylliksen, maahan leijailleen lumen ja pienten joulua jännittävien vieraiden kanssa.

Haaste: punaisen maton paikka

Sain Form follows function -blogista (kiitos Tuija!) haasteen, joka kuuluu seuraavasti.

Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka

Kuvaa kodistasi se paikka, johon sinä laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi. Muistathan mainita  haasteen alkuperän ja linkität sen Luumutar-blogin alkuperäiseen haastetekstiin, kiitos!

Oikaisin kaivamalla tähän kokoelman vanhoja kuvia ja toiseksi toteutan haasteen auttamattoman myöhässä, koska sarja on jo päättynyt (siksi en haasta enää ketään).

Punaisen maton paikka meillä olisi avokeittiön ja olohuoneen muodostamassa tilassa – silläkin uhalla, että selän taakse jää edellisten asukkaiden remontoima keittiö, josta en pidä. Tila on meille kodin sydän, josta näkee leveiden ikkunoiden takaa parvekkeelle ja käytävän antiikkilipastolle. Eikä pidä väheksyä, että suurin osa suosikkihuonekaluistani, tuoleista, sijaitsee tässä tilassa kuvitteellisen punaisen maton ympäristössä.

Vuoden kauneimmaksi kodiksi 2014 TV-ohjelmassa valittiin heinolalainen hirsitalo. En tiedä, mikä esitellyistä kodeista oli oma suosikkini, mutta voittaja oli erittäin kaunis toteutus omassa tyylilajissaan. Äänestystulos vahvisti väitteeni siitä, että Suomen ehdottomasti suosituin sisustustyyli on maalaisromanttinen.

Paketointivinkkejä joululahjoille

• 
  
  
  
  
  Ei mikään uusi idea joulukuusen alla, mutta vinkkaan ja muistutan kuitenkin: aikakauslehtien sivuista saa kääräistyä kauniita pieniä paketteja kierrätyshenkeen. Samoin sanomalehdestä, kun hakee rustiikkisempaa ilmettä. Olen nirso lahjapapereiden ja narujen suhteen, ja välttelen viimeiseen markettien räikeitä rullia ja ohuita kikkaranaruja. Kivoja lahjapaperirullia olen löytänyt muun muassa IKEAsta, Tigerista ja Granitista. Yksittäisiä kauniita arkkeja löytyy paperikaupoista ja esimerkiksi Pinosta. Paketoinnissa uusin suosikkini, ja veikkaan pitkäaikainen sellainen, on silkkipaperi. Silkkipaperia käytetään perinteisesti paperipussin sisällä, mutta itse käytän ryppyisen läpikuultavaa paperia myös normaaliin paketointiin. Silkkipaperia löytyy esimerkiksi Sinooperista ja Akateemisesta. Happy gift wrapping!

Kultaista ja kuplivaa joulupöytään

Fiilis ei ole viime aikoina ollut mikään tipe tipe tip tap. Tässä harmaudessa, näissä antibioottihuurussa ja muissa harmituksissa joulumieltä on joutunut etsimään seitsemän navigaattorin kanssa. Mutta kyllä se löytyy. Ainakin, jos apuna on samppis.

Päätin, että meillä juodaan jouluna samppanjaa ja nimenomaan laakeista Iittala Essence -maljoista. Tämä on pakkomielle, tekevät niin Pinterestissäkin. Sopii joulusyöjälle, joka keskittyy enemmän alkupaloihin ja kaloihin, vaikka toki punkkuakin olla täytyy.

Inspiroiduin samppanja-ajatuksista Nicolas Feuillatten tastingissä. Kiitos järjestäjille ja blogikollegoille erinomaisesta seurasta! Koska tämän vuoden jouluväri on meillä messinki ja kulta, puen pullon tastingistä saatuun mustakultaiseen asuun.



Oikeasti tämän postauksen pointti on vain esitellä, miten olen oppinut kuvaamaan jouluvalot bokeh-efektillä. Asetuksista en muista mitään, suurpirteinen ja hajamielinen kuvaaja kun olen.

Huomaan poikkeuksellisesti toivovani lunta – silläkin uhalla, että se muuttuu hetkessä eniten vihaamakseni asiaksi, loskaksi. Tämä lauantaipäivä taitaakin valjeta niissä merkeissä,  että maassa on jotain lumenkaltaista. Toivottavasti teillä on hyvä joulumieli!

