Ruokailutila nyt

Muutama kuva ruokailuryhmästä nykyisessä asussaan. Taustalle on vaihtunut ruskeakehyksisten taulujen sijaan mustat: Karl Lagerfeldin The little black jacket -juliste sekä David Ehrenstråhlen Monumental Guide to New York. Tikaun kori on suosikki jo vuosien takaa.

Pöydästä pukkijaloilla pidän edelleen kovin, mutta IKEAn kahdeksan euron jaloilla lepäävä parinkympin pöytälevy näyttää pienine jälkine ja naarmuineen jo vähän epäsiistiltä, mutta tällä mennään edelleen.

Mielettömän kiva vinkki muuten on toteuttaa pöytä pukkijaloille vanhasta ovesta, kuten Char and the city ja Inspired by love ovat tehneet kauniissa kodeissaan.

Tuli tästä mieleen, että olenko outo, kun en omista yhtäkään pöytäliinaa? Siis en ensimmäistäkään. Enkä muuten tablettejakaan. Enkä kaitaliinoja. Pöytäliinat ovat pinttyneet mieleeni jotenkin tätimäisinä, mutta voisi olla aika antaa kangasparoille uusi mahdollisuus. Siinä tapauksessa kunnian saisi ryppyinen pellava, tietenkin.

Tauluja, julisteita ja sotkuja

Lauantaimorjens! Täällä ei paljoa uutta auringon alla. Samoja yksityiskohtia ja ikuisuusprojekti nimeltä taulut. Vaikka melkein jo päätin, että teen valkoisen kaapiston päälle kunnon galleriaseinän ihan oikein poraamalla tauluja seinään, vaihtelunhaluisuuteni tuntien siinä ei ole järkeä. Sitä paitsi rakastan nojaavia tauluja ja pikkuhiljaa alan päästä yli painajaisesta, että David Ehrenstråhlen Monumental Guide to New York luisuu alas kuin hidastetussa filmissä ja menee tuhannen säpäleiksi.

Paikkaansa hakee myös SEES by Sannilta sisustusbloggaajien kirppikseltä ostamani The Black Jacket – Photo by Karl Lagerfelt -juliste. Tosin aion nimeomaan laittaa esille tekstipuolen, vaikka toisella puolella on varsinainen teos, Kallen ottama mustavalkoinen valokuva. Mustavalkoisia kuvia taas on tulossa pari tukholmalaisen valokuvataiteen museon, Fotografiskan, nettikaupasta.

Tämä todella on, ikuisuusprojekti. Lisäksi yhtäkkiä sain tarpeen sotata taulunkehyksen taustaa. Vielä kun malttaisi etukäteen suunnitella, mitä sotkee. Onneksi aina voi maalata päälle, eikä kokeiluja tarvitse säilyttää. Sen kun vain pistää menemään. Maalinroiskeiden värittämät ateljeet ja studiot ovat muuten mielestäni tiloina ehkä kaikista kiehtovimpia. Tsekatkaa vaikka tämä.

Päivän asu -haaste ja asetelmia

Jatketaan samoissa haastetunnelmissa kuin eilenkin. Sain sekä IMAGE black and white -blogista sekä Coconut White -blogista haasteen kuvata päivän asun. Kiitos! En kuitenkaan lähtenyt poseeraamaan itse kameralle, vaan ikuistin asun ehkä sisustusbloggaajalle sopivammalla tavalla.

Setissä Benettonin revityt farkut, Mangon musta teeppari ja leopardilaukku, Michael Korsin kello sekä Marc by Marc Jacobsin rillit ja pussukka. Viihdyn simppeleissä ja klassisissa vaatteissa, jopa niin hillityissä, että eläinkuosi on villeintä, mitä kaapissani on hetkeen nähty.

Välillä on kuitenkin hyvä irrotella. Samaan syssyyn ostin leopardiloaferit. Kevään ostoslistalla on vielä revityt boyfriendit ja varrettomat Converset. Jotenkin kaikki oman mittapuuni mukaan katu-uskottava kiinnostaa nyt enemmän kuin liian sievä. Maskuliinisista kelloista olen tykännyt aina (lainailen myös mieheni nahkakelloa), joten Korseista sun muista villiintyminen ei omalla kohdallani ole trendi, vaan klassikkokamaa.

Tärkeintä pukeutumisessakin on aina kontrastit: yhdistän usein revityt farkut siistiin jakkuun, tai siistin hameen rentoon t-paitaan. Tasapainottelen jossain teinin ja tädin välimaastossa.

Viiden kysymyksen haaste

Kauniin Pihkala-blogin Maija muisti minua viiden kyssärin haasteella. Kiitos!

1. Lempiväri sisustuksessa

Ehdottomasti raikas valkoinen, kaiken pohja. Siihen mukaan mustaa, harmaata, hiekkaa, ruskeaa.

