Balmuir-showroomin avajaiset Lauttasaaressa

Onpa kiva, ettei enää ”tarvitse” lähteä Pariisiin messuille nähdäkseen Balmuirin valikoiman koko komeudessaan. Nyt sen voi nähdä kotoisasti Helsingin Lauttasaaren uudella showroomilla. Onnea ja tervetuloa kaupunkiin!

Avaijaisissa oli käytetty erityisen kivasti hyödyksi coolereita: niissä oli tarjolla pienet pienet skumppa- ja virvokepullot ja ne toimivat myös ruukkuina orkideoille ja puksipuulle. Kensington-lyhdyt taas sopivat paitsi kynttilöiden polttamiseen myös kukkakimppujen maljakoiksi. Hyvä idea kevään valmistujaisiin ja muihin juhliin. Peilistä pilkistää seuralainen Inspired by love.

Tekstiiliuutuuksien ohella kiinnostavin uusi aluevalloitus on Balmuirin lasit ja kristallit kynttilänjaloista kannellisiin tarjoilukulhoihin. Kristallilasit ja kaikki baarikärryihin liittyvä, joita me nykynuoriso pidimme mummona vielä hetki sitten, onkin nyt trendikkäintä, mitä kuvitella saattaa. Ja silti vahvasti ja viehättävästi kiinni arvokkaissa perinteissä.

Lasien ja kristallien hankkimista täytyy käsittääkseni jaksaa vielä odottaa, mutta makupaloja näkee showroomilla jo nyt. Omaksi suosikikseni nousi upeasti muotoiltu viinilasi.

Ja ystäväiset, Balmuirin puolesta myös te olette lämpimästi tervetulleita tutustumaan uuteen showroomiin ja tekemään löytöjä mallistosta keskiviikosta perjantaihin 8.-10.4. klo 8-19 osoitteeseen Itälahdenkatu 18 A, Lauttasaari. Avajaisissa poistetaan myös mallikappaleita. Maksuvälineenä käyvät käteinen ja pankkikortti.

Balmuirin matkassa osa 3: Maison & Objet kokonaisuudessaan

Balmuirin matkassa -juttusarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa kerron, mitä tuntemuksia Maison & Objet yleisesti herätti – ja herättihän se. Olin henkisesti valmistautunut, että kyseessä on isot ja vaikutusvaltaiset sisustusmessut, mutta silti tapahtuma teki odotettua suuremman vaikutuksen. Niin suuren, että tammikuusta 2015 tuli jonkinlainen vedenjakaja. Tästä lähtien ajattelen ajanlaskuani sisustajana ennen ja jälkeen Maison & Objetin.

Pariisilaismessut pidetään kaksi kertaa vuodessa, tammikuussa ja syyskuussa, Nord Villepinte -messukeskuksessa lähellä Charles de Gaulle -lentokenttää. Maison & Objet on Milanon huonekalumessujen ohella Euroopan merkittävimpiä sisustustapahtumia, ja kävijäluvut nousevat kymmeniintuhansiin. Messukeskuksessa itseään voi ruokkia esimerkiksi Laduréen herkuilla.

Se, että yritysten on vaikea saada messuilta osasto, todella näkyy käytännössä. Jokaiseen messuosastoon oli panostettu, kaikilla oli kauniit esillepanot ja viimeistelty brändi-identiteetti. Osastoilla ei näkynyt merkitöntä Aasia-krääsää, eikä Habitaren tapaan Jyskin Eames-kopioita.

Pitkän linjan messukävijän mukaan Maison & Objetissa näkyy tällä hetkellä heikko taloudellinen tilanne, mutta ensikertalaisen on vaikea ymmärtää, mitä tekemistä laskusuhdanteella ja yli tuhannen neliömetrin hulppeilla messuosastoilla on keskenään.

Ylenpalttisimmat messuosastot olivat kuin kuninkaallisia asuntoja kristallikruunuineen, täytettyine leijonineen, paksuine silkkiverhoineen ja lukuisine huoneineen. Oli harpunsoittajaa ja kukkasista tehtyjä jättipupuja. Kuvat eivät missään määrin tee meiningille oikeutta. Seisoipa luksusosastojen edessä portsareitakin, Fendi Casan nyt ainakin.