Viiden tähden hotelli

Tämä on ollut käsitykseni kylpytakeista: ne ovat froteisia puolijoukkuetelttoja. Liian isoja ja leveitä joka suuntaan, hihat uivat käsienpesualtaassa ja kainalokohta roikkuu jossain polven korkeudella. En ole vaivautunut käyttämään vuosikausiin.

Onneksi teen yhteistyötä Balmuirin kanssa, koska sen myötä löysin oikeasti erinomaisesti mitoitetun, istuvan ja viimeistellyn kylpytakin. Sain itselleni kylpytakin blogin kautta ja kerron siitä teillekin, koska tässä on ehkä ihanista ihanin joululahjavinkki.

Portugalissa valmistettu Portofino-kylpytakki on 450-grammaista puuvillaa, valkoinen mustilla kanttauksilla ja B-logolla. Oma kuvissa näkyvä kylpytakkini on kooltaan S, saatavana on myös M, L ja XL.

Tervetuloa kylpytakki- ja muillekin ostoksille Ornamon Design Joulumyyjäisiin Kaapelitehtaalle nyt viikonloppuna 5.–7.12. Mukana on Balmuir paljon muita kivoja brändejä syksyisen Design Marketin henkeen. Myös 20 % etu Balmuir-verkkokauppaan on edelleen teille voimassa koodilla Laura20.

Olen kaikkien ällöttävien arjen luksus -tyyppisten kliseiden käyttöä vastaan, mutta nyt on pakko todeta, että tällä kylpytakilla kerrostalokylppärikin tuntuu sen hetken viiden tähden hotellilta (jossa kylläkin henkilökunta on jättänyt kuivuneet hammastahnatahrat siivoamatta).

Olen yrittänyt kehittää iltasuihkusta rauhoittavan rituaalin himmeillä valoilla, kynttilällä ja teekupilla, ja viikonloppuaamuisin haahuilen tietysti pitkään kahvikuppi kourassa. Kylpytakki tuli todella tarpeeseen, kiitos! Vielä on ratkaisematta, miten ripustan kylpytakin, mutta ehdottomasti se tulee osaksi kylpyhuoneen sisustusta.

Suomen merci

Pariisin merci on ehdottomasti mieleenpainuvimpia lifestyle-konsepteja: kolme kerrosta, kolme ravintola-kahvilaa ja äärimmäisen kiinnostavasti ja hyvällä maulla kuratoitu tuotevalikoima. Inspiraatiosta muistuttaa matkamuisto, messinkinen merci-rannekoru. Nyt luulen, että olemme saaneet Suomeen oman pienen merciin. Näin ajattelin heti, kun näin Turun Ruissalon telakka-alueelle muuttaneen sisustusliike Avelian kuvat. Olen jo valmiiksi haltioitunut liikkeen miljööstä, tuotteista ja kahvilasta, ja aion ehdottomasti suunnata länsirannikolle heti tilaisuuden tullen. Kuvia näkee vaikka kauniista We love homes -blogista.

Playtype Calendar Poster

Hyvää joulukuun ensimmäistä itse kullekin! Niin se vaan on kalenterin mukaan marraskuu ja ensimmäinen adventti takana. Tätä Playtypen kalenterijulistetta ehdin katsella sillä silmällä pidempään, joten ilahduin, kun Pino oli alentanut hinnan loppuvuoden kunniaksi. Kalenterin kuukauden päästä koittava vanhentuminen ei tunnu missään: näen kehyksissä vain kauniin julisteen, vuodesta viis. Roomalaiset numerot ovat muuten mielestäni äärimmäisen hienoja, samaan aikaan modernin graafisia että arvokkaan perinteisiä. Ensi vuoden Playtype Calendar Poster 2015 onkin fontiltaan tujumpi.

Menovinkki: X-mas Garage

Kluuvin kylkeen, Aleksi yhdeksään on noussut X-mas Garage, My o My -liikkeen emännöimä pop up -joulukauppa ja Brookly Cafe -kahvila. Valikoimassa on spessuja joululahjaideoita kivoilta merkeiltä, kuten Tikau, Mifuko, &Bros ja Zunystore.fi, jonka nahkaiset eläimet ovat uusin ihastukseni. Kiva paikka käydä fiilistelemässä ja inspiroitumassa, ilokseni kiikutin kotiin yhden lahjankin. X-mas Garage on auki aina aatonaattoon asti, mutta toinen pikaisempi menovinkki tälle viikonlopulle on ihanan Gauhar-putiikin Christmas pop up -shop 29.-30.11. klo 10-17 Nikolai II -laivassa osoitteessa Eteläranta 19.

