Olen huomannut, että todella moni pitää tarrat Iittala-tuotteissaan. Näen punaisia neliösentin kokoisia tarroja kaikkialla. Kylässä, lehdissä, blogeissa. Laseissa, maljakoissa, tuikkukipoissa.
Itse rinnastan tarran vaatteessa ostoshetkellä roikkuvaan tuotelappuun. Koska en kulje laput niskassa, en myöskään juo aamukahvia tarra huulessa.
Olenko ihan uuno, kun en tajua, miksi tarra jätetään? Tuskin kai statussyistä. Iittalat kun ovat meille arkisia ja tuttuja. Jokainen tunnistaa Essencet ja Kivet kilometrin päästä ilman logoakin. Ja mitä sitten jos ei tunnista.
Vai liittyykö tämä jälleenmyyntiin? Ajatellaanko tarraa takuuna aitoudesta, joka vauhdittaa kaupankäyntiä kirppiksellä? Tuskin, koska tarrojen lätkiminen feikkituotteisiin olisi maailman helpoin väärennyskeino.
Jokainen saa ilman muuta tehdä niin kuin parhaaksi näkee, eli kannustan ihania hämmentäviä tarraihmisiä jatkamaan valitsemallaan tiellä, mutta kaipaan vain vastauksia tähän mysteeriin.
Kuvassa Villeroy & Bochin New Wave -lautaset, Lexingtonin lautasliinarenkaat, Casa Stockmannin kangasservetit, Iittala Artik -aterimet ja ne Essencet, ilman tarroja.
HOMEVIALAURA 
Olen ihmitellyt myös kyseistä ’ilmiötä’. Itse repäisen aina kaikista ostoksistani, oli se sitten vaate, astia tai sisustuselementti, tarrat ja muut lippulappuset pois. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, että ”minkäs merkkinen tuote on? Mistä tuollaisen voisi omaan kaappiin ostaa?” niin siitä vain kysymään tai katsomaan vaikka sen lasin tms. pohjasta ;)
Tismalleen samaa mieltä! Parempikin niin, ettei esine huuda brändin nimeä. ;)
Minäkin revin tarrat irti. Mielestäni re rumentavat astioita. Kerran erehdyin irroittelemaan ystäväni astioista tarroja mutta sain huutia. Joillekin tarrat tuntuvat olevan tärkeitä. Syytä en kylläkään siihen saanut selvitettyä:)
Koen myös, että punainen muovi tarra todellakin rumentaa esinettä ja sotkee puhtaan muotoilun. Mutta juu, ei kannata mennä muiden tarroja repimään. :D
Ainakin Iittalan tehtaanmyymälöissä taitaa tarrat olla vain priimatavarassa. Sekundassa niitä ei ole. Jospa jotkut rinnastavat tarran ” parempilaatuiseen”. Itse poistan tarrat siinä vaiheessa kun ne muutaman pesun jälkeen helpommin irtoavat. Kynsiä en viitsi hommassa tuhota, ovat nimittäin joskus hillittömän lujassa.
Kiitos, tämä oli uutta tietoa! Ehkä tämä ajatus voi olla taustalla. En muista Iittalan tarroista, että olisivat kovin tiukassa, mutta hyvin voivat ollakin. Ikean tuotetarroja sen sijaan muistan repineeni ja liottaneeni usein hermostumiseen asti.
Itselläni kyse ainakin on laiskuudesta. Odotan, että tarrojen kulmat alkavat kipristelemään muutaman pesun jälkeen ja sitten nappaisen ne tyytyväisenä irti :) Eivät ne siististi kiinniolevat kamalasti haittaa tosin, kunhan eivät mukissa tai lasissa suun kohdalla ole.