Vaikka hulppeudella ei ole mitään tekemistä oman sisustamisen kanssa, koin sen kaikista kiinnostavimpina. Mitä överimpi, sitä parempi. Peruskamaa näkee kotonakin, mutta Pariisissa halusin käyttää ainutlaatuisen mahdollisuuden huimien toteutusten ällistelyyn.

Kahdeksaan halliin mahtui kaikkea maan ja taivaan väliltä, tietysti myös pienen pieniä osastoja. Ranskalaismessuilla kun oltiin, tyylillisesti pääroolia näytteli perinteinen klassisuus, sivuroolia skandinaaveille tuttu moderni keveys.

Oli inspiroivaa pitkästä aikaa ruokkia nimenomaan oman modernin klassisen sisustustyylin klassista puolta. Kova graafisuus alkoi tuntua vieraalta ja kierrellessä muistin, miten paljon pidänkään Pariisi kohtaa Manhattanin -tyylisestä klassisuudesta.

Erityisesti yhdestä asiasta messut avasivat silmät: nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan blogikodilla. En ole ennen ajattelut, että kotimme ovat samasta puusta veistettyjä, mutta maailman mittakaavassa, ovathan ne. Messujen valikoima konkretisoi sen, miten paljon markkinoilla on yksilöllisiä sisustustuotteita ja silti me pyörittelemme samoja Hayn sohvapöytiä ja IKEAn raitamattoja – minä mukaan lukien.

Messuilla iski siis identiteettikriisi. Tarve tehdä kodista jatkossa vielä persoonallisempi ja kerroksellisempi. Metsästää joukkoon aarteita, joita kellään muulla ei ole. Löytää entistä vahvemmin oma, erottuva tyyli.

Ilokseni törmäsin messuilla tuttuun ystävään, Iittalaan. Iittalalla oli kauniin raikas osasto heti kolmannen cook+design -hallin sisääntulossa. Harmikseni en mitenkään ehtinyt perimmäiseen kahdeksanteen now! design à vivre -halliin, jossa Suomea edustivat Johanna Gullichsen, Woodnotes ja Secto Design. Maison & Objet -kävijän onkin siinä mielessä alistuttava kohtaloonsa, että kaikkea ei vain mitenkään ehdi kerralla nähdä.

Kysyttekö seuraavaksi, mikä on messujen mukaan seuraava sisustustrendi? Jos joku pystyy antamaan valtavasta kokonaisuudesta yhteenvedon, kyse on jo yliluonnollisista kyvyistä. Toki voisin itsekin viisastella, että ”messuilla näkyi pastelleja ja metalleja”, mutta se ei ole trendiennustus, vaan jo olemassa olevan toteamus, ja vain murto-osa totuutta. Voisin yhtä lailla sanoa, että jos messuihin on uskominen, nyt tulee siirtomaatyyli.

Valtava kiitos vielä Balmuirille, että sain nähdä heidän matkassaan jokaisen sisustajan unelman, Maison & Objetin, ja iso kiitos teille, kun olette tykänneet lukea messukertomuksia. Juttusarjan ensimmäinen ja toinen osa on luettavissa erillisinä blogipostauksina.

Balmuirin matkassa osa 2: Maison & Objet

Balmuirin matkassa -juttusarjan ensimmäisessä osassa raportoin, millaista on suomalaisbrändin maailmanvalloitus Pariisin Who’s Next ja Premiere Classe -muotimessuilla. Nyt jatketaan Balmuirin matkassa Maison & Objet -sisustusmessuille.

Pariisin Maison & Objet on Euroopan merkittävimpiä ammattilaisten sisustustapahtumia Milanon huonekalumessujen ohella. Maison & Objetissa yritykset lanseeraavat uutuuksiaan sekä esittelevät ja myyvät mallistojaan kahdeksassa valtavassa hallissa.

Balmuirilla oli tällä kertaa esiteltävänään lukuisia sisustusuutuuksia, kuten huonetuoksuja, kroko- ja strutsinnahkakuvioituja tuotteita, uusi lakanamallisto sekä merihenkisiä Jersey-juuttilyhtyjä. Vasta messuosastolla näkee, kuinka laaja Balmuirin koko ajan kasvava tuotevalikoima on.

