Ratkaisu pikkusälän säilyttämiseen

Pähkäilin aikoinaan pitkään eteisen säilytysratkaisujen ja ympäriinsä pyörivän pikkusälän kanssa. Hylkäsin Uten.Silon ja sen jälkeen säilytysjärjestelmän virkaa hoiti kori eteisen pöydällä. Avonainen kasa rompetta ei kuitenkaan ollut se esteettisin vaihtoehto. Toisaalta en myöskään jaksa sählätä normaalien rasioiden kanssa.

Nyt luulen, että olen löytänyt toimivan ratkaisun: Ikean Rissla-arkistolaatikot, joiden kansi aukeaa helposti ja napsahtaa magneetilla kiinni. Isompi on keittiön ikkunalaudalla laskuja ja papereita varten ja pienempi eteisen pöydällä avaimia ja pikkusälää varten. Rakastan tikattuja yksityiskohtia, niin tässäkin tapauksessa.

Taas yksi piste ruotsalaisille. Uuteen kuvastoon olin kyllä aika pettynyt. Kuvittelenko vain, vai tuntuuko muistakin, että kuvasto on kaiken kaikkiaan saanut tänä vuonna vähemmän hehkutusta ja huomiota? Ikean uusi paperikauppa täytyy toki jossain vaiheessa tsekata.

Chanel ja Balmain lipaston päällä

Merkkilistahaasteesta on luonteva siirtyä purnukoihin. Kuten listasta näkyi, käytän paljon edullista ja keskihintaista kosmetiikkaa. En pihiyttäni, mutta olen vain sattunut löytämään iholleni parhaiten sopivia luottotuotteita esimerkiksi Lumenelta. En usko, että olisin yhtään sen kauniimpi jos käyttäisin satasen seerumia, mutta ymmärrän mainiosti heitäkin, joille selektiivinen kosmetiikka on se juttu (minulla ylimääräinen satanen menisi design-tuolikassaan tai asusteisiin).

Vaikka toivoisin, että myös arkipurnukat olisivat kauniita, tämän toiveen kanssa olen luovuttanut jo ajat sitten. Sitä varten on onneksi keksitty peilikaapin ovet.

Ihan ilman luksusta en kuitenkaan nautiskeluun taipuvaisena esteetikkonaisena voi elää. Jo pari parempaa purnukkaa tekee laittautuessa erityisen fiiliksen. Näissä tapauksissa tuotteen ominaisuudet ovat vain osa ostopäätöstä. Brändin mielikuvan ja pakkaussuunnittelun täytyy myös olla just eikä melkein.

Tällä hetkellä tällaisia tuotteita ovat Chanel Coco Madamoiselle Fresh Moisture Mist -tuoksu sekä Balmain Silk Perfume -hiussuihke. Kumpaakaan en ole kätkenyt peilikaappiin vaan molemmat saavat olla paraatipaikalla lipaston päällä. Yhdistettynä marmoriin tuotteissa on mielestäni jotain erityisen kaunista.

Haaste: merkkilista

Sain neljältä bloggaajalta saman haasteen luotella omat suosikkimerkit eri kategorioissa. Haasteella muistivat Pihkala, Plateful of Love, Iisa’s ja Inspired by love – kiitos kaikille!

Pidän listoista, joten tämä oli hauska toteuttaa ja mukaan pääsikin aika kirjo kaikkea Tiffanysta Rainbow’hun. Joissain asioissa olen todella merkkiuskollinen, jossain asioissa en ollenkaan. Joihinkin asioihin panostan, jostain asioista ei tulisi mieleenkään maksaa paljoa tai luottotuote on löytynyt edullisesti kategoriasta, vaikka on kokeillut kalliimpiakin. Taas esimerkiksi kengissä mielestäni kalliimpi hinta maksaa itsensä takaisin.

kengät: Ugg- ja Sorel-talvikengät, Hunter-kumpparit, Havaianas-flipflopit, Geox-nahkakengät

tennarit: Converse, juoksemiseen Nike

farkut: Levi’s Curve ID

t-paita: perus t-paidoissa H&M, Zara, Lindex

alusvaatteet: yläosissa Wonderbra, alaosissa H&M, Lindex ja muut ketjut

laukku: nyt käytössä Dooney & Bourke, Tiger of Sweden, Ril’s

lompakko: musta nahkainen no brand, kukkarona Michael Kors

aurinkolasit: Marc by Marc Jacobs (myös silmälaseissa), Coach, seuraavaksi Ray-Ban Aviator

