Olohuoneen pieni kesäfreesaus pellavatyynyillä

Jokin aika sitten tuli tarve freesata olohuoneen ilmettä kesäisemmäksi jos ei muulla niin iänikuisilla sohvatyynyillä. Ensimmäinen ajatukseni oli automaattisesti lähteä ostoksille tai klikata verkkokauppoihin, mutta tajusin katsoa kaappeihin ja kokeilla pärjätä nykyisellä varastolla.

Normaalien 50×50 sohvatyynyjen lisäksi sohvalle pääsi tyynyliina Zazan vanhasta pellavalakanasetistä, jonka pussilakana on käytössä köyhän miehen Ghostissa. Onhan tuo ”nukkumistyyny” joukossa vähän hassu, mutta tällä hetkellä materiaali on muotoa tärkeämpää: kaikki pellavainen on nyt parasta, mitä tiedän.

Ruskea afganistanilainen villamatto on tuntunut ajoittain liian raskaalta keskikesän helteillä niin kuin ounastelinkin, ja se on ollut jäähyllä. Ensi vuonna hankin toisen maton kesäkaudeksi, mutta nyt koitan olla repsahtamatta reissusäästämisen takia.

Tyynyt vasemmalta oikealle viimeisessä kuvassa ovat: Zizin pellavatyyny, El Corte Inglésin Privium-merkkinen pellavatyyny, Sisustuskoira, Day Birger Et Mikkelsenin puuvillatyyny ja Zazan pellavatyyny.

Koko viikko on ollut aurinkoista ja lämmintä, ja tänään lauantaina, kun on vapaapäivä ja tiedossa kaveriporukalla grillailua, sataa. Noh, yritän ajatella positiivisesti niin kuin kotinikin: YES huutaa yksi tyynyistä.

Juhannusmoikat omenapuun alta

Juhannusmoikat!

Me vietimme keskikesää rauhallisesti talonvahteina siinä porvoolaistalossa, jonka pihalla kasvaa pionipuskia. Samassa pihassa kasvaa myös suosikkejani vanhoja käppyräisiä omenapuita ja tulin siihen tulokseen, että voisin kyllä hyvinkin olla isona omenapuun alla päiväunia ottava pionipuutarhuri. Ja arvatkaa vaan, saksinko pionipuskasta matkamuistoja mukaan. Rikostoverini Sisustuskoira piti huolen (raakojen) mansikoiden ja karviaisten keräämisestä.

Aikaisemmista kaveriporukan mökkijuhannuksista poiketen tänä vuonna teki hyvää vain olla ja levätä. Meillä ei ala kesäloma juhannuksesta, eikä se ala ensi kuussa, eikä se ala sitä seuraavassa kuussa, joten tältä minilomalta kaipasin ennen kaikkea akkujen lataamista.

Nopeasti sitä onkin eri ihminen, kun päivä alkaa aamukahveilla puutarhassa ja päättyy valkoviiniin puutarhassa. Toivottavasti teilläkin oli kiva, juuri sen hetkiseen fiilikseen parhaiten sopiva juhannus.

Ei mikään huone ja mukamas Ghost

Virtuaalinen asuntoesittely jatkuu, tänään vuorossa on kolmiomme kolmas huone, ei mikään huone.

Aluksi huone oli olevinaan työhuone, mutta miehen vanhaa järeää pöytäkonetta (jota kutsun Nasa-asemaksi) ei koskaan käytetty. Emme myöskään kertaakaan avanneet kakkostelevisiona toimivaa näyttöä, joten onnekseni turha tekniikka sai lähteä kiertoon.

Ikean Vittsjö-tietokonepöytä sai kuitenkin jäädä paikoilleen ja näytön tilalla on nyt mitä milloinkin kamaa. Pöydän alle raahasin aluksi vaatehuoneessa olleen puuarkun, joka miellyttää taas silmääni tauon jälkeen.

Vieras- ja päiväunisänkynä toimii vanha sänkyni, josta olen muokannut Zazan pellavalakanoilla ja H&M Homen isoilla pellavatyynyillä köyhän miehen Ghost-sohvan. Paola Navonen Gervasonille suunnittelema Ghost-mallisto on suosikkini, ja olen iloinen, että diy-aikaansaannokseni muistuttaa sitä edes etäisesti.