Balmuirin myyjät valmistautuvat messuille soittelemalla asiakkaille ympäri maailman ja sopimalla tapaamisia paikan päälle. Kaikki maat eivät käy lainkaan messuilla, heidän kanssaan kaupat on hoidettava toisaalla. Lisäksi messuosastolle pelmahtaa tietysti uusia potentiaalisia asiakkaita. Balmuirin omistajien Heidi ja Juha Jaaran pääasiallinen tavoite on tehdä franchising- ja shop in shop -sopimuksia isojen jälleenmyyjien kanssa. Asiakastyytyväisyydestä ja hyvästä vireestä kertoo, että esimerkiksi turkkilainen luksustavaratalo tuplasi tällä kertaa tilauksensa. Kuvassa hymyilevät lontoolaisasiakkaat Juhan vasemmalla puolella.

Moni kysyy Heidiltä, miten hän jaksaa raskaita messurupeamia, joita voi olla useampi peräkkäin, mutta juuri se, kansainvälinen ilmapiiri ja ihmisten tapaaminen, on hänelle yrittäjyyden suola. Balmuirin tuotteita on myyty jo yli 70 maahaan, jokaiselle mantereelle. Viennin osuu on yli 80 %. Merkittävin vientimaa on jo pitkään ollut Japani, muut merkittävimmät vientikohteet ovat Venäjä, Sveitsi, Lontoo ja Norja.

Pohjoismaista Norja on hurahtanut erityisesti Balmuirin harmaa- ja ruskeasävyisiin tuotteisiin. Tanskaan myydään niin ikään harmaata ja osa henkilökunnasta jatkoikin vielä messukiertuettaan Pariisista Kööpenhaminan muotimessuille, Copenhagen International Fashion Fairiin (CIFF).

Ruotsi on Balmuirille vähemmän merkittävä vientimaa, sillä naapurimaan markkina on Heidin mukaan täynnä. Ruotsalaisilla on tapa kopioida toinen toisiaan ja omaksua merkit sekä trendit laumana. Siksi tuntemattomamman brändin ei ole helppo saada jalansijaa. Kuitenkin mahdollisuudet ovat siihenkin – onhan Ruotsin ELLEkin ihastellut tuotteita sivuillaan.

Messuilla käy yritysasiakkaiden lisäksi merkittäviä yksityisasiakkaita, jotka sisustavat niin jahteja, hotelleja kuin ravintoloita. Yksityisasiakkaista mainittakoon vaatimattomasti Qatarin kuningashuone. Öljyllä vaurastunut Qatar on yksi maailman rikkaimmista valtioista, joten varaa olisi vaikka kullata koko huone, mutta hallitsijan valinta on laskea iltaisin lampaita suomalaisyrityksen tekstiileissä. Balmuirilla suunniteltiin kuningashuoneen makuuhuoneet: jokainen omalla värityksellä lakanoita, torkkupeittoja, pyyhkeitä ja kylpytakkeja myöten.

Myös Monacon ruhtinasperhe kuuluu Balmuirin uskollisiin asiakkaisiin ja tälläkin kertaa he kävivät tilaamassa uutuuksia mallistosta. Tilauksen on tehnyt myös Ruotsin hovi. Ajatelkaa: siellä se Carl Gustaf linnassaan ratkoo ristikoita Balmuirin nahkaisilla toimistotarvikkeilla. Luulisi muidenkin ruotsalaisten kohta seuraavan kuninkaallisten perässä.

Näillekään ammattilaismessuille ei mennä, näille päästään, ja pääseminen vaatii pitkäjänteistä suhdetoimintaa ja verkostoitumista. Jaarat ovat hyvissä väleissä messuorganisaation kanssa ja raportoivat aina avainhenkilöille, miten heidän myyntinsä kehittyi. Jos messuilla mielii pysyä, osaston on myös näytettävä hyvältä joka kerta.

Ensimmäisellä kerralla Balmuirilla oli Maison & Objet -messuilla 36 m² osasto. Nyt osaston koko on jo 130 m², vaikka valikoima riittäisi kahta suurempaankin.