kello: Michael Kors, Fossil

korut: Tiffany & Co., Marc by Marc Jacobs, Efva Attling

TV: toiveissa Samsung

kännykkä: iPhone

MP3: iPod (ei kylläkään käytössä)

tietokone: MacBook

meikit: Lily Lolo, MAC, Lumene, Rimmel

kasvovoide: Lumene, La Roche-Posay, Avene

deodorantti: Nivea

hammastahna: Rainbow

shampoo/hoitoaine: vaihtelee, ei yhtä suosikkia, esimerkiksi Redken

saippua: täytän pumppupulloja milloin milläkin, tuoksuton tai raikas tuoksu

tuoksu: Chanel Coco Madamoiselle Fresh Moisture Mist, huonetuoksuna Diptyque Figuier

mineraalivesi: mikä vaan, kotona tehdään Sodastreamilla

viini: riippuu täysin tilanteesta, pidän kaikista: kuohuvasta, valkkarista, roseesta ja punkusta

drinkki: taas ihan fiiliksestä kiinni, melonimojito Thaikuissa on ehkä paras maistamani drinkki

leipä: vähän nahistunut jälkiuuniruikkari tai mikä vaan tuore vastapaistettu

ruoka: olen maailman monipuolisin herkuttelija ja rakastan kaikkea ruokaa kun se on tehty hyvin

jäätelö: Ben & Jerry’s, Pappagallo, italialaiset, seuraavaksi kokeiltava 3 Kaverin jäätelöä

karkit: en pidä erityisesti, jos tulee himo niin sekalaispussi

sänky: Ikea

lakanat: yksiväriset pellavalakanat, H&M Home tai J.F. by Finlayson

kampaaja: nykyään vaihtelee

päivälehti: Hesari

lehti: kotimaisista Divaani, Glorian koti, Glorian ruoka&viini, Olivia, Trendi

Siinäpä ne. Pohdin yleisestikin paljon brändejä ja sitä, milloin hinta takaa laadun ja milloin vain mielikuvan – ja millaisen mielikuvan. Millaisia brändejä nykyään syntyy, mitkä brändit kuihtuvat ja miten brändiä päivitetään onnistuneesti vuosikymmenten saatossa. Olin aiheesta erityisen kiinnostunut jo opiskellessa ja seuraan näitä juttuja paitsi omasta mielenkiinnosta myös työni takia.

Minulle on sama, minkä merkkisen valkoisen t-paidan vedän päälleni arkiaamuna, kunhan vaate istuu, on siisti ja materiaaliltaan hyvä – käyttövaate kuluu joka tapauksessa oli hinta kympin tai viisi. Sen sijaan en ikinä pääsisi ulos lähtiessä pääsisi samaan tunnelmaan suihkuttamalla markettituoksua kuin Chanelia. Näissä tapauksissa ostan laadun lisäksi mielikuvan, pakkauksen, elämyksen ja erityisen fiiliksen, enkä kiellä sitä ollenkaan. Joskus taas nimenomaan brändittömyys on se juttu. Ulkomaisen pikkukylän torilta ostettu kesäkassi on hurmaava juuri siksi, ettei sitä arvoteta merkin, vaan muistojen ja harvinaisuuden perusteella.

Kollaasit löytyvät täältä.

Ruskea, sä oot ihan okei

Olen huomannut, että ruskea ei tällä hetkellä nauti minkäänlaista suosiota. Neutraaleista väreistä harmaa on trendikäs ja hiekka on trendikäs, mutta ruskea, sitä ei löydy sisustuslehdistä edes suurennuslasilla.

Huonoimmillaan ruskea on minunkin mielestäni 70-luvusta muistuttava tunkkainen väri. Edellisessä kodissa meillä oli niin paljon ruskeaa, että muuton jälkeen en halunnut hetkeen nähdä vilaustakaan väristä.

Uuden kodin ja raikastuskauden jälkeen olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kaivata ruskeaa takaisin elämääni, en paljoa, mutta vähän. Parhaimmillaan ruskea on mielestäni klassisen kaunis väri, joka tuo moderniin kotiin ja mustavalkoisuuteen lämpöä, kontrastia, arvokkuutta, maskuliinisuutta ja kodikasta kirjastotunnelmaa.

David Ehrenstråhlen Guide to Paris -julisteen ja Amos Andersonin taidemuseon julisteen kehystin ruskeilla kehyksillä, enkä voisi olla tyytyväisempi. Myös mustissa kehyksissä on jotain ruskeaa, arvatkaa mitä. Isäni kouluaikaiset nahkaiset vihon irtokannet. Sanoinhan, että kehystän ennakkoluulottomasti mitä vain. Hetki sitten kaivoin säilöstä ruskean puuarkun, ja lisäksi haaveilen Balmuirin konjakinruskeista nahkatuotteista.