Jotta ette saisi liian siloteltua kuvaa, kerron, että tämä kuvissa seesteiseltä näyttävä huone on 97 % ajasta kodinhoitohuone ja varasto. Se kaoottinen tila, jossa kuivatetaan pyykit, lajitellaan kirppisroinia ja jonka ovien taakse heitetään matkalaukut odottamaan purkamista.

Haaveilen huoneeseen valkoisesta Hay Loop Stand -rekistä ja toki tila kaipaa viimeistelyä muutenkin, tauluja seinille, ehkä maton. Hiljaa hyvä tulee, näyttää tuumivan isännän elkein sängyllä loikoileva Sisustuskoirakin.

Modern classic homes

Ajatusten jäsentämistä helpottaa, kun asioilla on nimi. Oman sisustustyylini olen määritellyt modernin klassiseksi. Moderni on selvä puolisko eameseineen ja kartelleineen, mutta klassinen vaatii avaamista.

Määritelmä klassinen tarkoittanee ihmisille hyvin eri asioita: kenties koukeroista maalaisromanttisuutta, ylellisiä kristallikruunuja, juuri tietyn aikakauden antiikkia.

Minulle se tarkoittaa hiekan sävyjä, harmoniaa, ryppyistä pellavaa, seinään nojaavia tauluja, veistoksia, kirja- ja lehtipinoja, arvokkaita materiaaleja, muhkeita istuimia, lasisia pöytiä, isoja valaisimia – suuria selkeitä linjoja, aavistus boheemiutta. Tyyliä, jossa Pariisi kohtaa Töölön. Koteja, joissa soi M.I.A.:n sijaan Carla Bruni. Asuntoja, joissa kotiin tullessa potkaistaan espadrillokset jalasta, otetaan lasi punaviiniä ja mennään sohvan kulmaan lukemaan kymmenen vuotta vanhaa coffee table -kirjaa, koska se on edelleen ajankohtainen.

Tämä suuntaus on näillä graafista skandinaavista tyyliä ihannoivilla leveyspiireillä kaikkea muuta kuin seksikäs. Jos kaipaan tyyliin liittyen inspiraatiota, en etsi sitä blogeista tai sisustuslehdistä, vaan juurikin niistä kymmenen vuotta vanhoista pölyttyneistä sisustuskirjoista (olen pitänyt tästä tyylistä pitkään).

Korkeiksi huoneksi ja vuosikymmeniä vanhaksi kalanruotolattiaksi en voi muuttua, mutta muuten haluaisin näitä elementtejä entistä enemmän modernin rinnalle. Onneksi koti saakin rakentua pikkuhiljaa.

Ensimmäiset kolme suttuista kuvaa ovat valokuvia kirjasta, jonka nimi on – no tietenkin Modern Classic Homes. Kaksi alimmaista Juliet Pegrumin kirjasta At Peace At Home – Harmonious Designs for Simple Living.

Helsingin uusi Granit Bulevardilla

Piipahdin eilen uudessa Granitissa Bulevardin ja Erottajan kulmassa.

Luulin, että olen tunkenut itseni jokaiseen Euroopasta löytyvään sisustuskauppaan, mutta Granitissa vierailin itse asiassa ensimmäistä kertaa ikinä vasta nyt kotimaassa. Osasin odottaa mustavalkoista ilotulitusta, harmaan hurmaa ja teollisuustyylin tykitystä. Sitä Granit olikin, mutta mielestäni paljon muutakin.

Valikoima oli laaja. Astioita, mattoja, torkkupeittoja, kynttilöitä ja lyhtyjä, ruukkuja, koreja, riippumattoja ja -tuoleja, herkkuja, keittiötekstiilejä, taiteilija- ja toimistotarvikkeita, muistitauluja, valaisimia. Yllätyin siitä, miten paljon Granitissa oli mujimaisia piirteitä säilytysratkaisuista toilettilaukkuihin.

Putiikissa itselleni kävi vanhanaikaiset: olin niin pökerryksissä kaikista uusista kivoista tuotteista, etten loppujen lopuksi ostanut mitään. Parvekkeelle kaavaillut betoniruukut olisivat olleet tyrkyllä nenäni edessä, mutta mötiköiden kuskaaminen vaatii ihan oman reissunsa.