Heidin seuraava tavoite ja haave on saada samasta neljännestä Interior decoration -messuhallista 400 m² osasto – ykköspaikalta tietenkin. Silloin osastolla olisi tilaa eri huonejaoille: lakanat esiteltäisiin makuuhuonemaisessa osassa, pyyhkeet kylpyhuonemaisessa ja niin edelleen. Jos ykköspaikka avautuu, silloin Jaarat panostavat ja kunnolla. Jo 130 m² osasto on lähes kuusinumeroinen kustannus, mahdollisesta neljästäsadasta neliöstä puhumattakaan. Mutta tässä bisneksessä se ei pelaa, joka pelkää.

Ammattilaisten harjaantuneet silmät erottavat messuissa vuosittaisia tasovaihteluja ja Heidi huomauttaa taloudellisen tilanteen näkyvän Maison & Objetissakin. Mutta messuista ei auta mukista. Jos kerran luovutat vaivalla saadun osastopaikkasi, et välttämättä saa sitä koskaan takaisin.

Ja kun vihdoin saat messupaikan, haasteet eivät lopu siihenkään. Heidiä mietityttää, löytävätkö tekstiiliostajat Balmuirin luo neljänteen halliin, kun tekstiilien päähalli on numero kaksi. Massiivista messuhallikompleksia kun ei yksikään ostaja kierrä kokonaan, ei lähellekään. Ehkä joku päivä Balmuirilla on vielä lakanoille oma osastonsa toisessa hallissa.

Balmuirin henkeen ei sovi tyrkyttäminen, vaan asiakkaan annetaan itse löytää brändi. Parasta Heidin mielestä on, kun tuotteet ensi kertaa näkevällä asiakkaalla tai ohikulkijalla menee ihastuksesta jalat alta. Eivätkä asiakkaat ihastu yksin tuotteisiin, vaan myös esillepanoihin. Yrityksen miesten toteuttama komea lyhtyseinä hurmasi erään australialaisen: hänestä tuli uusi asiakas, joka tilasi paljon lyhtyjä ja joka haluaa tismalleen samanlaisen seinän omiin liikkeisiinsä. Siinä ei auta muu kuin Balmuirin poikien lähteä rakennushommiin toiselle puolelle palloa.

Balmuirilla on valmistusta monissa maissa, Euroopassa esimerkiksi Portugalissa ja Italiassa. Suomessa valmistetaan torkkupeittoja, panamahatut tekee ecuadorilainen perhe ja hyväntekeväisyysnallet nepalilaiset äidit. Valmistuksessa painaa eettisyys ja ekologisuus.

Balmuirin henkilökunta paitsi suunnittelee myös nimeää tuotteet. Eniten tuotenimissä näkyy Heidin lempimaa Italia. Moni tuote on myös Ranskan inspiroima, kuten St. Tropez -lakanat, jotka valmistetaan 18 ompelijan ateljeeompelimossa.

Yksi Balmuirin suosituista ja kasvavista tuotemallistoista on miesten asusteet, kuten rannekelloille ja kravateille suunnitellut nahkaiset säilytyskotelot. Eräälle asiakkaalle Juha luonnosteli palaverin aikana uuden isomman rannekellokotelon, koska pienemmät mallit eivät kellokokoelmalle riittäneet. Asiakas oli tietenkin Sveitsistä, maan hienoimmasta Jelmoli-tavaratalosta. Miehille on luvassa myös huiveja, joiden suunnittelussa on huomioitu se, ettei materiaali kutita partaa.

Intensiivisten messujen ajan koko Balmuirin henkilökunta on täpinöissään ja saa tuskin ylikierroksiltaan unta. Messuosastoa Heidi purkaa aina hurjan haikein mielin. Paluu Pariisin messujen kansainvälisestä tunnelmasta kotimaan arkeen ei ole helppo: viimeistään Oulun Prismassa iskee henkinen krapula. Tällä kertaa kotiinpaluussa oli kuitenkin puolensa, kun kotona odottivat lapset. Usein perheen pienimmät reissaavat vanhempiensa mukana messuilla.

Maailmanluokan brändin rakentamisessa täytyy olla tinkimätön ja sitä Heidi ja Juha Jaara ovat. Yrittäjäpariskunta on niin jääräpäinen, ettei kumpikaan halua antaa periksi lakanamieltymyksissään. Sävy on yhteensopiva, mutta toinen nukkuu kotona pellavaisissa, toinen puuvillaisissa lakanoissa – kenties samoissa kuin Qatarin hallitsijakin.