Kahvia Dean & DeLuca -mukista

Lauantaiaamun aiheena on suosikkilitkuni kahvi. Meillä valmistetaan sumppia viidellä eri tapaa.

Aamuisin keitän ämpärillisen Presidentti Tumma Paahto -suodatinkahvia valkoisella Kenwood kMix -kahvinkeittimellä. Joskus dinnerin jälkeen maistuu espressot roomalaiselta torilta (hyvin tärkeä yksityiskohta) ostetusta mutteripannusta. Erinomaiset viikonloppukaffet tulee myös Aeropress-vekottimella (ei kuvassa). Lisäksi kehtaan myöntää ääneen, että välillä mieleni tekee pikakahvia.

Tuorein tapaus on Paulig Cupsolo -kahvikone, jonka voitin heidän massiivisessa Facebook-kilpailussaan – taisivat jakaa satakunta laitetta ja tuomaristossa istui muuan hurmaava Char. Täytyy myöntää, että ainakin espressokapselit käynnistävät aamun erinomaisen hyvin.

Hommassa ei kuitenkaan ole oleellista pelkkä laite ja kahvi, vaan myös muki. Ehdin tehdä lähes viisi vuotta töitä suuren katumuksen kanssa: Miksi oi miksi en tuonut Dean & DeLuca -mukia New Yorkin matkalta 2008!

Kunnes yksi ihana, joka tiesi tämän elämäni virheen ja joka ymmärtää näitä juttuja, toi sellaisen tänä kesänä tuliaisena. Kiitos vielä! Miten onnellinen kahvinhörppijä olenkaan ollut siitä lähtien.

Kellot ranteessa ja pöydällä

En ole koskaan omistanut tai haaveillut seinäkellosta. Ehkä ne muistuttavat liikaa julkitiloista, kuten koulusta.

Rannekelloihminen sen sijaan olen ollut aina, enkä koskaan lähde ovesta tyhjin rantein. Vuosien varrelle vaaleansinen Baby G on vain vaihtunut Michael Korsiin. Joskus lainaan kelloa mieheni vaatekaapista, mikä kertoo maskuliinisesta kellomaustani. Käytämme molemmat myös Fossil-rannekelloja.

Koska kello on tärkein asusteeni, haluan, että kaapissani on muutama erilainen. Siksi voi maksaa maltaita yhdestä kellosta, mutten myöskään huoli halpista. Satasesta kolmeen saa jo mielestäni hyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi Fossilin kellot ovat osoittautuneet hinta-laatusuhteeltaan erinomaisiksi. Edellistä merkin rannekelloa käytin 10 vuotta, kunnes myin sen pois maun muututtua – se oli priimakunnossa edelleen.

Nyt olen ihastunut simppeleihin neliskanttisiin pöytäkelloihin, joissa materiaalina on klassisesti nahka tai metalli ja kellotaulussa roomalaiset numerot. Ensimmäisen kuvan kello taitaa olla Cartierin, joten tätä haaveitta ei ihan heti toteutetakaan. Näen sieluni silmin tuollaisen kellon herättämässä italialaisen herrasmiehen ennen kuin hän pukeutuu räätälöityyn pukuunsa, nauttii espresson ja hyppää Vespan selkään.

Ensimmäinen kuva on lainattu täältä ja toinen täältä.

By Malene Birger

Esteetikkona huokailen tämän tästä kauniiden asioiden perään, mutta joskus syke nousee ihan kunnolla. Niin on tapahtunut By Malene Birgerin, ja erityisesti merkin uuden malliston ja mustavalkoisen kuosin myötä.

Rakastan paitsi By Malenen Birgerin tuotteita myös visuaalista ilmettä – logoa, putiikkeja, paperikasseja – ja saan kaikesta valtavasti inspiraatiota sekä vaatekaappiin että kotiin. Malene itse on taidokas nainen sisustamaan ja monet varmaan muistavat ainakin hänen mielettömät taideseinänsä.

Omistan merkiltä Urban A -liikkeestä ostetun tuoksukynttilän. Samassa liikkeessä olen huokaillen hipelöinyt Life and Work – Malene Birger’s Life in Pictures -kirjaa, joka eittämättä kuuluisi meidän sohvapöydälle.