Ihan hyvä taktiikka! Tuon ymmärrän hyvin, että tarrojen antaa hetken ensin irrottautua. Sen sijaan en ole varma, ymmärränkö, että tarroja varta vasten vaalitaan. ;)
Samaa olen minäkin ihmetellyt, erityisesti astioissa, joista syödään. Kauheinta on, kun mukeissa ne on edessä niin, että juominen ilman osumista on hankalaa. Tänään juuri naureskelin, kun huomasin, että anopilta perityssä Aalto-maljakossa on tarra jäljellä. En sitten raaskinut irrottaa sitä, kun tulin siitä hyvälle tuulelle, pienet ilot :-)
Haha! Juu ei tämä niin vakavaa ole, etteikö anopin maljokkoon voisi jättää tarraa, jos siitä tulee hyvälle tuulelle. :)
Täytyy myöntää, että mulla tämä tarrakeskustelu on mennyt aina vähän ohi. En koskaan ajatellut asiaa sen kummemmin, jätin (ja jätän edelleen) tarrat paikoilleen koska en koskaan ajatellut että niiden ei ”kuuluisi” olla siinä. Kuulin koko tarra-keskustelusta ekaa kertaa vasta joku vuosi sitten eli vähän jälkijunassa tullaan :P toisaalta myös en täysin edelleenkään rinnasta sitä vaateostoksiin – vaatteissa taas hintalapun leikkaan aina pois jo ihan pelkästään koonsa takia. Tarrat taas ei niinkään häiritse, kun usein ovat pieniä? Vaatteissa en myöskään suhtaudu mitenkään intohimoisesti brändien näkymiseen – Acnen kaulahuivissani Acnen logo/tarra/lappu näkyy tai sitten ei. Sama myös H&M-tuotteiden tai minkä tahansa brändien kohdalla. Ehkä tämä estettinen silmäni on tässä asiassa vaan niin urpo, ettei nuo pienet tarrat häiritse ja laiskuuden nimissä ne usein myös jäävät. Toisaalta en ole koskaan asiaa sen tarkemmin pohtinut, joten mulla ei varsinaisesti ole mielipidettä puoleen tai toiseen (believe it or not).:)
Komppaan Miaa täysin! :)
:)
On kyllä vähän vaikea uskoa, ettei ole mielipidettä. Yleensä meikäläisillä on kaikista esteettisistä asioista mielipiteet. ;) Rinnastus vaatelappuihin oli kärjistetty ja totta, Iittalan tarra on pieni, mutta olen näissä asioissa itse niin tarkka ja nipo, että pieni punainen läntti kauniisti muotoillussa esineessä häiritsee ja rikkoo linjan. Sopiva laiskuus, huolettomuus ja suusrpiirteisyys on usein hyvä, jatka Miaseni huoletta niin. :) PS. Muistin sua viiden kysymyksen haasteella.
Haaste otettu vastaan – ja älä muuta sano, kai sitä on joskus sallittava itselleen asia joka ei herätä sen kummemmin intohimoja :D ei huolta kuitenkaan, saat täyden ymmärrykseni siinä että rikottu linja voi hyvinkin vahvasti häiritä esteetikon silmää… :)
Minäkin odotan niiden irtoamista pesussa, koska en halua raaputella niitä, jotkut vaikuttavat olevan niin kiinni, että naarmuja tulisi. En miellä niitä samaksi kuin vaatteiden tarrat, enkä missään nimessä pidä niitä minään statusjuttuna, että muut muka eivät muuten tunnistaisi, arkisia esineitä. Muistan että Hesarin viisas Kirstikin otti tähän palstallaan aikanaan kantaa: se on maku- ja viitseliäisyysasia, ei etikettikysymys eikä voi verrata vaate- tai muihin lappuihin.
Niin ottikin Kirsti kantaa! Muistan hämärästi jutun ja sen, että on ok jättää tarrat (tietysti on, kukin tehköön miten haluaa), mutta muistaakseni siinäkään ei selvinnyt motiivia tarrojen jättämiselle. Vaikuttaa hyvältä ja yleiseltä tavalta odottaa hetki, että tarrat irtoavat nätisti muutaman pesukerran jälkeen.