Balmuirin matkassa osa 1: Who’s Next ja Premiere Classe

Sain mielettömän kunnian lähteä Balmuirin mukana Pariisiin raportoimaan, millaista on suomalaisbrändin maailmanvalloitus kansainvälisesti merkittävillä ammattilaisten muoti- ja sisustusmessuilla. Tuon tuliaiseni kolmessa osassa, joista ensimmäisessä käsittelen muotimessuja.

Pariisilaiset Who’s Next -muotimessut ja saman tapahtuman asustepuoli Premiere Classe pidetään Porte de Versailles -messukeskuksessa kaksi kertaa vuodessa. Messuilla nostetaan esiin uusia trendejä ja mallistoja sekä nuoria nousevia suunnittelijoita.

Koko messut kattavat kahdeksan hallia eri teemoilla, kuten Urban ja Trendy. Asusteille on omistettu halleista kaksi. Pelkästään asustepuolella on 600 brändiä: koruja, kenkiä, laukkuja, huiveja. Joskus pienemmillä osastoilla on ollut mukana ainakin Minna Parikka ja Lumi, mutta yleisesti suomalaisyritykset loistavat poissaolollaan. Näille messuille ei mennä, näille päästään, joten ei ole ihan pieni juttu, että oululaisen Balmuirin tämänkertainen 50 m² osasto oli asustepuolen suurimpia.

Mistä tunnistaa ammattilaismessut? Siitä, että messuilla vallitsee hyvä pöhinä, mutta tunnelma on leppoisa: kukaan ei tunge kyynärpäillä, eikä kauho ilmaiskarkkeja. Viileän tyylikäs muotikansa kantaa messubaarista sampanjaa, DJ soittaa taustalla. Ilta päättyy messubileisiin joka ikinen ilta.

Kahdeksan hallin kiertämisen jälkeen on viimeistään valmis kysymään: ketkä oikeasti erottautuvat messuosastojen merestä? Ja miten se taikatemppu tapahtuu?

Balmuir lähti nyt Premiere Classeen kaikkien aikojen parhaalla asusteiden värivalikoimalla. Kiinnittäisikö uuden malliston värisuora murretuista kirkkaisiin messuväen huomion? Miten poronmokkanahkaiset hanskat, ponchot ja muut uutuudet otettaisiin vastaan? Messut ovat Balmuirille valtava viisinumeroinen panostus ja onnistumista jännitetään joka kerta mahan pohjaa myöden.

Oli hienoa nähdä, miten osastolla todella kävi jatkuva kuhina jopa jonoksi asti. Paikalla kävivät niin pariisilaisen Le Bon Marché -tavaratalon taiteellinen johtaja kuin Mercin ja Fortnum&Masonin ostajat. Tilauksissa tulee hyvin esille aluekohtaiset mieltymykset: Japaniin ostetaan räikeän kirkkaita värejä, Etelä-Eurooppaankin värikästä, Venäjälle herkkiä pastelleja, Ruotsiin beigeä. Siksi kansainvälisen Balmuirin värivalikoiman on oltava laaja.

Ja sitä mitä ei hyllyssä ole, se tehdään made to order -tilauksena asiakkaan toiveesta Pantone-värikartan mukaan. Osalle jälleenmyyjistä, kuten Liberty-tavaratalolle Lontoossa, huiveihin on tehty omat väriyhdistelmät vuosien ajan. Asusteissa niin kuin sisustustuotteissa näkyy käsityön jälki: esimerkiksi huivin liukumat on käsin spraymaalattu.

Maailmanvalloitus etenee askel askeleelta. Yleensä ensimmäisen tilauksen tekee kaupungin hienoin tavaratalo. Sana kiirii ja sen jälkeen muutkin haluavat samaa brändiä myyntiin. Vaikka moni Suomessa mieltänee Balmuirin sisustusbrändiksi, on muodin osuus myynnistä merkittävät 40 %.

Balmuirin perustajat Heidi ja Juha Jaara eivät tee työtään tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää -suomalaismentaliteetillä. Tavoitteena on olla laadullisesti ei enempää eikä vähempää kuin maailman paras. Mitä enemmän Heidiä epäillään, sitä enemmän yrittäjä sisuuntuu. Vielä minä niille näytän!