Nyt olen vakuuttunut, ettei elämäni voi jatkua onnellisena, ellen saa palasta uudesta mustavalkoisesta kuosista. Haaveilen pikkulaukusta tai pussukasta, enkä todellakaan sulkisi sitä kaappiin vaan jättäisin tarkoituksella esille lipaston päälle tuomaan jatkuvaa iloa myös kotiin.

Kollaasi löytyy täältä, loput kuvat on lainattu By Malene Birgerin Pinterest- ja Facebook-sivuilta.

Yksivuotias kiittää

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun aloitin homevialaura-blogin. Pähkäilin aloittamista naurettavan pitkään, mutta olen onnellinen, että pääsin yli typeristä ennakkoajatuksista. Itsensä ilmaiseminen visuaalisesti ja verbaalisesti bloggaamisen kautta on antanut jo vuodessa tosi paljon.

Suuri kiitos lukijoille ja kanssabloggaajille, jotka olette löytäneet lukemaan ja jättäneet ilahduttavia ja kannustavia kommentteja. Ne tekevät joka kerta onnelliseksi.

Olen myös saanut kunnian päästä monen blogin suosikki- ja lukulistalle. Sitä kautta blogiini on löytänyt uusia lukijoita, erityisesti viime aikoina. Moro ja kovasti tervetuloa!

Kiitollisuus on nyt päällimmäisenä tunteena muutenkin. Meille kuuluu hyvää, olemme kuulleet monia positiivisia uutisia ja lomaan on enää pari vaivaista kalenteriaukeamaa. Olen saanut tavata uusia ihania ihmisiä, muun muassa yhden kahvimukikuriirin ja yhden toisen sisustuskoiran omistavan hengenheimolaisen.

Tiedoksi muuten: teknisistä ongelmista ja WordPressin rajoituksista johtuen blogiini ei saada asennettua Indiedays Inspiration -bannereita. Olen edelleen yhteisössä mukana, sivuni löytyy täältä, mutta vain eri tavalla. Yhteisöön kuuluminen ei siis ole mielikuvitukseni tuotos, jos joku ehti epäillä.

Haluan myös sydämeni pohjasta onnitella bloggajasiskoja, jotka ovat viime aikoina ottaneet askeleita eteenpäin ja toteuttaneet unelmiaan.

Gallery wall

Tänä kesänä koti ei ole ollut huomion keskipisteenä, mutta yhtä prokkista olen kypsytellyt.

Jos tällä nipolla järjestelyfriikillä voi sanoa olevan yksi boheemi puoli, se taitaa olla taulut. Olen aina pitänyt lattialla olevista, seinään rennosti nojaavista kehyksistä ja sekalaisista taulurykelmistä. Ne tuovat palan pariisilaista ullakkohuoneistoa muuten hillittyyn skandinaaviseen kotiin.

Prokkis, josta puhun, on siis tauluseinä.

Kaavailen taulukollaasia olohuoneeseen seinälle, jossa on tällä hetkellä televisio ja kaksi taulua. Tilan näkee täältä. Haluaisin täyttää seinän en vaan mustavalkoisella graafisuudella vaan myös klassisemmilla jutuilla, kartoilla, vintagemuodilla, kenties peilillä, valokuvilla, jopa jollain itse tuherretulla.

Ainoa pelkoni on, tuleeko tilasta liian vallaton ja tunkkainen, kun valkoisen seinäpinta-alan peittää. Jatkan kypsyttelyä, mutta sen lupaan, että jotain uutta pistän miehen poraamaan syksyn aikana.

Lainattujen kuvien lähteet ja lisää tauluseinäfiilistelyä täällä.

Vaihtoehtoista sisältöä

Maanantaimorjens! Jos joku muukin on alkanut saada tarpeekseen Asuntomessukuvista ja Flow-päivityksistä, tarjoan vaihtoehtoisena sisältönä Instagram-kuviani. Kukkapuskia, käsialatuherruksia, tuolihaaveita ja palasia vaatekaapista.

Haaste: oman kodin väripaletti

Väripalettihaaste on kiertänyt sisustusblogeissa sen minkä on ehtinyt. Teen sen perässä suloisen Plateful of love -blogin Maijun haasteesta – kiitos!

Oman värikartan voi helposti toteuttaa Chip it! -ohjelmalla. Koska tuntumani on, että haasteen on toteuttanut puoli valtakuntaa, en jaa sitä eteenpäin, mutta toivon kaikkia halukkaita ottamaan kopin.

