Joskus sitä kysyy itseltään, miksi kaikki samassa taloudessa asuvista koiraa myöten käyvät enemmän salongissa kuin minä. Hiusten värjäämisen lopettaminen on vapauttanut tietystä kierteestä – jo ehkä liiaksikin. Luonnontilassa olevien hiusten kanssa kampaamokäynti väli venyy ja venyy, ja pehko tulee kietaistua joka aamu samalle sotkulle.
Hiuskamppailua ei auta, että olen tunnettu ystävien keskuudessa Frendien Monicana Barbadoksella. Edes suoristusrauta ei riitä aseeksi, jossa vastassa on kamppailu kosteutta vastaan. Ei ole ilmansuuntaa, johon hiussuortuvani eivät harottaisi.
Koska olen helsinkiläinen toimistotyöläinen, enkä australialainen tai californialainen surffari (valitettavasti), jotain tarttis varmaan tehdä. Niin kuin siirtää resursseja kodin puunaamisesta itsestä hoitamiseen. Se tuppaa näin sisustusbloggaajana unohtumaan.
Käykö teillä samoin? Tyynyt ovat kyllä ojennuksessa, mutta viimeisestä kauneushoitolakäynnistä on vierähtänyt liian monta kalenteriaukeamaa ja kaksihaaraisista puhuminen tuntuu lähinnä naurettavalta, kun omasta hiuksesta haarautuu kokonainen Tokion metrokartta.
Tämän syksyn suosikeiksi ovat muodostuneet Balmuirin Highland-kasmirhuivi (saatu blogin kautta) sekä köyhän naisen Diorin, Glitterin, kaksiosaiset helmikorvikset. En myöskään osaa enää kuvitella elämääni ilman katsetta ryhdittäviä rillejä ja Lilo Lolo -mineraalimeikkejä. Niillä peikkomainen Pikku Myy yrittää selvitä aamurutiineista ja siirtää huomion tukasta toisaalle.
HOMEVIALAURA 
Täällä myös yksi, jonka hiukset reagoivat kosteuteen ei toivotulla tavalla – muutoin lähes piikkisuora letti menee tuulen ja tuiveruksen seurauksena epämääräisille kiehkuroille ja sotkuun, josta viettelevät aallot ovat kaukana. Lähes maantienharmaa juurikasvu, lasinen ja nopeasti kasvava hiuslaatu pitävät huolen siitä, että istun kampaajan penkissä vähintään 8 viikon välein. Mielelläni omaisin sellaisen hiusvärin, ettei sitä tarvitsisi olla jatkuvasti värjäämässä. Niin ja LilyLolon sijaan täällä syksyn, talven, kevään ja kesän luottotuote on on Macin Prep-Prime irtopuuteri – kolmekymppisenä ilahdun kummasti valkoisen puuterin mukanaan tuomasta photoshop-efektistä, kosteuttaa kivasti ja muuttaa hentoisen kiillon iholta lähes hehkeäksi.
Kuulostaa suomalaiselle tyypillisiltä hiushaasteilta. Hassua, että muuten piikkisuora tukka reagoi kuitenkin noin voimakkaasti kosteuteen. Mullakaan ei tosiaan ole mikään ihanneväri luonnostaan, mutta pelkäsin kyllä pahempaa, kun lopetin värjäämisen. Harmaan sijaan värin alta paljastui epämääräinen ruskea ja totesin, että se kelvatkoon. Ymmärrän kyllä hyvin kampaajalla ramppaajat, skarppaahan se ilmeen ja aina ei ole vaihtoehtoja. Jos jotain positiivista etsii, ainakin kampaamoreissu on aina jotenkin rentouttava luksushetki arjen keskellä. :) Macin Prep-Prime-sarjaa on muistaakseni kehunut joku muukin. Kiitos vinkistä, kuulostaa hyvältä tuotteelta!