Tervetuloa Helsinkiin, Habitat!

Jos mietin, mikä on mielikuvani Habitatista ulkomaan reissujen perusteella, ensimmäisenä tulevat mieleen tammikalusteet, 50-lukua henkivät sirot huonekalut, pyöristetyt kulmat sekä värit petroolinsinisestä oliiviinvihreään. Kaunista, mutta ei aivan omaan makuuni (Private Blendin postauksesta näkee, mitä tarkoitan). Tänään yllätyin positiivisesti Makkaratalon juuri avatussa Helsingin Habitatissa, miten paljon tuotteita koin kuitenkin omakseni. Erityisesti ihastuin simppeliin mujimaiseen perustavaraan: akryylibokseihin, kodinhoito- ja kylpyhuonetarvikkeisiin, kehyksiin ja keittiökamoihin. Habitatin klassikko, valaisinosasto, kolahti myös. Sitä vain en osaa päättää, mitä mieltä olen Habitatin avajaismainonnasta Hesarissa: huomiota herättävää kyllä, mutta onko ranskalainen arroganssi oikea tapa lähestyä suomalaisia? Oli miten oli, tervetuloa Helsinkiin!

Mielessä juuri nyt

Kokosin kollaasiin materiaa, joka pyörii mielessäni juuri nyt: joululahjatoiveina, ostoslistalla tai haaveissa. Svenskt Tennin Vänskapsknuten messinkisenä olisi unelmien kynttelikkö. Stokiksessa täytyy käydä myös Byredon liikkeessä nuuhkimassa tuoksukynttilöitä. By Lassen Frame-laatikossa viehättää kantatut reunat. Joka joulu pintaan nousee sisustushaave Mulberryn klassikkokuosista (syypää on Valkoinen Harmaja). Valkoinen amaryllis on joulukukista suosikki.

Pukautumispuolella puhuttelevat messinkiset sirot korut, lukulistalla oleva How to be Parisian wherever you are -kirja sekä musta tikkilaukku, jonka aion lähiaikoina päivittää tekonahkaisesta halpisversiosta kunnolliseen. Rebecca Minkoff on vahva ehdokas.

Sitten tulee pahimmanluokan elämää häiritsevä first world problem: mistä löytää paljettihame? Kaikki toistaiseksi kohtaamani yksilöt ovat olleet liian kynähamemaisia tai lyhyitä (ja siis todella tarkoitan lyhyitä). En muutenkaan hae tyylillä mitään Anita Hirvonen -lookia, vaan yhdistäisin hameeseen rentoutta ja yksinkertaisuutta: t-paidan tai kasmirneuleen ja paksut mustat sukkikset.

Balmuirin Oxford-arkku konjakinväristä nahkaa

Tuumin, että nahka tekee vahvasti tulemista sisustuksessa. Sekä uusina ylellisinä tuotteina että vanhoina patinoituneina. Tai ainakin olen itse täysin hurahtanut. Varsinkin, jos yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä tikkauksia myöten.

Omiin suosikkeihini on jo pitkään kuulunut konjakinvärinen nahka siksi, että se tuo juuri sen puuttuvan lämmön muuten mustavalkoiseen kotiin. Meillä on entuudestaan häälahjaksi saatu Balmuirin konjakinvärinen Kensington-lyhty ja Balmuir-yhteistyön tiimoilta sain meille kotiin samanvärisen Oxford-arkun. Suuret kiitokset!

Rakastan arkkuja ja vanhoja matkalaukkuja, koska ne ovat sekä kauniita että käytännöllisiä – säilytys- ja laskutilaa tuskin kellään on liikaa. Sisään sopii vaikka liinavaatteita, kirjoja, lehtiä, valokuvia, yksi karvainen kuvausassistentti tai aattona joululahjat.

Pyörittelin Oxford-arkkua ympäriinsä ja se löysi paikkansa olohuoneen kulmasta Paola Navonen Gervasonille suunnitteleman Ghost-tuolin vierestä. Tuntuu, että nyt tuolikin heräsi eloon, kun lukunurkka ei enää huku vitivalkoisuuteen.