Ymmärrän hyvin, miksi Granit on aiheuttanut sellaisen hypen sisustajien keskuudessa kun on. Kuvat ovat pikaisia käynnykkäräpsyjä, mutta antanevat kuvan jälleen yhdestä ruotsalaisesta menestyskonseptista.

Porvoolaispihan pionit

Eilen meille tuli tavallista ihanampi perjantaipuska, sain porvoolaispihalta poimittuja pioneita.

Pioni taitaa olla tällä hetkellä the juttu, kaikista trendikkäin ja ihailluin kukka. Ehkä ihmettele. Herkät kukat ovat täydellisiä kaikessa epätäydellisyydessään: pienistä hassuista nupuista kuoriutuu näyttäviä romanttisia kukkia kippuraisten varsien päähän. Ja se tuoksu.

Kesä on herättänyt tässä kerrostaloihmisessä pienen omakotitaloasumisen kipinän. Tiedättehän romantisoinnin, miten mahtavaa olisi ottaa aurinkoa ja grillata omalla pihalla – ja tietenkin kasvattaa pioneita.

Yhtä nopeasti alan kuitenkin ajatella lumitöitä ja muita riesoja ja ennen kaikkea sijaintia. Kuinka paljon pidemmälle joutuisimmekaan muuttamaan. Kävelen tällä hetkellä töihin vartissa ja se on parantanut ruuhkabussissa köröttelyä vihaavan elämänlaatua huomattavasti.

Oli miten oli, asiat saavat kypsyä rauhassa ja nyt emme tietenkään ole muuttamassa yhtään mihinkään. Kukkakuumeen lievittämiseksi ehdotin vanhemmilleni pionien istuttamista mökille juhannusruusujen seuraksi. Betoniviidakko ja romanttinen puutarha muodostavat juuri sopivan voimakkaan kontrastin.

N°10 The Silk Blouse

Suhtaudun hyvin mutkattomasti tauluihin: mielestäni mitä vain voi kehystää ”taiteeksi”, kunhan se on tarpeeksi littanaa mahtumaan lasin ja pahvin väliin. Arvatkaa, mitä makuuhuoneen taulurykelmän kuvat ovat – Espritin kuvastosta repäistyjä sivuja.

Pidän kuvasti mainosten visuaalisesta ilmeestä sekä ajatuksesta. Mallisto esittelee klassikot, jotka jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä, kuten N°10 The Silk Blouse. Mustat ohuet kehykset ovat Clas Ohlsonilta.

Alempana näkyvä Feel beautiful -kuvapari taas ulkomaisen aikakauslehden mainos. Olen myös kehystänyt LP-levyn kansia, paperikasseja, lahjapaperiarkkeja, karkkipaperin ja mitä vielä. Mustavalkoinen ulkomaisen sanomalahden sivu olisi varmasti myös kaunis näky kehyksissä, Hermesin silkkihuiveista puhumattakaan.

Tuleeko teillä mieleen muita ideoita?

Kivoja löytöjä Tigerista

Jorma Tarjoushaukka vinkkaa: Tiger. Joko olette käyneet tanskalaisessa Tiimarin ja euronkaupan risteytyksessä? Muistan käyneeni Tigerissa aikoinaan Köpiksessä ja tykästynyt sen hauskaan konseptiin.

Älkää ymmärtäkö väärin, en voi sietää turhaa rojua enkä aio ostaa sitä kotiini kalliilla enkä halvalla. Mutta Tigeriin on mielestäni onnistuttu kokoamaan aika kivaa pikkukamaa kukkaroystävälliseen hintaan.

Olen löytänyt Tigerista mustavalkoisia kirjain- ja numeromukeja, jotka ovat ainakin toistaiseksi pysyneet moitteettomassa kunnossa astianpesukoneryöpytyksestä huolimatta. Lisäksi olen täydentänyt servettivarastojamme, hankkinut muistilehtiöitä sekä löytänyt erinomaisen hyvän ja salonkikelpoisen hiusharjan. Viimeisin löytöni on posliininen paperipussin näköinen ruukku. Investointi? Neljä euroa.