Voi kyllä! Kampaajalla viimeksi maaliskuussa, mies ja koira ovat käyneet sen jälkeen useasti. Kasvohoidossa? Nyt puhutaan 00-luvusta. Tänään ostin vain alistuneena lisää kuivasampoota, jolla saa liukkaan, painavan ja hallitsemattoman kuontalon pysymään jollain sykeröllä työpäivän ajan. :D
Just ni! Huojentavaa, että sullakin aikamääreet on kuukausia, vuosia ja vuosikymmeniä. Ja nekin kerrat, kun olen käynyt kasvohoidossa, on AINA ollut muiden antamilla lahjakorteilla. Kuivasampoo. <3 Etsin vielä sitä oikeaa, ruskeille hiuksille parhaiten sopivaa, mutta muuten olen myös täysin riippuvainen kyseisestä keksinnöstä. Me missään samppiksilla enää käydä, kun neandertalinaisten luolatreffeillä. :D (Paitsi että huomenna käydään – ihana nähdä!)
No todellakin käy. Ja se, missä ryysyissä kotona niitä kuvia blogiin ottaa – huhhuh. Paljon ei peilin kautta kuvailla :D
Niin totta! :D :D
Hehee, niinpä! Parasta on, kun ajattelee, että ihanaa, saa olla rauhassa rumana himassa ja kuvata blogiin. Sitten kun kuvat siirtää koneelle, isolla ruudulla huomaa, että jokaisesta peilistä ja kromipinnasta heijastuu valokuvaava, ei-katseita kestävä luolanainen miehensä verkkareissa. :D
Tokion metrokartta :D Voih mulle kelpaisi metrokartta jos silloin näyttäisi hiukset edes hieman paksummilta… ;) Mulla kun on noin puolet hiuksista tippunut tänä syksynä muutaman stressin seurauksena. Että mieluummin tosiaan niitä tyynyjä kuvailen… Ja mikä kauneushoitola? Norpan lailla taidetaan puhua 00-luvusta. Välillä oikein havahtuu (esim. hierojalla käydessään) miten ihmeessä sitä ei muka raaski laittaa rahaa itseensä ja omaan hyvinvointiinsa – mutta sitten tuhlaa saman verran johonkin täysin turhaan :(
ps. tuo sun pikku myy -look on aivan ihana! Rillit samoin. Tykkään!
Voi sua! Tiedän täsmälleen, mitä on, kun kroppa reagoi stressiin. :( Mullakin oli lapsena paljon paksummat hiukset ja vuosien varrella ne on vaan pikkuhiljaa ohentuneet. Toki sitä vieläkin on ihan tarpeeksi – sen Tokion metrokartan verran. :D
Just niin! Miten ihmeessä, sitä laittaa samoja summia kotiin, mutta ei itsensä hoitamiseen. Esimerkiksi hierojalla mun ainakin pitäisi käydä ehdottomasti useammin ja jättää sitten jotain muuta ostamatta. Mutta toisaalta joihinkin kosmettiikajuttuihin suhtaudun kyllä vähän varauksella: en koe olevani yhtään sen kauniimpi satasen voiteella, vaikka sen hoitolassa laitatuttaminen tai kotona käyttäminen tuntuisikin ylelliseltä. Sen summan käytän mieluummin muuhun. Valintoja, valintoja.
Kiitos, Marja! Pikku Myy -look on ollut vahvasti mua jo 30 vuotta. :) Luin juuri perfektionisti-juttusi. Täällä toinen! Ymmärrän niin hyvin ajatuksesi. Terkkuja sinne, ollaan armollisia itsellemme. <3
Hahahaa, tuo Tokion metrokartta oli aamun paras! :D Toki allekirjoitan tekstin muutenkin. Köh.
Hehee, ei ole helppoa elää luonnontaipuisan tukan kanssa. :D Arvasinhan minä, että täältä voi löytyä samanlaisia siskoja. ;)
Hei tykkään noista köyhän naisen korviksista :) Taidan napata itsellekin sellaset!
Glitterissä on mielestäni monia erilaisia korviksia tällä samalla tuplaidealla. Käy ihmeessä nappaamassa omasi. :)
Laitoin salapoliisin jo matkalle, ja pyysin että lähettää mulle ne postissa :) En oo vastaavia Wienin koruputiikeissa nähny, höh.