Meidän värittömissä väripaleteissa on tietysti neutraaleja värejä, kylmiä sekä lämpimiä. Valkoista, mustaa, harmaata, hiekkaa, beigeä, ruskeaa. Sävyjä kuten Extra White, Tricorn Black, Classic French Gray ja Van Dyke Brown. Olisipa muuten ihan huippuduuni keksiä maaleille tai kynsilakoille sävyjen nimiä.

Kaikkia värejä ohjelma ei moitteitta tunnista, mutta annan tämän leikkikalulle anteeksi. Tärkeä havainto on, että Sisustuskoira sopii virallisesti väripalettiin.

Unelmakeittiö juuri nyt

Kerroin viimeksi, että meillä on edellisten asukkaiden remppaama keittiö, joka sopii makuumme ja kotiimme oikein mainiosti, mutta joka ei kuitenkaan ole se aivan unelmien köökki.

Emme todellakaan ole remontoimassa nykyistä keittiötä, mutta koska harrastan ajatusleikkejä ja haluan valmistautua hyvin Olette voittaneet keittiöremontin, teillä on 10 sekuntia aikaa kertoa toiveenne -puheluihin, on tällekin asialle hyvä suoda ajatuksia. Alla yhteenveto kuvitteellisista valinnoistani.

Keittiönovet: Pitkän harkinnan jälkeen valitsisin mattaovet. Pidän kyllä korkeakiiltoisuudesta edelleenkin muiden keittiöissä ja meillä olohuoneen säilytyskalusteissa, mutta pitkän kiiltävän kauden jälkeen matta tuntuu taas raikkaammalta ja ajattomammalta. Väri on itsestään selvästi valkoinen.

Vetimet: Ei vetimiä, valitsisin mahdollisimman suoralinjaiset vetimettömät ovet.

Taso: Tasoksi haluaisin ohuen valkoisen Corian- tai Durat-tason.

Välitila: Joko valkoinen lasi (oikeasti valkoinen, ei vihertävä) tai ihan vain valkoista maalia tai laastia.

Kodinkoneet: Kodinkoneisiin valitsisin kromia. Jääkaapin oven tulisi olla viivasuora, ai aaltoileva.

Säilytys: Niin kodikkaita kun avohyllyt usein ovatkin, haluaisin astiat ja ruoat ovien taakse piiloon.

Viimeistely: Jotta valkoisesta keittiöstä ei tulisi liian kliininen, toisin muutamilla elementeillä kodikkuutta, bistromaisuutta ja eteläeurooppalaisia viboja, jopa hieman industrial-henkeä. Rakastan kromisia tarjoiluvaunuja ja niissä puisia viinilaatikoita, viinipulloja ja keittokirjoja. Tasoille Tikaun koreja, puisia leikkuulautoja ja Alessin kromisia keittiövempeleitä, seinälle kenties pätkä liitutaulua.

Yksikään kuva ei kerro koko totuutta, mutta antanee kuvan fiiliksistä. Hyvin simppeliä ja kokovalkoista luomaan kaunis pohja harkituille yksityiskohdille. Kalusteet hankkisin esimerkiksi keskihintaisesta Kvikistä tai ihan Ikeasta – olen kuullut heidän keittiöistään paljon hyvää. Silloin voisin hyvällä omallatunnolla panostaa arvokkaampaan tasoon. Kuvat lainattu täältä.

Avokeittiön sisustus

Muiden huone-esittelyjen jatkeeksi on korkea aika kurkistaa köökkiin.

Tarina ja kattopalkit kertovat, että asunnossa oli ennen ahdas erilliskeittiö. Onneksi meitä edeltävät asukkaat tekivät likaisen työn puolestamme ja remontoivat tilasta avokeittiön. Ehkä tärkein kriteeri pientä kolmiota etsiessämme olikin avara avokeittiö-olohuoneyhdistelmä.

Kiitän edellisiä asukkaita myös keittiövalinnoista. Domuksen valkoiset mattaovet, kromiset vetimet, tammen värinen laminaattitaso ja harmaat välitilan laatat sopivat meille mainiosti.

Olisinko valinnut tismalleen samat? En. Unelmoinko nipoina päivinä keittiörempasta? Kyllä. Ilme on kuitenkin oikein ok, ja olisihan se ollut täysin turhamaista ja järjetöntä remontoida näin siisti keittiö vuodelta 2008.

Täällä on kitattu kahvia, pyöritelty sushia, haudutettu patoja, availtu viinipulloja, kestitty vieraita ja juostu jääkaapilla kohta kahden vuoden ajan – aika totisesti rientää. Ruokailuryhmästä voi lukea täältä.