Laadusta kertoo, että esimerkiksi uudet Lombardia-huivit valmistetaan samassa italialaistehtaassa kuin Louis Vuittonin vastaavat. Siihen nähden Balmuirin hintataso (huivit vajaasta satasesta kahteen) on äärimmäisen maltillinen ja osuu erinomaisesti tähän aikaan: kuluttajat haluavat vuosia kestävää laatua tyylikkyyden ja ekologisuuden nimissä, mutta kuinka moni on enää taloudellisessa epävarmuudessa valmis laittamaan yhteen huiviin kuukauden vuokraa?

Messuilla myyminen ei ole glamouria, vaan kovaa työtä: tuntien seisomista, tilausten kirjaamista, verkostoitumista, uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamista. Puhumattakaan siitä, millaisen työn messuille valmistautuminen vaatii. Kun edelliset messut loppuvat, seuraavia aletaan jo valmistella. Samalla pyörii tietysti muu sirkus kotimaan tilauksista juokseviin asioihin.

Iso maailma ei ylpistä, kun jokainen Balmuirin työntekijä toimitusjohtajaa myöten osallistuu kaikkeen tuotteiden suunnittelusta silittämiseen. Työnhakijoiden on turha tulla koreilemaan Balmuirille taidekorkeakouluja pursuavan ansioluettelon kanssa, kun vain tärkeimmällä, persoonalla ja kädet saveen -asenteella, on väliä.

Nykyään Balmuiria myy maailman ylellisimmille tavarataloille muun muassa entinen suurtalouskokki. Koko hersyvästä henkilökunnasta huokuu hyvä meininki ja hurtti huumori. Asiakkaiden ystävällinen ja asiantunteva palveleminen on balmuirlaisille kunnia-asia.

Nautin ensimmäisen päivän muotimessuista ja kulissien taakse kurkistamisesta täysillä, mutta matkan paras osuus, Maison & Objet, oli vasta edessä. Balmuirin messuosasto siellä oli neliöiltään lähes triplat ja sisustusmessut voittivat kokonaisvaltaisessa kiinnostavuudessaan muotimessut kuusi-nolla. Palaan Maison & Objet -tunnelmiin reissuraportin osassa kaksi.

Viiden tähden hotelli

Tämä on ollut käsitykseni kylpytakeista: ne ovat froteisia puolijoukkuetelttoja. Liian isoja ja leveitä joka suuntaan, hihat uivat käsienpesualtaassa ja kainalokohta roikkuu jossain polven korkeudella. En ole vaivautunut käyttämään vuosikausiin.

Onneksi teen yhteistyötä Balmuirin kanssa, koska sen myötä löysin oikeasti erinomaisesti mitoitetun, istuvan ja viimeistellyn kylpytakin. Sain itselleni kylpytakin blogin kautta ja kerron siitä teillekin, koska tässä on ehkä ihanista ihanin joululahjavinkki.

Portugalissa valmistettu Portofino-kylpytakki on 450-grammaista puuvillaa, valkoinen mustilla kanttauksilla ja B-logolla. Oma kuvissa näkyvä kylpytakkini on kooltaan S, saatavana on myös M, L ja XL.

Tervetuloa kylpytakki- ja muillekin ostoksille Ornamon Design Joulumyyjäisiin Kaapelitehtaalle nyt viikonloppuna 5.–7.12. Mukana on Balmuir paljon muita kivoja brändejä syksyisen Design Marketin henkeen. Myös 20 % etu Balmuir-verkkokauppaan on edelleen teille voimassa koodilla Laura20.

Olen kaikkien ällöttävien arjen luksus -tyyppisten kliseiden käyttöä vastaan, mutta nyt on pakko todeta, että tällä kylpytakilla kerrostalokylppärikin tuntuu sen hetken viiden tähden hotellilta (jossa kylläkin henkilökunta on jättänyt kuivuneet hammastahnatahrat siivoamatta).

Olen yrittänyt kehittää iltasuihkusta rauhoittavan rituaalin himmeillä valoilla, kynttilällä ja teekupilla, ja viikonloppuaamuisin haahuilen tietysti pitkään kahvikuppi kourassa. Kylpytakki tuli todella tarpeeseen, kiitos! Vielä on ratkaisematta, miten ripustan kylpytakin, mutta ehdottomasti se tulee osaksi kylpyhuoneen sisustusta.