Empäs ole kiinnittänyt asiaan edes huomiota, ovat niin pieniä ja kovin normaaleja juttuja. Nyt kun sanoit niin minä ehkä rinnastan (kun oon huomannut ettei kakkoslaatuisissa astioissa tehtaanmyymälöissä oo tarraa) sen tarran ykköslaatuiseen tuotteeseen, mutten heti tietystikään myös kyseenalaista jos tarraa ei löydy, että jaa sekundaako. Hassu juttu, ei ne mua haittaa, mutta en mää repsottavia tarroja kattele.. :)
Sopiva suurpiirteisyys on oikein hyvä juttu! Välillä toivoisin itsekin, etten kiinnittäisi niin paljoa huomiota joka ikiseen maailmasta löytyvään pieneen yksityiskohtaan. ;)
Heh, mä olin aikaisemmin ”niitä, jotka jättivät tarrat paikalleen”. Syytä tähän en osaa sanoa, jotenkin vaan ne kai vaan kuului iittalan tuotteisiin. Mutta, noin pari vuotta sitten aloin miettiä tarrojen bakteerien keräämistä, ja sen jälkeen tuli kauhea kiire poistaa kaikista astioista tarrat pois. Eli nyt en siis ymmärrä lainkaan tarrojen pitämistä ;-)
Totta muuten, bakteerit! Tuota en ollut ajatellut, että pakostihan muovilappuun kertyy bakteereja, kun on kyse astioista. Voin siis perustella tarrojen pois ottamista paitsi estetiikalla myös hygieenisyydellä. ;)
Tätä tarrakeskustelua on tosissaan käyty jo kauan :) Itse jätän tarrat kiinni ja yleensä ne parin pesun jälkeen lähtevät irti, jolloin sitten astiat ovat ilman. Itse en siis ole puolesta enkä vastaan. Mutta on tätä keskustelua hauska seurata ;)
Niin on käyty, mutta en ole koskaan saanut vastausta kysymykseen miksi. Motiivit siis uupuivat enkä selvästi pystynyt saamaan mielenrauhaa sitä ennen. ;) Heh, tästä keskustelusta on ollut kovasti apua tarrakansan mielenliikkeiden ymmärtämisessä!
Love your blog! Hugs from Sweden!!
Thank you so much, Erika! Sorry it’s in Finnish, but I hope you enjoy the photos. Greetings and have a great weekend!
Ehkä taustalla on se, että tarra löytyy ainoastaan 1. luokan tuotteista. Kakkosluokan tuotteista ei tarroja löydy. Tarran säilyttämällä voi siis varmistua tuotteen laadukkuudesta – ja vakuuttaa siitä myös muut. ;) Jälleenmyynnin kannalta kai ihan olennainenkin juttu?
Tätä en tosiaan tiennyt ennen tätä keskustelua, kiitos sivistämisestä! Tosin en silti ymmärrä, miksi on tarvetta vakuuttaa muut – eikö tärkeintä ole, että tietää itse ostaneensa priimaa. ;) Muuten ajattelisin, että tarrat ovat jälleenmyynnin kannalta oleellinen juttu, mutta niitä voi varmasti jollain vippaskonstilla siirtää astiasta toiseen, uskoisin.
Tästä taidettiin keskustella joskus ainakin Avec Sofien blogissa.. Mä oon varmaan noita jotka jättää tarrat paikoilleen, en tosin itsekään tiedä miksi. Laiskuuttani varmaan? Meillä varmaan puolissa astioista on tarrat, puolissa ei, kaikki ovat lähteneet itsestään pesussa, yhtäkään en ole raaputellut irti, en vain jaksa :) Ja, tää on noloa, mutta meidän aterimissa on jopa sellaiset pienet viivakoodit osassa…. Ne on ihan pirun sitkeässä kiinni, eikä lähde edes pesukoneessa. Niistä on joku mun kaveri huomauttanutkin, sanoin että senkun nypit pois, minä en jaksa:D
En muistakaan, vaikka olen lukenut Sohvin blogia iät ja ajat. Laiskuus on tullut monella esille. Hyväksyn sen täysin selitykseksi! Ajattelin, että taustalla olisi ollut jotain syvällisempää, että tarroja vaalitaan, koska blaa blaa blaa, mutta ne siis jääkin siksi, koska niitä ei vain jakseta poistaa. Tämä ok. :) Kääk Lili, MÄ TUUN RAPSUTTAAN NE VIIVAKOODIT SUN ATERIMISTA! :D
Hahah, tervetuloa, mutta varoitan, ne on oikeasti TOSI tiukassa! ;D