Suosittelen Tigeria myös lapsiperheen vanhemmille, joilla on sadat tyttären tarhakaverin tai pojan muskarikaverin synttärit viikossa, ja joille jokaisella täytyy viedä pieni tuliainen. Kaupassa on esimerkiksi suloisia vanhanaikaisia puupalapelejä pikkurahalla.

Bulevardin uuteen Granitiin en ole vielä uskaltautunut. Sieltä löytöjä vasta löytyneekin.

Bring me white flowers

Meillä mies käy autoilevana ruokakaupassa, Alkossa ja pyynnöstäni joskus myös kukkakaupassa hakemassa perjantaipuskan. Kukkakaupasta hän soittaa puhelun ja meillä alkaa hyvin epäselvä keskustelu. Viimeksi yritin kysyä pionien tai muiden muodokkaiden kukkien perään, mutta mies näki kaupassa vain, no, kukkia, joita mitkään adjektiivit eivät erottaneet toisistaan. Värit hän sentään tunnistaa, joten usein ohjeistus typistyy tähän: no, osta jotain valkoisia. Ehkä tulostan ja pakkoliimaan tuon viimeisen kuvan hänelle lompakkoon.

Onneksi kukat ovat aina ihania ja värillä pääsee pitkälle. Toki muutkin kuin valkoiset kukat ovat mielettömän kauniita, herkät roosat, poltetut oranssit ja muut, mutta valkoinen on suosikki ja varma valinta.

En ole ollut lakkiaisissa moneen vuoteen. Olitteko te lauantaina? Vieläkö on tapana, että joka ikinen vieras vie tismalleen samanlaisen tummanpunaisen ruusun kultaisella kikkaranarulla koristeltuna? Itse veisin, näin 2010-luvulla, kevään nuorelle sankarille mielelläni vaikka valkoisen liljan rennosti paperinarulla sidottuna.

Meillä on muuten hyvä maljakkotilanne kukille, mutta ainakin yhtä yritän metsästää kirpparilta: antiikkista hopean- ja/tai kullanväristä pikaria, vähän kuten tämä. Lainattujen kuvien lähteet täältä.

PS. Parvekekukista meillä ei ole vieläkään tietoa, mutta tärkeintä nyt on lämpö ja auringonpaiste. Nautitaan!

Lexington-haaveita Tammisaaressa

Terveisiä Tammisaaresta! Idyllinen, meren välittömässä läheisyydessä sijaitseva vanha kaupunki nousi suoraan suosikikseni ohi Porvoon. Vanha kaupunki oli suhteessa melko iso ja niin rauhallinen, että lyhtypylväiden reunustamia mukulakivikujia kävellessä voi olla varma ajan pysähtyneen. Ainoa ääni kuului tuulessa lepattavista syreeneistä ja kissan naukunasta. Paikka oli kuin suoraan ruotsalaisesta lastensadusta. Odotin vain, koska Vaahteranmäen Eemeli juoksee aidan takaa ja rikkoo hiljaisuuden.

Piipahdin kolmessa sisustusputiikissa torin laidalla, mutta uskon, että Tammisaari olisi tarjonnut niitä enemmänkin. Suosikikseni nousi Popana. Yhdessä putiikissa meinasin sortua sataan Lexingtonin merihenkiseen keittiöpyyhkeeseen kunnes muistin, että todellisuuteni on helsinkiläisellä kerrostaloalueella eikä tammisaarelaisessa merenrantahuvilassa. Tällä kertaa tuliaisiksi riitti pieni kappa paikallista perunaa.

Suosittelen ainakin nauttimaan kahvit ja taivaallisia piirakoita Cafe Gamla Stanin omenapuiden alla. Me olimme päiväretkellä, mutta yöpymistapauksessa buukkaisin ehdottomasti huoneen Alapiha-majatalosta.

Olen jäänyt koukkuun kotimaan retkiin. Tammisaaren lisäksi olemme vierailleet Hangossa, Porvoossa, Fiskarsissa ja Billnäsissä, ja listalla on Sipoon Gumbostrand Konst & Form. Osaatteko suositella muita kohteita kohtuullisen matkan päässä Helsingistä: suloisia alueita, vierailemisen arvoisia sisustusputiikkeja, paikallisia ulkoilmaravintoloita tai merenrantapoukamia?