Oxford-arkkua löytyy koossa S-XL, meidän arkkumme on M eli 50x38x38 cm. Pienin S sopii mainiosti laitettavaksi myös tason päälle, isoin XL varastoi jo vaikka mitä. Koot M, L ja XL ovat myös mainiota sohvapöytinä. Itse yhdistän tietysti arkun päälle pinon kahvipöytäkirjoja ja tähän aikaan vuodesta huonekuusen ja valosarjan maljakossa.

Oxford-arkkua löytyy perusnahoista konjakinruskeana, tummanruskeana, mustana ja harmaana (harmaa nahka on kuulemma kansainvälisesti nyt se kuumin). Aivan mielettömän kauniita ovat myös Balmuirin karvapintaiset Chamonix-arkut harmaana ja ruskeana sekä uusin Park Lane -arkku croco-pintaisella nahalla.

Balmuirin nahkatuotteet (joita löytyy mukavan monipuolisesti lautasliinarenkaista huonekaluihin) ovat meillä muutenkin kovassa huudossa. Mieheltä tulee tuotteista jatkuvasti spontaaneja kehuja ja hän on nimennyt nahka-arkun ja -lyhdyn omiksi meidän kodin suosikeikseen. Nahka toden totta on maskuliinista ja siksi niin viehättävää. Mikään pikkusievä ja koristeellinen ei puhuttele nyt.

Tiedän, että täällä on linjoilla Balmuirin ystäviä, joten vinkkaan teille joulutapahtumasta. Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään Ornamon Design Joulumyyjäiset 5.–7.12. Paikalla on Balmuir ja monia kiinnostavia merkkejä, eli kannattaa ehdottomasti tulla fiilistelemään joulua ja tekemään spessuja lahjalöytöjä (ainakin syksyn Design Marketissa Kaapelilla on aina kiva tunnelma ja hyvät hinnat).

Kauempana asuville ja muuten nettishoppailua suosiville muistutan, että yhteistyön tiimoilta saatte -20% Balmuirin verkkokaupassa koodilla Laura20 vuoden loppuun asti kaikista tuotteista, itselle ja lahjaksi. Nyt kannattaa kirjoittaa Korvatunturille ja vihjata etukoodista puolisolle kirjoittamalla se hienovaraisesti permanent-kynällä ja yliviivaustussilla post-it-lapulle vähintään jääkaapin oveen, läppärin kanteen, kalenterin kylkeen ja lompakon sisään. Lumista lauantaita!

Agendalla perjantai

Kalenteri muistuttaa tänään perjantaista – ja monesta muustakin asiasta. Se kertoo, että viime aikoina on tapahtunut paljon kivoja asioita. Se raottaa mahdollisia uusia tuulia. Se kiittää niistä kerroista, jolloin olen osannut sanoa projekteille ja menoille ei.

Se suosittelee lepäämään, sillä aivastelen edelleen kuukauden flunssan jälkeen. Se lietsoo joululahjalistoineen paniikkia kuukauden päässä väijyvästä aatosta. Se muistuttaa tehdyistä, mutta ennen kaikkea tekemättömistä asioista. Siitä, että maailma ei tule valmiiksi, vaikka kuinka yrittäisi.

Blogin muutos on jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan, enkä oikein tiedä itsekään, mitä mieltä olen (kiitos palautteesta, vastailen kommentteihin myöhemmin!). Toisaalta mielessä on pidettävä Pinterestin viisaudet: You can’t please everyone, you’re not a Nutella jar.

Yhdestä en digi-ihmisenä luovu: paperisesta kalenterista. Joku päivä haluan olla Mulberry-mummo (tai Hermès-mummo, olen joustava mummo) ja panostaa klassisiin nahkakansiin, jotka ikääntyvät kauniisti vuosien saatossa. Nyt ei kuitenkaan ollut se hetki, mutta asian ajaa mainiosti uudet mustat Filofax-kuoret saffiano-pintaisella tekonahalla. Sisälle saa tarpeeksi sivuja ja kannen taskuihin irtopaperit. Ylimääräisiä tunteja vuorokauteen Akateeminen ei taida myydä.

Tunnelmallista perjantaita! Ensilumi vaatinee tänään glögilasillisen.