Täällä sekatarroittaja ilmottautuu. Mä olen jättänyt (niin miksi, no en mä tiedä?) joihinkin Kiviin tarrat, toisista sitten taas nähtävästi poistanut ne. :D
Huomasin myös, että Ikean maljakossakin on tarra, enkä sitä ottanut pois. MUTTA, kaikista suuhun laitettavista olen kyllä tarrat repinyt. ;)
Ehkä mä olen niin suurpiirteinen, että unohdan jo tarrat siinä vaiheessa, kun ostoksien paikoilleenlaitto on mielessä…
Kiitos ja anteeks. :D
Kuvaus sopii niin sun luonteeseen! Ihailen tuollaista huolettomuutta ja boheemia otetta. Tekis hyvää mullekin. :D Yleiseksi syyksi on osoittautunut, että tarrat eivät yksinkertaisesti haittaa ja silloin niitä ei jakseta raapia pois. Selitys hyväksytty, jatkakaa. ;)
Mä oon kyllä sekatarroittaja myös. Joistakin olen nyppinyt irti, joistakin en. Teen ehkä tieteellistä koetta kuinka monta tarraa löytyy astianpesukoneen sihdistä kun seuraavan kerran putsaan sen :D Laiskuus, mikä ihana tekosyy ;)
Teitä sekatarroittajia on monta ja laiskuus on osoittautunut yleisimmäksi syyksi. Wuhuu, sain vastauksen! Helpottaa. :D
Täälläkin ilmoittautuu yksi, jolla tarrat ovat kiinni osassa tuotteista. Sitä mukaa kun niitä pestessä on irtoillut niin that’s fine, mutta täytyy myöntää että asiaa en ole itse edes koskaan sen tarkemmin pohtinut. :D Vaikea kuvitella että joillekin kyseessä olisi jokin status, mutta toki niinkin voi olla. Mene ja tiedä, mutta tosiaan itselläni tarrojen jättäminen astoihin kiinni on ainakin ihan puhtaasti ”vahinko”. :) Toki jos esim. mukissa/lasissa tarra osuu inhoittavasti juuri siihen kohtaan mistä pitäisi juoda, saa tarra kyllä hyvin nopeasti kyytiä!
Ajattelin, että tarroja jotenkin aktiivisesti vaalitaan, mutta selvästi monella jää tarrat huomaamatta tai ”laiskuutta”. Tämä ok! Meitä on selvästi moneksi, niitä jotka nipottavat yksityiskohdista ja jotka eivät ole edes ajatelleet asiaa. :)
Hehe. Tätä on tullut ihmeteltyä itsekin. Meillä tarrat ehdottomasti irrottetaan ennen käyttöä. (Samaistun hinta/tuotelappu-vertaukseen.) En missään nimessä halua hörppiä maitoa punainen tarra huultani vasten. Ja vaikka tarra olisikin valkoinen, ei se silti sopisi. Se on kuin tahra.
Mutta tunnen kyllä monta, jotka ehdottomasti haluavat pitää tarroistaan kiinni – ja se on ihan fine! :)
Ps. Ehkä tähän liittyy myös sellainen asteen verran neuroottinen asenne… saan sätkyn, jos KoKo-mukin pohjan leima ei ole täysin keskellä. Hmmh.
Se on kuin tahra – juuri niin. Riikkoo puhtaan muotoilun ja totta, edes valkoinen tarra ei käy päinsä. Ihanaa, että en ole yksin neuroosieni kanssa, jos siellä tutkitaan KoKo-leimojen keskipistettä. :D
Miun mielestä lasit ja astiat ei näytä ollenkaan samalta jos niissä ei ole sitä pientä punaista tarraa. Lähinna harmittaa jos ne irtoaa itsestään. Kovasti ihmettelin kun yhdessä blogissa esiteltiin juuri shopattuja laseja ja päätettiin juttu siihen että alettiin irrottamaan tarroja..Whaaaat?!
Hehee, meitä on moneksi. Tarroista saa myös tykätä. :)
Itse olen aina repinyt tarrat pois. Juuri sen takia, että iittala on kyllä tunnistettavissa. Ja tuotteisiinhan on ”painettu” iittala, esim. essence-lasin pohjaan. Siitäkin tietää onko tavara I- vai II-laatua. Tiskikone saattaa myös polttaa tarrat laseihin kiinni ikuisiksi ajoiksi. Eihän kukaan jätä esim. Casankaan tai RCR:n laseihin sitä valtavaa tarraa… Meinaa alkaa jo hävettämään, kun tuttavilla näkee tarrat astioissa kiinni. Tyylijuttuja vai sitten tietämättömyyttäkö…..