2. Design-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille

Marimekon Unikko.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä

Homer Simpson.

4. Suosikki leivonnassa

Leivon harvoin, olen enemmän kokkaaja, mutta mutakakku syntyy helposti ja on syntisen hyvää.

5. Viisi blogisuosikkia (ja haasteen antaminen heille)

Suosikkiblogeja on paljon (lista oikealla), enkä halua valita TOP viittä. Tällä kertaa heitän haasteen näille daameille: Magnolia by Mia, Valentine’s afternoon, Peltotien päässä, Talosanomat ja Sea That Sparkles.

The big three-O

Täytän loppiaisena pyöreitä. En millään muotoa pode ikäkriisiä, mutta synttärikriisiä poden vähän joka vuosi. Loppiainen syntymäpäivänä on tunnelmaltaan kuin masentava sunnuntai potenssiin sata. Ravitsemusliikkeet ovat kiinni ja kaupungin ainoa tapahtuma viime vuonna oli Hakaniemen torin maalaismarkkinat, jonne mies vei minut värjöttelemään ja tarjosi herrasmiehenä makkaran.

Voinette ymmärtää, että kolmekymppisiltä toivoin pientä upgreidausta.

Kuvista huolimatta en valitettavasti tule juomaan skumppaa newyorkilaisella kattoterassilla vaikka kuinka haluaisin. Kuvat ovat muisto ihan parhaasta vuodesta 2013 ja sen kohokohdasta, elämäni tärkeimmästä matkasta. Siitä muistuttaa myös yhdessä Charin kanssa kehystetty, osaksi tauluseinää tuleva David Ehrenstråhlen Monumental Guide to New York -juliste. Näillä fiiliksillä on hyvä ottaa vastaan uusi kymmenluku ja toteuttaa tulevaisuudessakin haaveita, jotka alkavat Pinterestistä ja päättyvät todellisuuteen.

Erilaisen reissun saimme kuitenkin varattua: villi ja vapaa kolmekymppinen lähtee Lappiin harrastamaan nuorisolajeja eli lautailemaan. Kuullaan pienen breikin jälkeen, voikaa hyvin ja haaveilkaa!

Ruskea, sä oot ihan okei

Olen huomannut, että ruskea ei tällä hetkellä nauti minkäänlaista suosiota. Neutraaleista väreistä harmaa on trendikäs ja hiekka on trendikäs, mutta ruskea, sitä ei löydy sisustuslehdistä edes suurennuslasilla.

Huonoimmillaan ruskea on minunkin mielestäni 70-luvusta muistuttava tunkkainen väri. Edellisessä kodissa meillä oli niin paljon ruskeaa, että muuton jälkeen en halunnut hetkeen nähdä vilaustakaan väristä.

Uuden kodin ja raikastuskauden jälkeen olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kaivata ruskeaa takaisin elämääni, en paljoa, mutta vähän. Parhaimmillaan ruskea on mielestäni klassisen kaunis väri, joka tuo moderniin kotiin ja mustavalkoisuuteen lämpöä, kontrastia, arvokkuutta, maskuliinisuutta ja kodikasta kirjastotunnelmaa.

David Ehrenstråhlen Guide to Paris -julisteen ja Amos Andersonin taidemuseon julisteen kehystin ruskeilla kehyksillä, enkä voisi olla tyytyväisempi. Myös mustissa kehyksissä on jotain ruskeaa, arvatkaa mitä. Isäni kouluaikaiset nahkaiset vihon irtokannet. Sanoinhan, että kehystän ennakkoluulottomasti mitä vain. Hetki sitten kaivoin säilöstä ruskean puuarkun, ja lisäksi haaveilen Balmuirin konjakinruskeista nahkatuotteista.

Sisäinen hippi minussa heräsi

Huomasin, että David Ehrenstråhlen karttajulisteiden sarja on kasvanut uudella tulokkaalla. New Yorkia, Pariisia ja Bombayta seuraa San Francisco. Sisäinen hippi minussa heräsi heti, ja jos ei helmikuun loska rajoittaisi menoa, lähtisin niitylle keräämään kukkasia hiuksiini ja tanssahtelemaan keveästi.

Olen kaikin puolin todella viehättänyt karttasarjaan. Edes julisteiden näkyminen joka toisessa sisustuskuvassa ei ole vähentänyt ihastustani tai aiheuttanut kyllästymistä. Pidän siitä, että kartoissa on hieman klassista kirjastohuonetunnelmaa, joka pehmentää modernia kotia.

Meillä on seinällä Pariisi, yhtä hyvin voisi olla New York, mutta ne ehtivät loppua kesken. Läheltä piti Pariisinkin kanssa,  mutta onneksi lopetin vatvomisen ja tein tilauksen ajoissa. Bombayhin en tunne minkäänlaista vetoa, mutta auta armias, jos sarja kasvaa Barcelonalla.

Kuva lainattu täältä.