Mielessä juuri nyt

homevialaura_christmas_wishes1
Kokosin kollaasiin materiaa, joka pyörii mielessäni juuri nyt: joululahjatoiveina, ostoslistalla tai haaveissa. Svenskt Tennin Vänskapsknuten messinkisenä olisi unelmien kynttelikkö. Stokiksessa täytyy käydä myös Byredon liikkeessä nuuhkimassa tuoksukynttilöitä. By Lassen Frame-laatikossa viehättää kantatut reunat. Joka joulu pintaan nousee sisustushaave Mulberryn klassikkokuosista (syypää on Valkoinen Harmaja). Valkoinen amaryllis on joulukukista suosikki.

Pukautumispuolella puhuttelevat messinkiset sirot korut, lukulistalla oleva How to be Parisian wherever you are -kirja sekä musta tikkilaukku, jonka aion lähiaikoina päivittää tekonahkaisesta halpisversiosta kunnolliseen. Rebecca Minkoff on vahva ehdokas.

Sitten tulee pahimmanluokan elämää häiritsevä first world problem: mistä löytää paljettihame? Kaikki toistaiseksi kohtaamani yksilöt ovat olleet liian kynähamemaisia tai lyhyitä (ja siis todella tarkoitan lyhyitä). En muutenkaan hae tyylillä mitään Anita Hirvonen -lookia, vaan yhdistäisin hameeseen rentoutta ja yksinkertaisuutta: t-paidan tai kasmirneuleen ja paksut mustat sukkikset.

Mama’s old Mulberrys

Kuvan Mulberryissä on muistoja pitkän ajan takaa. 90-luvun alussa hörötin näille, äidin maailman noloimmille laseille. Nyt? Pyöreäsankaiset tortoise-kuosiset lasit ovat kaikkien huulilla – tai nenillä. Elämän kiertokulku.

homevialaura_6798

Omin lasit äidin kaapista jo vuosia sitten, mutta en ole voinut käyttää niitä, koska ne painavat ohimoilta. Sangat on toivottavasti mahdollista säätää, tänä kesänä kiikutan lasit optikolle.

Tällaiset ovat nykyään harvinaisia aarteita. Merkkien laatu on laskenut vuosikymmenien saatossa niin, että vaikka hinnan puolesta luulisi ostavansa äidiltä tyttärelle -tavaraa, totuus on monesti toinen.

homevialaura_6826

Myös arvostus tavaraa kohtaan on muuttunut. Joka toisella nuorella on nykyään arvokas merkkilaukku. Ostos perustellaan klassikkoleimalla ja sillä, että laukku palvelee lopun elämää. Kuitenkin jo vuoden parin päästä sama veska on Huuto.netissä ja uusi kiikarissa.

homevialaura_6838

Elämän kiertokulkua kai sekin. En arvostele laukun ostamista, mutta naivi suhtautuminen särähtää tässä asiassa vanhanaikaiseen korvaani. Muutos on väistämättä vaikuttanut omiin mielikuviini. Monet merkit, tuotteet ja kuosit, jotka aikoinaan edustivat tyylikkään töölöläismummon tai pariisilaisleidin arvokkuutta, edustavat nyt aivan päinvastaista. Asioita, joita on luullut tavoittelevansa, huomaa nyt välttelevänsä.

homevialaura_6846

Tietysti haaveilen klassisena pukeutujana klassikkoasusteista, se on päivänselvä. Ostopäätöksessä ei vain painaisi enää pelkkä raha, vaan liuta muitakin syitä. Haluanko kuulua muiden brändiä käyttävien joukkoon? Voisinko oikeasti luottaa hinnan tuomaan laatuun ja oman makuni pysyvyyteen?

Juuri nyt tuntuu hyvältä omistaa, ei Mulberryn Alexa eikä Bayswater, vaan äidin vuosikymmeniä vanhat lasit.

DIY-tyyny Burberry-huivista

homevialaura_5916
homevialaura_05899
homevialaura_5908

Sain vuosia sitten Burberryn kasmirvillaisen huivin second handina. Olisin varmasti pitänyt klassikon puhki, mutta omituisen pituuden takia huivi on jäänyt vähälle käytölle. Se ei mahdu kaulan ympärille kahta kertaa ja kerran kieputettuna huivi ei lämmitä tarpeeksi ja päät roikkuvat mahaan asti. Ylitsepääsemätön ongelma.

En kuitenkaan ole halunnut luopua aarteestani. Nyt vaateinventaariota tehdessäni keksin, että voisi duunata tai teettää huivista sohvatyynyn syksyksi (kuvissa huivi on vain nopsasti kietaistu tyynyn ympärille).

Vaikka sisustan suhteellisen modernisti, olen myös klassisen tyylin ystävä. Siksi ripaus englantilaista eleganssia tai amerikkalaista Lexington- ja Gant Home -henkeä on meille erittäin tervetullut.

Burberrystä tulee mieleeni myös Mulberry, jonka ruutuja sisarukset, Valkoisen Harmajan Suvi ja Sisustuksen Koodi -puotia pitävä ja Muoti mielessä -blogia kirjoittava Anne, yhdistävät äärimmäisen kauniisti moderniin tyyliin. Kuuluu ehdottomasti haaveilulistalle. Katsokaa ja kuolatkaa: klik ja klik.