Kyllä, tuotteesta saa muutenkin selville Iittala-alkuperän kuin tarrasta. Onko tosiaan näin, että tiskikone saatta polttaa tarrat kiinni laseihin. Oho, enpä ole kuullut aikaisemmin. No taas yksi argumentti tarroja vastaan. ;)
Ihmettelen itsekin noita tarrojen jättäjiä, tuotehan on paremman näköinenkin ilman ylimääriäsiä muovinpalasia. Kyllä valmistajien tarroja on halvoissakin tuotteissa, mutta niihin niitä harvemmin taidetaan jättää.
Olen sitä mieltä, että jos valmistajan merkin olisi tarkoitus olla pysyvästi tuotteessa, se olisi painettu, maalattu, etsattu tms. siihen niin että varmasti pysyy. Kyllähän vaatteistakin irrotetaan riippulaput, kokotarrat yms. (vaikka kyllä joskus näkee hihansuuhun harsimalla kiinnitettyjä valmistajan merkkejä edelleen käytössä kiinni). Niidenkin tarkoitus on vain näkyä kaupan rekissä kuten tarrojen kaupan hyllyssä aja käyttöön otettaessa ne poistetaan.
Tismalleen samaa mieltä, hyvä vertaus! Että jos merkin on tarkoitus olla pysyvästi tuotteessa, se ei olisi tarra. Minunkin mielestäni tuote on yksinkertaisesti kauniimpi ilman mitään ”ylimääräistä”.
Tää kommentti on kaikille niille jotka vertaa että ”kyllähän vaatteistakin irroitetaan laput” no kyllä minäkin ne lasit paketista pois otan ;)
Heh, ehkei näitä kahta voi tosiaan näin suoraan verrata. ;)
Postauksesi sai pohtimaan omaa tarra-käyttäytymistäni: osasta meiltä löytyvistä Iittaloista olen poistanut tarrat saman tien, mutta osaan olen jättänyt ne paikoilleen. Juomalaseista (Kartio, Lempi, Senta) Kivi-tuikuista, sekä Aalto-maljakosta ja -maljasta tarrat ovat saaneet lähteä roskakoriin, kun taas Vitriini-rasioihin sekä Lantern-valaisimeen olen ne jättänyt. Tuossa valaisimessa syy tosin on se, että yritin sitä kyllä irrottaa, mutta koska tarra on todella tiukasti kiinni, en jaksanut ruveta käyttämään kikkaskonsteja sen pois saamiseen. Ja koska tarra jää sopivasti seinän puolelle, ei se myöskään häiritse. Miksi sitten Vitriineihin olen jättänyt tarrat? En todellakaan tiedä :D. Jotenkin en vain ole edes huomannut niiden olemassa oloa. Mutta nyt kyllä tuli fiilis, että taidanpa Vitriineistäkin ottaa tarrat pois :).
Juomalaseista poistan tarrat ihan siitä syystä, että koen ne epähygienisiksi, sillä tiskarissa tarran reuna alkaa pakostikin jossain vaiheessa irtoamaan, ja sinne pääsee kertymään mahdollisesti pesuainejäämiä yms. Kivissä pidin pitkän aikaa tarrat kiinni, kunnes jossain vaiheessa kyllästyin niiden tekemään hieman ”epäsiistiin” ilmeeseen. Kivi-tuikkuja pestessäni tarrat olikin helppo irrottaa samalla :).
Et ole ainoa, joka ei ole tietoisesti ajatellut asiaa sen kummemmin ennen näitä keskusteluja, ja jolla ei ole asiasta selkeää johdonmukaista linjaa. :D Hygieenisyys on varmasti hyvä huomioida astioissa, muuten sitten fiiliksen mukaan.
Laiskuuspa se suurin syy ja tiukan liiman ja pehmeiden kynsien yhdistelmä. Rapsuttelen niitä vähitellen sitä mukaa kun tarrallisia osuu kohdalle.
Laiskuus on gallupin ehdottomasti yleisin syy. Olette puhuneet, kiitos! :D
Hakusessa uusi ruokapöytä, ja kotonasi näkyvä musta pöytä miellyttää silmää. Kysyisin, mistä olet sen hankkinut?