LKOP

LKOP, Luojan kiitos on perjantai. Se tarkoittaa kokkausta, viinilasillista ja kukkia. Mietinpä tässä, miten onnekkaita ovat he, jotka voivat kerätä leikkokukkansa omalta pihalta. Ja viedä sellaisia tuliaisiksi, kuten meidän keittiöön. Kyseessä on syyshortensia, luulisin.

Sain blogin kautta maisteltavaksi luomuna viljellyt, eettisesti tuotetut ja Reilun kaupan periaatteita noudattavat Live-a-Little-viinit. Tässä lasissa on kivan raikas Wildly Wicked White -valkkari. Live-a-Little on osuva nimi ainakin tälle elämästä nauttijalle, joka ei tunne kieltosanoja, jos joku tarjoaa hyvää suupalaa tai lasillista.

Perjantai tarkoittaa myös Habitare-viikonloppua. Kiersin messut nopeasti keskiviikkoiltana ja ajattelin aluksi mennä uudestaan ajan kanssa, mutta jätänkin varmaan väliin. Instagram-kamut kyllä jakavat kiinnostavia muotoilu-uutuuksia, mutta miksi itse näin pääasiassa vain samaa vanhaa ja Jyskin järkyttäviä Eames-tuolikopioita? Tämän tuoliepisodin otin tietysti henkilökohtaisena loukkauksena.

Kirjoista ja viineistä

Kävin tänään Messukeskuksessa, jossa oli neljä tapahtumaa saman katon alla: Kirjamessut, Viini, Ruoka & Hyvä elämä, Musiikkimessut ja Art Forum. Kävin, koska sain ilmaislipun. Muuten olen sitä mieltä, että messut ovat usein yhtä tyhjän kanssa.

Ruoka- ja viinipuolella vesi herahti kielelle tuoksuista, mutta sanoisin, että samat messut voi kokea joka viikonloppu Stokkan Herkussa. Viinien ja juustojen keskellä myytiin Black Horsen kalsareita ja TV-Shop-henkisiä kapistuksia niin kuin messuilla kai kuuluu.

Kirjamessut palvelevat varmasti himolukijoita, sillä romaaneita riitti ständi tolkulla ja joka suunnasta kuului kirjailijahaastatteluita. Vaikka rakastan kirjojen maailmaan uppoutumista, olen tällä hetkellä valitettavan huono lukija – siis kirjojen lukija, lehtiä plärään sitäkin enemmän. Yölaatikossa odottaa kaksi kirjaa, David Nichollsin Sinä Päivänä ja Paul Austerin Näkymätön. Ensimmäisen kanssa olen päässyt sivulle 21.

Romaanien rinnalle olisin kaivannut messuilla tieto- ja harrastekirjoja. Keittokirjoja oli sentään jonkin verran, mutta sisustus- ja muiden tyylikirjojen anti oli kerrassaan surkea.

Yhden tärkeän ostoksen tein, Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huhmon kirjan Viinistä viiniin 2013. Opus on jokavuotinen must, joka erottelee Alkon helmet hutiostoksista.

Kirjanmerkki on kotoisin Artekin Espan myymälästä, jossa vierailee tällä hetkellä berliiniläinen do you read me?! -kirjakauppa.

Habitare vs. loma

Viikon päästä 12.-16.9. on Helsingin Messukeskuksessa Habitare, Suomen suurin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma. En ole viime vuosina saanut messuista paljoakaan irti, joten niissä käyminen on jäänyt. Tänä vuonna olisin kuitenkin kovasti halunnut mennä Habitareen ja kantaa sieltä selkä vääränä esitteitä kotiin muuten vain ja Luovaa Sisustussuunnittelun kurssia varten. Mutta se jää nyt väliin. Voi harmitus!

Habitaressa julkaistaan muuten uusi sisustusblogiportaali, CASA-blogit. Täytyypi pitää silmällä.

Syy Habitaren missaamiseen on kuitenkin mitä paras. Lähden viikoksi lataamaan akkuja henkiseen kotikaupunkiini Barcelonaan. Ajatus kiireettömyydestä, auringosta, tapaksista ja cavasta ei ole naismuistiin tuntunut näin hyvältä.

¡Hasta luego!