Moi Taina! Pöytä in budjettiratkaisu Ikeasta. Jalat ovat Lerberg-mallia, 8 euroa kipale (http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/80130776/) ja pöytälevy nimeltään Linnmon mustanruskeana 29 euroa (http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/50251350/#/10251352). :) Mikään ikuinen ratkaisu ei tietenkään ole kyseessä ja levyyn jää jälkiä melko helposti. Olemme kuitenkin olleet tyytyväisiä hintalaatusuhteeseen, pöytä on palvellut pilkkahinnalla hyvin kaksi vuotta ja se miellyttää silmäämme. Myös HAY tekee vastaavia pukkijalkoja, jos haluat panostaa vähän enemmän: http://www.finnishdesignshop.fi/huonekalut-poydat-hay-loop-loop-pukkijalat-kpl-p-3732.html
Tästä on tosiaan kahta koulukuntaa ja olen itsekin kuullut asiasta kommentti-boxissa, kun joissain laseissa nuo ovat olleet. Itse ajattelen, että tarrat toisaalta tuovat ilmettä lasiesineisiin, ne on vähän kuin kulmakarvat ;) Ja onhan tuo logo Sarpanevan suunnittelema, designia itsessään.
Ymmärrän sikäli sun pointin, että rakastan hyvää brändäystä ja suorastaan palvon esimerkiksi Diptyquen etikettiä, jota ilman kynttilä ei olisi, mitä on. Sitä etikettiä/tarraa en ikinä repisi pois, vaikka Iittalat revinkin. Mahtava kulmakarvavertaus, ei voi kun tykätä sun argumenteista. ;)
Olen omaksunut äitini ajatuksen siitä, että suunnittelija tuskin on todellakaan suunnitellut tuotteeseensa punaista iittala tarraa, joten ne kuuluu ottaa pois. Eihän ne iittalan omillakaan sivuilla tai mainoskuvissa ole kiinni niissä! Että juuu saa tykätä tarroista mutta ihmettelen kyllä vain aina hiljaa mielessäni että mikä järkevä syy niiden pitoon on :D olen samaa mieltä että kyllä monista tunnistaa että ne on laadukasta iittalaa ja jos ei, niin mitä sitten. (Paitsi tietysti jos ne on hankittu sitä varten että muiden kuuluu ne huomioida…)
Itse priorisoin suunnittelijan näkemyksen yli sen informaation että pitäisi julistaa että nämä ovat ykköslaatua.
Mutta jos kuulisin hyvän argumentin niiden puolesta niin voisin olla tässä vähän ymmärtäväisempikin myös hiljaa mielessäni;)
Aivan totta, eipä näy Iittalan kuvissa tarroja! Se kertoo jotain. Tietysti heidän on silti sanottava, että tarrojen kanssa ei ole yhtä oikeaa toimintatapaa, muuten puolet kansasta loukkaantuisi. Varmasti kyllä Iittalankin henkilökunnassa on ihmisiä puolesta ja vastaan. Olisipa mielenkiintoista tietää, kuinka usein he tätä ylipäätään pohtivat ja kuinka usein asiasta kysellään. ;)
Itse keräilijänä jätän tarrat yleensä paikoilleen, mutta en stressaa jos ne irtoaa pesussa. Jälleenmyyntiarvon suhteen on kuitenkin iso ero onko tarrat paikoillaan vai ei. Esim. lasien pohjien tekstit ei kerro mitään, ne on samat myös 2.laadun tuotteissa. Ja harva ostaja luottaa jos vaan sanoo että tuotteet on ykköslaatuisia. Jos ei aio koskaan vaihtaa/myydä iittaloitaan tai ei välitä mitä niistä saa, niin ei kun rapsuttelemaan :) Itse oletan tarrattomien tuotteiden olevan automaattisesti 2.laatuisia.
Totta varmasti, että jälleenmyynnissä tarroilla on merkitys. Meillä on niin perus Iittalaa jokapäiväisessä käytössä, että mikäli päätän niistä joskus luopua (mitä tuskin teen), astiat ovat varmasti siinä vaiheessa jo niin kulahtaneita, että tarroista ei edes olisi apua. :D Mutta jep, kiitos tiedosta, jälleenmyynti on selvästi myös yleinen syy!